Teini-iässä kiusaamisen kohteeksi joutunut Katja päätti näyttää kiusaajilleen ja laihduttaa. Neljässä vuodessa nuori nainen onnistui pudottamaan 80 kilogrammaa – eikä hän käynyt kuin alle kymmenen kertaa kuntosalilla.
Vuonna 2012 keravalainen Katja Mähönen oli ostamassa itselleen vanhojentanssimekkoa. 165 kilogrammaa painava, 177 senttimetriä pitkä tyttö joutui valitsemaan mekkonsa tilaustyönä, mutta edes mittatilaustyön mitat eivät riittäneet, vaan työhön vaadittiin ekstramittoja Katjan koon takia.
– Silloin napsahti, että nyt on pakko tehdä jotakin. En halunnut olla enää tämän näköinen ja kokoinen loppuelämääni. Useasti minulla oli ollut painonpudottaminen mielessä, mutta ei ollut vain löytynyt itseltä oikeaa tahtoa ja motivaatiota tehdä asialle jotakin, Katja kertoo.
Kiusaaminen vei itsetunnon maahan
Jo päiväkodissa Katja oli huomannut olevansa isompi kuin muut lapset. Painoa kertyi tasaisesti aivan huomaamatta vuosien varrella. Katja on aina harrastanut aktiivisesti hevosurheilua, hän ratsasti ja kävi useamman kerran viikossa tallilla, mutta ruokailutottumukset eivät olleet kohdallaan.
– Silloin tuli syötyä, mitä sattui. Saatoin olla koko päivän syömättä ja iltaisin vetää ihan hirveitä määriä ruokaa. En juonut ollenkaan vettä, mutta limua saattoi kulua helposti puolitoista litraa päivässä. Olen aina ollut todella perso makealle, ja silloin karkit ja pullat olivat aika suuressa osassa ravintoa. Voisin sanoa, että olin aika pahassa sokerikoukussa, Katja muistelee.
Katja oli tyytymätön omaan ulkonäköönsä, ja asiaa pahensi peruskoulussa koulukiusaamisen kohteeksi joutuminen. Isokokoisuus ja ujous tekivät Katjasta kiusaajien kohteen. Hän tunsi itsensä erilaiseksi.
– Olin pahasti koulukiusattu, se lannisti entistä enemmän. Se ei ollut mitenkään hyvää aikaa, en viihtynyt omassa kropassani, Katja selittää.
Terveydenhoitajan mukaan Katjalla oli kaikki terveysarvot kunnossa, mutta paino pitäisi saada tippumaan. Katja pelkäsi myös saavansa sokeritaudin tai muita vaivoja, mikä vaikutti laihdutuspäätökseen, vaikka ensisijaisesti ajatus lähti omasta ulkonäöstä.
– Kiusaaminen loppui yläasteen jälkeen, kun lukiossa vaihtuivat kaverit ja piirit. Siinä tuli sellainen olo, että ehkä minussa ei ole vikaa ja jos muutan itseäni, minua ei enää kiusata.
"Eron huomasi heti"
Tehtyään päätöksen elämänmuutoksesta Katja alkoi etsiä netistä tietoa painonpudottamisesta. Koko projekti oli hänen omansa eikä hän saanut mitään ammattiapua personal trainereilta, ravintoterapeuteilta tai vastaavilta.
– Alkukuukaudet käytin ateriankorvikkeita, eli pidin itseni minimikaloreilla ja söin noin 500–700 kaloria päivässä. Sitten jätin herkut, karkit, pullat ja limut, kokonaan pois ja pudotin hiilarit minimiin, Katja kertoo.
– Vaihdoin myös annoskoot pienempiin ja rupesin tarkkailemaan sitä, että muistan syödä. Ei kerralla kauheasti, vaan pieniä annoksia pitkin päivää. Vedenjuonti oli myös suuressa osassa laihduttamisessa. Ennen ei tullut juotua ollenkaan vettä, ja sitten aloin juomaan 1,5–2,5 litraa päivässä. Eron huomasi heti.
Hevostallilla käyminen jatkui, ja lisäksi Katja alkoi kävellä aktiivisesti.
– Kotona aloin treenata kahvakuulalla ja käsipainoilla, ja aloin tehdä aika perus kotitreeniä: kyykkyjä, vatsalihaksia ja sellaista. Salille en kehdannut mennä, siihen minulla ei ollut itsetuntoa. Koko aikana, kun laihdutin, kävin kuntosalilla alle kymmenen kertaa, Katja kertoo.
