Kemiin pakolaisina tulleet maahanmuuttajat eivät ole jääneet toimettomaksi – kaupunki kouluttaa myanmarilaisista metsien ammattilaisia, joista on nyt pulaa. Metsätyöt eivät enää kiinnosta suomalaisia.
Moottorisaha pörähtää käyntiin, toisella puolella tellinkejä asetellaan hirsipuuta toisen hirren päälle. Opettajalla on ilo seurata reipasta ja vilkasta työn touhua, mutta välillä ahkeraa tekemistä pitää hieman toppuutella.
– Ei, ei pojat! Kuulkaas. Näin tämä homma tehdään, naurahtaa kurssin vastuuopettaja Veijo Nurmikumpu.
– Hirsirakenteen kanssa täytyy olla malttia, sillä välillä alempaa hirsipuuta pitää hioa hieman, jotta päällä oleva puu pysyy tukevasti kiinni, opettaja opastaa.
Tulevat metsurit tarttuvat tuumasta toimeen ja pian seinä on yhtä hirttä koreampi. Nämä ammattikoulussa olevat oppilaat eivät kuitenkaan ole ihan tavallisia amispoikia. Ryhmä koostuu 11 Myanmarista Suomeen tulleesta pakolaisesta, jotka saavat nyt metsäalan koulutusta.
– Metsuri- ja metsäpalvelulinjan koulutukseen kuuluu perinteiset metsänhoitotyöt: metsän viljelyä, taimikon hoitoa, nuoren metsän kunnostusta. Lisäksi oppilaat koulutetaan esimerkiksi puunkaatoon pihamaalla. Koulutuksessa he saavat myös valmiudet rakentaa hirrestä ja muusta materiaalista erilaisiin luontokohteisiin esimerkiksi tulisijoja ja rakennuksia, Nurmikumpu esittelee kolmen vuoden koulutuksen sisältöä.
Välillä vauhdikkaan tekemisen lomassa täytyy kuunnella opettajan vinkkejä. Kuvassa Nurmikumpu (vasemmalla) kertoo, miten hirsiseinä rakennetaan.
Reippaan tekemisen ohella kelpaa kyllä hymyillä, sillä oppilaat tietävät olevansa varmalla alalla: työllistyminen tulevaisuudessa näyttää valoisalta, koska metsureista on nyt pulaa.
– Pulaa on tällä hetkellä oikeasti osaavista ja motivoituneista metsureista. Töitä on vaikka kuinka paljon ympäri Suomen, summaa Lapin metsäpalveluiden toimitusjohtaja Risto Kelloniemi.
Työvoimapulan vuoksi yrittäjänä toimiva Kelloniemi onkin ollut tuttu näky vasta koulutuksessa olevien myanmarilaisten keskuudessa. Jalkaa on hyvä pitää oven välissä jo hyvissä ajoin, Kelloniemi toteaa.
– Olen katsonut, että muutaman oppilaan haluaisin töihin. Ovat niin osaavaa porukkaa.
Risto Kelloniemi on tuttu mies ammattikoulun oppilaille.
Mutta jos töitä on kerran tarjolla, missä ovat tekijät?
– Meidän omia nuoria tämä ala ei jostain syystä kiinnosta, Nurmikumpu toteaa.
– Viime vuosina meidän ammattikoulusta on valmistunut ihan muutamia kantasuomalaisia metsureita vuosittain. Valmistuvien määrä ei johdu siitä, etteikö koulutusta ole tarjolla. Sitä löytyy, mutta hakijoita ei.
Samaa tietää kertoa myös Kelloniemi.
– Nämä työt eivät kelpaa kaikille suomalaisille. Metsurin pitää liikkua ja touhuta metsässä kaikissa sääolosuhteissa.
Kelloniemen mukaan metsurien vähyyttä saattaa selittää nuorten kiinnostus koneelliseen metsänhoitoon sekä historia: Kelloniemen mukaan aikanaan suuret firmat painostivat kaikkia metsureita alkamaan yksityisyrittäjiksi, jolloin tekijöiden määrä väheni dramaattisesti.
– Nyt työllisyystilanne on alkanut jälleen parantua, mutta tekijöistä on nyt pulaa, Kelloniemi harmittelee.
– Metsänomistajat ovat heränneet siihen, että metsiä pitää oikeasti hoitaa. Metsä kasvaa nimittäin paremmin kun sitä hoidetaan, Nurmikumpu kertoo alan kasvusta.
Koulutuksessa oppilaat saavat taitoja toimia sekä metsässä että valmiuden rakentaa esimerkiksi pieniä rakennuksia. Kuvassa Nurmikumpu opastaa pihapöydän rakentamisessa
Metsäala sopii maahanmuuttajille
11 Myanmarista Suomeen pakolaisina tullutta miestä on nyt ammattikoulutuksessa, mutta sitä ennen heillä on ollut takanaan valmentavia opintoja sekä Valmiudet kuntoon -hanke, jonka avulla he itse asiassa löysivät metsäalan. Tällä hetkellä he ovat kuitenkin ainoa opetusryhmä Kemissä, joka saa koulutusta metsäalaan.
Nurmikumpu on huomannut, että metsäala sopii maahanmuuttajille.
– Siinä mielessä metsäala on sopiva henkilölle, jolla ei ole niin hyvä suomen kielen taito, koska tällä alalla tekeminen ratkaisee. Mutta totta kai työntekijän täytyy ymmärtää ohjeet, turvamääräykset ja pystyä kommunikoimaan muiden kanssa, Nurmikumpu toteaa.
Kuvassa vasemmalla seisoo Lattuu. Hän saapui Suomeen Myanmarista vuonna 2011. – Opiskelin ensin maahanmuuttajakoulussa ja sen nyt olen ammattikoulussa. Tykkään istuttaa taimia, tehdä töitä raivaussahalla ja kaataa puita moottorisahalla, Lattuu kertoo.
Myanmarilaiset työllistyneet hyvin
Kello alkaa lähentyä jo puoltapäivää. Oppilaiden kauan odottama syysloma kolkuttelee jo oven takana, joten päivä loppuu tänään poikkeuksellisesti aiemmin.
Kaikille syysloma ei kuitenkaan tarkoita lomaa ja lötköilyä: kolme oppilasta pääsee syyslomalla oikeisiin töihin metsään.
– Nyt tulin tuomaan kolmelle pojalle työvälineet ja kartat. Heillä alkaa nyt syysloma ja he tulevat minulle hommiin viikoksi. Näytän heille paikan ja kerron, mitä pitää tehdä. He kyllä osaavat hoitaa hommansa, Rovaniemeltä Kemiin ajanut Kelloniemi kertoo.
Myös viime kesänä osa miehistä pääsi oikean työn makuun kesätyön lomassa. Työtä riitti Lapin metsissä koko kesäksi, ja riittää varmasti myös tulevaisuudessa.