MTV kävi tänään tapaamassa Mervi-hirveä, josta kerroimme eilen jutussamme. Kamera ujostutti aluksi Merviä, mutta pian maito vei vasan mielenkiinnon.
Raippaluodon metsässä meren rannalla samoilee hiukan väsyneen, joskin onnellisen oloinen mies. Muutama ”Mervi” -huuto tuo nopeasti esille hirvenvasan: kolmen kuukauden ikäisen Mervin.
– No niin, tules Mervi syömään, juttelee Pohjanmaan Villieläinhoitolan Markku Harju.
Maito maistuu Merville
Mervi oudoksuu ensin kameraa, mutta hotkaisee pian tuttipullollisen maitoa. Ja sitten toisen, ja sitten kolmannen. Itse asiassa aamun annos on puolitoista litraa eli noin seitsemän tuttipullollista.
– Aamuisin menee se puolitoista litraa, päivällä vähän vähemmän. Päivässä kuluu noin seitsemän litraa, selvittää Markku Harju.
Mervi nauttii maitoaamiaisen jälkeen horsmaa jälkkäriksi.
Kun Mervi tuli Villieläinhoitolaan pienenä viikon ikäisenä karvapallona, Markku haki sille ternimaitoa. Sittemmin lypsytuore täysmaito on riittänyt kasvattamaan Mervistä reippaan kokoisen neitosen. Ruokailu sinänsä käy Markulle jo työstä.
– Ruokin Merviä aamuisin, sitten puolen päivän aikaan, sitten viideltä iltapäivällä, illalla yhdeksältä ja vielä viimeisen kerran yöllä kahdeltatoista, selvittää Harju.
Aamuruokinnan jälkeen Markun on jäätävä Mervin seuraksi metsään.
Jos en jää, se lähtee perässä ja tulee vaikka kotiin sisälle asti.
Semmoisen tunnin-puolitoista kun vietän sen seurassa, niin se jää metsään päiväunille, kertoo Harju.
Työläs hoitaminen ei haittaa Markku Harjua.
– Eihän toki. Siinähän on selvä rytmi, toteaa Harju.
"Olisi loistavaa, jos se voisi jäädä"
Yöksi Mervi tulee muiden eläinten seuraan eläinsuojaan, omaan karsinaansa. Hevosten ja vuohien kaverina Mervi viihtyy hyvin, kun perheen lammaskoira Bosco on sen kouluttanut.
– Bosco on opettanut sen tavoille, eli että esimerkiksi ei lyödä koiraa kuonoon sorkalla, nauraa Harju.
Oikealla köllöttelevä Mervi-hirvi viihtyy mainiosti terassilla kahvilla. Kuva: Markku Harju
Mervin ja Markun suhde alkoi jo toukokuun alkupäivinä, kun Markku haki Seinäjoen metsästä löytyneen pienen viikon ikäisen vasan.
Automatkalla Markku piti sitä sylissään ja sen koommin se ei ole hyväksynyt muita hoitajakseen. Mies suree jo hiukan tulevaa: Mervin on määrä siirtyä Ähtärin eläinpuistoon syksymmällä.
– Olisihan se loistavaa, jos se voisi jäädä, tuumii mies.