Kauhavan vastaanottokeskus pomppaa muista Suomen vastaanottokeskuksista siinä, että se toimii entisissä lentosotakoulun tiloissa.
Sitä myös johtaa everstiluutnantti evp. Ilkka Peura, joka jäi eläkkeelle sotilaslentäjän uralta. Upeat kasarmitilat rakennettiin vuonna 1929, niiden suojissa Peura ennätti työskennellä 25 vuotta.
– Toimistoni on nyt itse asiassa sama mikä se oli silloin, kertoo Peura.
Hänen mielestään myöskään tehtävät eivät ole merkittävän erilaiset entiseen verrattuna.
– Ei ne paljon ole muuttuneet, nauraa Peura.
2:12
Johdettavat joukot ovat toki eri maata kuin Suomen Puolustusvoimien palveluksessa. Noin 350 kielitaidotonta pääosin irakilaista turvapaikanhakijaa tuovat haasteen, joka on pohjalaisellekin suuri. Peura liikkuu joukkojen keskellä hymyssä suin, taputtelee olalle ja juttelee niin lasten kuin aikuisten kanssa yhtä luontevasti. Samaan aikaan hän pitää tiukkaa kuria ja järjestystä yllä.
– Kuri ja järjestys luova turvaa, perustelee Peura.
Koulu alkajaisiksi
Osa vastaanottokeskuksen koulun opettajista yhteiskuvassa.
Peura päätti heti kärkeen, että vastaanottokeskus ei ole hyysäämispaikka, jossa löysäillään ja lojutaan.
– Täällä lapset kirmasivat ympäri ketoa ilman minkään näköistä järjestystä tai mitään päivärytmiä. Myöskään vanhemmilla ei ollut mitään päivärytmiä, joten tähän asiaan puututtiin ensimmäisenä.
Jo kahden viikon kuluttua vastaanottokeskuksessa pyöri koulu noin 50 lapselle. Opettajiksi haettiin turvapaikanhakijoiden ryhmästä ne, joilla oli koulutusta ja kokemusta alalta.
– Sieltä löytyi maantiedon, englannin, geometrian, historian ja taiteiden opettajia, selvittää Peura.
Abdul Rahman pitää koulun avaamista hyvänä ajatuksena.
Koulu alkaa aamuisin kymmeneltä ja siellä opetellaan myös suomen kieltä. Yksi opettajista on maantiedon opettaja Abdul Rahman.
– Kaikki aloitettiin nollasta, mutta systeemi on nyt hyvä, kertoo Rahman.
Hän esittelee lukujärjestyksiä ja käsin tehtyjä todistuksia, joihin merkitään suoritukset ja opinnot. Opettajat ovat selvästi innostuneet hommasta, he pyytävät päästä yhteiskuvaan luokan edustalla. Mukana on naisia ja miehiä, myös koululaisissa ovat molemmat sukupuolet edustettuna.
– Olemme tehneet arvomme selväksi kaikille. Ensin turvataan aina lasten ja naisten oikeudet, kertoo Peura.
Työhön kiinni
Peuraa harmittaa suomalainen säädösviidakko turvapaikanhakijoihin liittyen. Työhön ei saa mennä ennen 3-6 kuukauden karenssia.
– Täälläkin olisi yrityksiä ja yrittäjiä, jotka olisivat valmiit työllistämään väkeä täältä. Meillähän on lakimiehistä ja hammaslääkäreistä hitsareihin ja rakennusmiehiin monenlaista ammattilaista, kertoo Peura.
Uusin viritys on perustaa vastaanottokeskukseen sisäisiä yrityksiä. Ensimmäiset työntekijät pesulaan on valittu, seuraavaksi nousevat kutomo ja parturi.
– Täällä on esimerkiksi persialaisten mattojen käsinsolmijoita, kertoo Peura.
Oikeille työmarkkinoille päästään myös tavalla, joka ei riko lainsäädäntöä.
– Meidän ihmiset pääsevät yrityksiin eräänlaiseen valmennukseen ja tutustumaan työelämään ja sitä kautta suomalaiseen yhteiskuntaan, kertoo Peura.
Hygieniapassi kompastuskivenä
Aamuvarhaisella ulkona tuoksuu jo linssikeitto. Kyseessä on yksi muslimien uskonnollisista juhlapäivistä, jolloin valmistetaan perinteistä keittoa punaisista linsseistä ja sipulista. Sisällä olisi suuri ja käytännöllinen kasarmin keittiö, mutta kokkauspaikka on rakennettu grillikatokseen, joka on suojattu pressuilla.
– Kun ei ole hygieniapassia, ei voi mennä sisälle varsinaiseen keittiöön kokkaamaan, päivittelee Peura.
Hygieniapassien arabiankieliset materiaalit on hankittu, mutta passin saamisessa tökkii yksi ongelma.
– Pitäisi olla passi ja useimmilla passit ovat kuulemma Välimeren pohjassa tai jossakin muualla. Eikä meidän antama kuvallinen id-kortti riitä, sanoo Peura.
Hänen mukaansa Evirassa tutkitaan mahdollisuutta myöntää väliaikainen hygieniapassi ilman varsinaista passia, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty.
– Toivottavasti ennen talvea sellainen saadaan, sanoo Peura.
Byrokratia ei kuitenkaan lannista Kauhavalla. Peuran mielestä tärkeintä on pitää porukka puuhakkaana ja uskoa tulevaan. Hän on saanut systeemin toimimaan ja järjestyksen pysymään selvillä säännöillä. Asukkaat arvostavat sitä, että rajat tiedetään ja niiden asettaja osoittaa välittävänsä lentosotakoulun uusista asukkaista.
– Hän on kuin isoveli, johon kaikki voivat luottaa, sanoo Irakista tullut Al Saidi.
Ovatko säännöt liian tiukat?
– Ei! Hän tekee säännöt ja me noudatamme niitä, hymyilee Al Saidi.