Moni ulkomailla käynyt turisti saattaa tuoda kotiin tuliaisena matkamuistoja, jotka ovat valmistettu esimerkiksi jonkin eläimen luusta tai nahasta. Joissakin tapauksissa matkamuistojen valmistuksessa on turistin tietämättä käytetty uhanalaista eläintä, joka on salametsästetty.
– Näitä yllätyksiä valitettavasti tapahtuu, että ihmiset ovat ostaneet eläimen luusta tehtyjä koruja tai joitain karvalaukkuja. Sitten, kun ollaan kotimassa, huomataankin, että se on tehty uhanalaisesta lajista, euroedustaja Sirpa Pietikäinen valittelee.
Eläinten oikeuksien puolesta vuosia taistellut euroedustaja pitää ilmiötä erittäin huolestuttavana. Hänen mukaansa jopa 200 000 uhanalaista lajia metsästetään kaupalliseen käyttöön.
Tämä tarkoittaa käytännössä sitä, että uhanalaisia eläimiä kasvatetaan nimenomaan tarhametsästystä varten. Kyseenalainen ilmiö on lisääntynyt etenkin Afrikassa, joissa leijonien tarhametsästys on nousussa.
Pietikäinen kutsuu tällaisia kissaeläimiä tölkkileijoniksi.
– Se on aika kuvaava. Leijonilla ja leijonien kasvatuksella tienataan moneen kertaan. Ensin leijonanpoikaset salapyydetään, jolloin ne ovat alun perin kesyjä. On paljon sukurutsausta, kun jopa sisaruksilla teetetään koko ajan pentuja. Sitten monesti vielä rahastetaan, kun on puistoja, joihin voi tulla tutustumaan ja nuoret voivat tulla orpopentujen hoitajiksi, Pietikäinen antaa esimerkkeinä.
Lue myös: Pariskunta otti pusukuvan tappamiensa leijonien kanssa – ihmiset raivoissaan: "Kuinka lähellä tämä kuva on täydellisen sairauden määritelmää?"
Etenkin Afrikan maissa järjestetään metsästysmatkoja, joiden aikana turistien annetaan metsästää tarhattuja ja kesyjä eläimiä, jotka päästetään päivää aikaisemmin luontoon metsästystä varten.
– Käytännössä kesy leijona päästetään ammuttavaksi ja sitten suuri metsästäjä saa ottaa siitä kuvat ja viedä pään kotiin. Se on todella vastuutonta ja järkyttävää toimintaa, Pietikäinen kuvailee.
– Sillä ei ole mitään tekemistä oikean metsästyksen kanssa, euroedustaja lisää.
Tämänkaltaisia metsästysmatkoja ja tölkkileijonien perustellaan sillä, että luvallinen, vaikkakin hyvin kyseenalainen, metsästys vähentää salametsästystä. Pietikäisen mukaan näin ei kuitenkaan ole.
– Tosiasiallisesti se vähentää luonnon populaatiota. Plus, on hyvin vaikea erottaa sitä, mikä leijonanpää on salametsästetty, varsinkin sarvikuonojen ja norsujen osalta.
Mitä suomalaiset ja eurooppalaiset voisivat tehdä vähentääkseen tarhausmetsästystä? Katso Joanna Kuvajan sekä Sirpa Pietikäisen keskustelu yllä olevalta videolta!