Matkamuistoksi kiviä, simpukoita, koralleja tai kasveja? Mieti ensin luontoa

Turkissa lomaillut yhdysvaltalainen Jason Dement pidätettiin Antalyassa vuonna 2013, kun hänen hallustaan löydettiin lentokentän turvatarkastuksessa kassillinen kiviä. Dement oli kerännyt kivet rannalta matkamuistoksi, kuten hänellä oli tapana tehdä jokaisessa lomakohteessa.

Dementin epäonneksi kivet todettiin museon tutkimuksissa muinaisesineiksi, joiden salakuljetuksesta voi saada Turkissa jopa 12 vuotta vankeutta. Tuomari päästi kuukauden matkustuskiellossa pidetyn Dementin pälkähästä sillä ehdolla, ettei tämä tekisi maassa rikosta seuraavien viiden vuoden aikana.

– Joissakin maissa esineiden ottamiseen luonnosta suhtaudutaan hirveän vakavasti. Turistikohteissa kaikki perustuu siihen, että siellä on ne hiekkarannat ja kauniit, pyöreät kivet. Jos niitä ruvetaan keräilemään isossa mittakaavassa, niin seuraukset sille ympäristölle voivat olla hyvinkin kielteisiä, WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen sanoo.

Vaikka Suomessa ei langeteta kivien keräämisestä yhtä kovia tuomioita kuin Turkissa, niin luontoon keräily vaikuttaa täälläkin. Ylen uutisessa kerrottiin vuonna 2013, ettei esimerkiksi Porin Yyteristä saa ottaa edes pullollista hiekkaa matkamuistoksi, koska hiekkaa ei muodostu sinne lisää.

– Luonnonsuojelualueilla ja kansallispuistoissa kaiken materiaalin kerääminen luonnosta on yleensä kielletty. Tässäkin on tietysti paljon vaihtelua maittain. Suomessa lainsäädäntö on aika tiukka, mutta Afrikassa tai Aasiassa tilanne voi olla hyvinkin toisenlainen.

– Suojelualueiden ulkopuolella kivien tai simpukankuorien kaltaisten elottomien kappaleiden kerääminen on yleensä sallittua normaalimittakaavassa, siis jos turisti kerää vaikka kaksi kappaletta kauniita kiviä.

Sen sijaan elollisen luonnon eli vaikka kasvien tai korallien suhteen lainsäädäntö on muualla maailmassa huomattavasti tiukempi kuin Pohjoismaissa.

– Suomalainen jokamiehenoikeus on tietyllä lailla hyvin ainutlaatuinen. Voimme kerätä monia marjoja, kasvia ja sieniä ihan vapaasti, myös suojelualueilta. Muualla maailmassa niin ei voi välttämättä toimia edes suojelualueiden ulkopuolella.

– Yksityisiltä maa-alueilta Suomessakaan ei tietenkään voi kerätä edes kiviä omalle pihalle koristeeksi. Maanomistaja omistaa sen, mitä siellä luonnossa on.

Mitä torilta voi ostaa?

Haitoista huolimatta tai niistä tietämättä luontokappaleita kuljetetaan matkoilta vaikka oman kodin sisustuselementeiksi.

– Esimerkiksi korallit ovat tietyillä alueilla olleet aika massiivisen keräilyn kohteina, kun ihmiset ovat halunneet matkalta pienen muiston. Siinä hävitetään sitä koralliyhdyskuntaa. Ja kun kauniin värisiä koralleja viedään kotiin, niin yllättäen ne vaalenevat ja muuttuvat ihan toisenlaisiksi, Luukkonen sanoo.

– Monet kasviharrastajat Suomessa ja maailmalla yrittävät viedä luonnosta harvinaisia kasveja omalle pihalleen kasvatettaviksi. Esimerkiksi Turun saaristosta on kerätty Suomessa erittäin uhanalaisia orkidealajeja. Pahimmillaan siinä voi hävittää jonkin kasvin esiintymispaikan. Kaiken lisäksi se kasvatusyritys yleensä epäonnistuu, kun kasvit eivät tulekaan toimeen uudessa paikassa.

Astetta ammattimaisempina Luukkonen pitää munankerääjiä. Helmikuussa 2015 Pohjanmaan käräjäoikeus tuomitsi tuhansia linnunmunia keränneen miehen vuoden ehdolliseen vankeuteen ja maksamaan 250 000 euron korvaukset valtiolle.

– Kyse on jo ihan selkeästi tietoisesta toiminnasta, Luukkonen sanoo.

– Tavallinen turisti ei ehkä tietämättömyyttään ajattele asiaa ja saattaa ottaa luonnosta tai ostaa paikalliselta myyjältä jonkin uhanalaisesta lajista tehdyn tuotteen, Luukkonen sanoo.

Suomessa uhanalaisten lajien kauppaa eri maiden välillä valvoo tullin lisäksi Suomen ympäristökeskus CITES-sopimuksen puitteissa.

Eläimiä huumataan valokuvia varten

WWF:n suojelujohtaja Jari Luukkonen kehottaa suhtautumaan turistikohteissa varauksella paitsi luontokappaleiden keräämiseen, myös itsensä valokuvauttamiseen villieläinten kanssa.

– Kohteissa on paljon karhuja, apinoita ja Aasiassa jopa tiikereitä, joiden kanssa turisti voi mennä valokuvauttamaan itseään. Sellaista kannattaa välttää, koska se innostaa paikallisia pahimmillaan jopa ottamaan näitä lajeja kiinni luonnosta, Luukkonen sanoo.

– Yleensä ne eläimet ovat aika huonoissa olosuhteissa tai huumattuina, jotta niiden kanssa voi mennä valokuvaan.

– Esimerkiksi Aasiassa ja Afrikassa tehdään uhanalaisista puulajeista veistoksia, joiden tuominen Suomeen saattaa olla kielletty. Sama koskee monia eläimiä. Jos tuotteessa on käytetty uhanalaisten lajien, kuten tiikerin, sarvikuonon tai norsun osia, niin yleensä korkea hintakin jo kertoo, että tämä ei ole ehkä ihan laillista alkuperää.

Tarkkaa ohjetta siihen, mitä paikalliselta torilta on lomamatkalla eettistä ostaa, on vaikea antaa.

– Jos tuotteet on tehty paikallisesta lajista, kuten simpukankuorista, niin periaatteessa myyjällä pitäisi olla lupakirja, joka osoittaa, että käytetyt lajit eivät ole uhanalaisia.

– Toki maalaisjärjen käyttö on paikallaan. Jokainen merenrannalla käynyt tietää, että siellä on paljon simpukankuoria. Jos niistä tekee kauniita taide-esineitä luvan kanssa niin, ettei eläviä olentoja tapeta sen takia, niin eihän se varsinaisesti vahingoita luontoa. Mutta koska harvinaisten lajien kirjo on niin laaja, niin on ehkä helpointa lähtökohtaisesti kokonaan välttää sellaisten tuotteiden tuomista, joista myyjällä ei ole näyttää lupakirjaa.

Lähteinä haastattelun lisäksi: Setjasonfree.blogspot.fi, Stripes.com, Mtv.fi, Yle.fi

Kuvat: Colourbox.com