Karkit vaihtuivat tummaan suklaaseen ja viinirypäleisiin
165 kilogrammasta paino lähti tippumaan nopeasti. Koko prosessia Katja kuvailee erittäin raskaaksi ja hankalaksi. Pari kertaa iski epätoivo, tuli repsahdettua ja ahmittua pizzaa ja karkkia.
– Siitä tuli paha olo ja huono omatunto, mutta samalla se toi uutta boostia ja motivaatiota jatkaa eteenpäin, Katja kertoo.
Ehdoton kieltäytyminen herkuista ei Katjan mukaan olisi saanut motivaatiota pysymään. Pikkuhiljaa hän alkoi huomata mikä itselle sopi ja mikä ei.
– Korvasin herkut, joita ennen tykkäsin syödä, uusilla terveellisillä herkuttelutavoilla. Tein esimerkiksi banaanilettuja, joihin tulee vain banaania, kananmunaa ja kanelia. Jos teki mieli karkkia, söin palan tummaa suklaata ja viinirypäleitä, Katja selittää.
Tukena toimivat myös vanhemmat, joiden luona Katja asui vielä painonpudotusprosessin aikaan. He auttoivat Katjaa muutoksessa, ostivat tämän toivomia tuotteita ja kannustivat jatkamaan.
– Kun siirryin lukioon, aloin saada uusia kavereita ja samoin harrastuksen puolelta. Heidän kanssa tuli käytyä yhdessä lenkeillä ja he aina jaksoivat kannustaa eteenpäin, Katja toteaa.
"Tuli sellainen olo, että olen arvokas ihminen"
Katja ei missään vaiheessa elämäntaparemonttiaan suostunut luovuttamaan. Pienet repsahdukset eivät saaneet painoa kääntymään nousuun. Pudotuksen aikana Katja täytti 18 vuotta, mutta edes baariin pääseminen ei saanut painonpudotustavoitetta romahtamaan.
– Halusin voida paremmin ja näyttää paremmalta. Halusin myös näyttää kiusaajilleni, että vaikka he kiusasivat minua ja yrittivät saada minut alas, he eivät onnistuneet siinä.
Katjan paino tippui sitä mukaa kun itsetunto kohosi. Reilussa neljässä vuodessa nainen laihtui yhteensä 85 kilogrammaa.
– Se tuntui älyttömän hyvältä, tuli onnistunut fiilis, että pystyn tähän. Tuli sellainen olo, että olen arvokas ihminen, en ole ihan niin surkea tapaus kuin mitä minulle oli koko kouluaika toitotettu.
Koko elämä muuttui
Nyt 23-vuotias Katja painaa 80 kilogrammaa. Hän kertoo, että olo on sekä fyysisesti ja henkisesti älyttömän hyvä. Prosessin aikana ei pudonnut vain paino, vaan koko Katjan elämä muuttui.
– Aiemmin saatoin olla vain koko päivän sisällä istumassa, nyt minusta on tullut paljon aktiivisempi. Haluan tehdä ja liikkua. Lenkkeilystä ja liikunnasta on tullut elämäntapa. Enää en osaisi olla tekemättä mitään. Nyt pidän itsestäni huolta, Katja sanoo.
– Olen tarkka siitä, mitä syön, mutta annan itselleni myös vapauksia. Voin syödä joskus leivoksen tai lähteä ulos syömään, jos kaverit haluavat. Nautin nyt elämästä.
– Olen nähnyt nyt vanhoja tuttuja, ja he ovat kaikki sanoneet, että olen nykyisin ihan eri ihminen. Olen paljon avoimempi, iloisempi ja ulospäinsuuntautunut, Katja kertoo.
Katja on kehdannut hankkia ensi kertaa salikortin yhdessä yhden parhaimman ystävänsä kanssa, joka on ollut mukana elämäntaparemontissa alusta alkaen.
– Ajattelimme mennä aluksi ryhmäliikuntaan ja sitten pikkuhiljaa salille. Kuulostaisihan se hienolta pudottaa vielä vaikka kymmenen kiloa, mutta tällä hetkellä haluan kiinteyttää kehoani ja kasvattaa lihaksia, Katja kertoo.
– Minulla on nyt hyvä olo kaikin puolin. Sanoisin muille painoa pudottaville, että pitää muistaa syödä. Sitä ei saa jättää. Vedenjuonti pitää myös muistaa, sillä on älyttömän suuri merkitys, vaikka se onkin niin pieni asia.
– Eikä koskaan pidä luovuttaa.
***
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.