Ampumahiihtäjä Mari Eder, 33, on kokenut viime vuosina riittävästi päiviä, jolloin ei kulje. Kilpailusuoritukset ovat jääneet odotetusta, eivätkä terveysmurheet ole auttaneet asiaa. Nyt suomalainen uskaltaa odottaa kaivatun ehjän kesän jälkeen parempaa.
Ederin (o.s. Laukkanen) edelliset maailmancupin palkintokorokesijoitukset ovat maaliskuulta 2017, kun hän juhli Holmenkollenilla sekä pikakilpailun että takaa-ajon voittoja. Moniin mieliin on painunut, miten hän omisti tunteikkaasti jälkimmäisen voittonsa kuolleelle ampumavalmentajalleen Asko Nuutiselle.
Liitoa ei kuitenkaan lähtenyt päälle. Ederin viime vuosia on sävyttänyt piinaava tunne siitä, että potentiaalia olisi vaikka mihin, mutta se ei ole purskahtanut kisoissa irti. Nopeana hiihtäjänä tunnetun Ederin murheenkryyninä on vellonut ammunta; edelliskaudella hänen ampumatarkkuutensa oli 75 prosenttia, kausi tätä ennen 74.
Viime sesongin yksittäiseksi kohokohdaksi maailmancupissa piirtyi yhdellä sakolla Nove Meston pikakilpailun neljäs sija, mutta liian monta kertaa sijaluvut painuivat jonnekin päälle 40:n, pahimmillaan päälle 70:nkin.
"Koskaan ei ole sellainen tunne, että kohta räjähtää"
Tulevan maailmancup-kauden käynnistymiseen Kontiolahdella on haastatteluhetkellä noin viikko aikaa. Itävallassa asuva mutta lokakuun alusta Suomessa harjoitellut Eder on kiitollinen, että päästään ylipäätään kilpailemaan, mitä hän ei pidä tässä maailmantilanteessa koronan kanssa itsestäänselvyytenä. Lisäksi hän pystyy olemaan iloinen vihdoin ehjästä kesästä, johon ei ole hänen mukaansa osunut sairasteluja tai loukkaantumisia.
Ederistä on tuntunut kovissa Oloksenkin maastoissa, että hän on saanut potkua lisää. Olo on ollut jaksava. Suomalainen odottaa, että aerobista kapasiteettia olisi niin hyvin, että se kantaisi läpi talven.
– Se auttaa myös terveenä pysymiseen, kun on perusta kunnossa. Pikkuhiljaa pitäisi saada väsymystä purettua ja samaan aikaan heräteltyä elimistöä kilpailemiseen, Vuokatista tavoitettu Eder kertoo MTV Urheilulle.
Eder hymähtää, että viimeiset viikot ennen kauden alkua tuntuvat aina olevan yhtä kaoottisia.
– Jotenkin tuntuu joka vuosi, että koskaan ei ole valmis. Koskaan ei ole sellainen tunne, että kohta räjähtää. Mutta kaikki on siihen suuntaan menossa, että näyttää hyvältä.
"Mitä se toisikaan tullessaan"
Mari Eder vauhdissa rullasuksilla syyskuussa Saksan Wiesbadenissa.
Ederin edellisvuosiin on mahtunut monenlaisia terveyshuolia. Toissa vuodenvaihteessa havaittiin yleisterveyteen liittynyt löydös, joka vaati leikkausta, ja myös kesä 2019 oli rikkonainen. Kokonaiskuorman hallintaan huomiota kiinnittänyt Eder kiteyttää, että "kaikenlaista on matkan varrella sattunut", ja muistuttaa huippu-urheilun dna:han kuuluvista riskeistä.
– Kun haetaan maksimaalista kehitystä ja harppausta, liikutaan aina äärijaksamisen ja äärikuormituksen rajoilla. Liian monta kertaa on menty toiselle puolelle, mutta kun onnistutaan, ollaan kansainvälisessä huipussa kiinni.
Kun siinä huipussa ei ole oltu kiinni, Ederiltä on kuultu toisinaan hyvinkin suorapuheisia haastatteluja, joissa hän on avautunut turhautumisestaan.
– Toki se on paljon sitä, miten sanansa kolme minuuttia maaliintulon jälkeen asettelee. Tämä on kuitenkin huippu-urheilua, ja lopun viimein siinä ei ole kyse mistään muusta kuin siitä, että minua eivät kiinnosta sellaiset ynnä muut -sijat, joita on tullut aika paljon.
– Se voi kuulostaa rajulta, pettymykseltä tai joltakin muulta, mutta kyse on siitä, että on kova halu pärjätä ja tehdä kovaa tulosta.
Rajua tai ei, syvimmällä käydessään Eder on pohtinut lopettamistakin.
– Jos ei pääse edes omaan potentiaaliinsa, se turhauttaa. Tuntuu, että tavoitteisiin on niin pitkä matka. Sitä miettii, kuinka mielekästä tämä on ja kuinka on mahdollista saavuttaa, mitä on haluttu.
– Mutta niin kauan kuin tuntuu, että kaikki ei ole pöydässä, tulee myös tunne, että kunpa asiat saisi menemään sillä tavalla kuin on itse halunnut, suunnitellut tai toivonut. Mitä se toisikaan tullessaan.
Väläyksistä toistuvammaksi menestykseksi?
Onnistuneita kisoja on nähty Ederiltä toistaiseksi vain väläyksittäin. Maailmancupin palkintokorokesijoja hänellä on kaikkiaan kolme. MM-kisoissa hän on ollut parhaimmillaan neljäs Hochfilzenissä normaalimatkalla 2017.
– Kun haetaan ratkaisuja huipulle pääsemiseksi, välillä tuntuu, että moni asia on väärin. Mutta kun on tullut tulosta, se on tullut samoilla asioilla ja teoilla.
– Potentiaalia tietyllä tapaa on, mutta on ollut yllättävän haastavaa saada sitä useammin ulos kuin kerran tai kaksi kaudessa.
Vauhdikasta hiihtoa ja vakaata ammuntaa kysyvässä lajissa eri osa-alueiden onnistunut yhdistäminen kilpailussa on ollut Ederin sanoin hankalasti hallittavissa oleva kokonaisuus. Mutta olisiko tämä ehjän kesän jälkeen se kausi, kun napsahtaisi ja tulisi useammin toivotumpaa tulosta?
– Sellainen ajatusmalli on. Lähtökohtien pitäisi olla sellaiset.
Uusia ammuntatuulia
Mari Eder on hakenut muutoksia ammuntaharjoitteluunsa.
Terveenä ollessaan Eder on pystynyt olemaan kiertueen nopeimpia hiihtäjiä. Se puoli toimii. Hänen fyysisestä valmennuksestaan on vastannut Heikki Pusa, mutta Eder on viime vuosina ulkomailla asuessaan ja myös aiempaa kokeneempana urheilijana ottanut enemmän itse vastuuta.
Paljon Ederin kohdalla kiteytyy kuitenkin ammuntaan. Eder itse sanoo suurimmaksi muutokseksi sen, että hänellä on ollut valmentaja, joka on pystynyt olemaan enemmän arjessa läsnä: Ederiä avitti kesällä ammunnassa Itävallassa nuorten ampumahiihtoryhmien toiminnasta ja harjoittelusta vastaava koutsi Markus Michelak.
– Olen yrittänyt myös itse oppia ja etsiä tietoja, miten pystyisin pureutumaan siihen, miksi harjoituksissa perusammunta toimii ja minkä takia se ei kisakuormituksessa toimi.
Eder naurahtaa, että paljon puutteita on löytynytkin, mitä hän pitää 33-vuotiaalle urheilijalle samaan aikaan "ihan hirveänä mutta myös toivoa antavana" asiana.
– Ainakin minulla on asioita, joita voin parantaa, ja sitä kautta kehitystä voi edes toivoa tulevan.
Eder pureutuu siihen, että hän on ampunut harjoituksissa kevyemmin hengittäen hyvin eri tavalla kuin kisoissa hengästyneenä.
– Minun on pitänyt ymmärtää, mitä vaatii, että pystyy ampumaan kovasta rasituksesta hyvin ja huolellisesti. On pitänyt pystyä tuomaan harjoitteluun kovasta rasituksesta ammuntaa enemmän. Kun sitä ei voi kuitenkaan loputtomasti lisätä, sama tekniikka on pitänyt pystyä tuomaan myös siihen ammuntaan, kun rasitusta ei ole, jotta niitä toistoja tulisi enemmän.
Eder kertoo avoimesti, että loppukesän rulla- ja harjoituskilpailuissa hänen ammuntatuntemuksensa ei ollut muuttunut yhtään viime talvesta. Sittemmin tilanne on kuitenkin muuttunut.
– Nyt koen, että minä hallitsen tätä enemmän. Jos ammun ohi, ymmärrän, mitä tapahtui tai mihin minun pitää keskittyä. Sen tuominen joka kerta pöydälle kovassa rasituksessa ja kisatilanteessa on kuitenkin varmasti haaste. Joka kerta, kun kisa alkaa, on edessä sama haaste, että pystyy tekemään sitä, mitä on harjoiteltu.
"Mennään niin syvään päätyyn kuin mahdollista"
Ensimmäisen kerran kilpailuhaaste osuu maailmancupissa kohdalle ensi viikon lauantaina Kontiolahdella normaalimatkan kisassa, jossa naiset hiihtävät 15 kilometriä. Ederillä on Kontiolahdelta iloisia muistoja, etenkin uran ensimmäinen maailmancupin palkintokorokesijoitus pikakilpailussa 2014.
Kontiolahdella kilpaillaan poikkeustilanteen vuoksi peräti kahtena viikonloppuna peräjälkeen. Tämän pitäisi sopia Ederillekin hyvin.
– Suomen joukkue ja minä olemme keskiarvoon nähden suoriutuneet hyvin Kontiolahdella. Siellä on kovat maastot, niin heti mitataan fyysistä kapasiteettia. Lisäksi tässä maailmantilanteessa matkustuksen jääminen pois alusta vähentää stressiä.
Eder huomioi, että yleensä maailmancup on aloitettu sekaviestillä, jossa pystyy onnistuessaan pudottamaan paineita harteiltaan. Nyt aloitetaan kuitenkin pisimmällä ampumahiihtokilpailulla, johon kuuluu neljä ammuntaa ja jossa sakosta kertyy minuutti lisäaikaa.
– Mennään niin syvään päätyyn kuin mahdollista. On kovat radat ja kova kisa heti alkuun.
Luuppi heti päällä
Kaisa Mäkäräisen (oik.) päätettyä ampumahiihtäjän uransa kohdistuvat suomalaistoiveet naisissa Mari Ederiin.
Kaisa Mäkäräisestä ei tarvitse edes kysyä, kun Eder tuo hänen sivuun jäämisensä oma-aloitteisesti esiin. Kauden alla vierestä on puuttunut Mäkäräisen vetäydyttyä kansainvälisen tason mittari, ja kisoissa luuppi on Ederin sanoin heti päällä. Sinivalkoiset katseet suuntautuvat naisten puolella nyt Ederiin.
– Tuollainen iso muutos muuttaa median ja katsojien arkea, kun kisat alkavat. Sen jälkeen se muuttaa meidän päivittäistä arkeamme. Teemme silti samoja harjoitteita, ja meidän tavoitteemme ovat samat.
Ederin kohdalla ne ovat korkealla.
– Kyllä minä tavoittelen kovempia tuloksia kuin koskaan aiemmin.
Parhaimmillaan Eder on toistaiseksi ollut maailmancupin kokonaiskilpailussa 26:s kaudella 2016–17. Viime kaudella hän ylsi 30:nneksi.
– Pitää muistaa realiteetit, että hyppäys ihan top-tasolle vaatisi todella paljon. Tärkeintä olisi, että pystyisin nostamaan maailmancupin kokonaissijoitustani ja ammunnan koko kauden keskiarvoani. Silloin todennäköisesti tulee myös yksittäisiä huipputuloksia enemmän, Eder niputtaa.