Miikka Kiprusoffilla on edessään ikimuistoinen hetki – hilpeä paljastus tulevasta puheesta

Kaikkiaan yhdeksän kautta Calgaryssa pelannut Kiprusoff siirtyi seuraan marraskuussa 2003 jäätyään San Jose Sharksin maalivahtihierarkiassa kolmanneksi. Toiseen suuntaan liikahti toisen kierroksen varausvuoro kesälle 2005.

– Se oli outo tunne. Odotin siirtoa San Josessa. En tiennyt, haluaako kukaan minua. Lopulta sain soiton, että lähden Calgaryyn. Olin todella hermostunut. Kun saavuin lentokentälle, siellä oli mediaa paikalla. Ihmettelin, mitä he tekivät siellä, olin vain kolmosvahti San Josesta, Kiprusoff muistelee Flamesin julkaisemalla videolla.

Jo ensimmäisellä kaudellaan Kiprusoff torjui Calgaryn aina Stanley cup -finaaleihin. Tampa Bay Lightning vei kuitenkin mestaruuden voitoin 4–3.

Vuonna 2006 Kiprusoff palkittiin Vezina-palkinnolla NHL:n parhaana maalivahtina, ja ura päättyi vuonna 2013 Calgaryn seurahistorian komeimmilla lukemilla, joita kukaan maalivahti ei ole rikkonut vielä tähänkään päivään mennessä: 576 ottelua, 305 voittoa ja 41 nollapeliä.

– Vietin urani pääosin täällä. Kun silloin tulin, kaikki tuntui heti hyvältä. Pukukopissa oli hyviä tyyppejä, ja organisaatio kohteli meitä hyvin. Faneja en voi kehua liikaa. Joskus tuntui, että he olivat minulle liiankin mukavia. On hienoa päästä kiittämään ja tuntemaan heidän metelinsä vielä kerran.

Kiprusoff matkasi nyt Calgaryyn yhdessä perheensä kanssa. Mukana on myös neljä vuotta vanhempi isoveli Marko, joka pelasi itsekin NHL:ssä 51 ottelua ja jonka merkitys pikkuveljensä, tulevan huippumaalivahdin uraan oli lapsuudessa keskeinen yhteisten pelien kautta.

Lauantaina järjestettävää seremoniaa Kiprusoff on odottanut aina viime kesästä asti, kun hänen paitansa jääyttämisestä tiedotettiin.

– Olen katsonut Youtubesta muutaman vastaavan tilaisuuden, ja se sai minut entistä hermostuneekmmaksi. Päätin, etten halua katsoa, vaan teen tämän vain omalla tavallani.

Kiprusoffin julkiset esiintymiset olivat pelaajauralla harvassa, ja niinpä häntä hermostuttaakin erityisesti lauantaina odottava puhe.

– Molemmat poikani puhuvat englantia, ja sanoin, että heidän pitää auttaa minua. Yritän olla käyttämättä sanoja, joita en osaa lausua, mies virnistää.

– Puhe tulee näyttämään minulta, mutta yritän osoittaa kunnioitusta ja kiittää ihmisiä. Toivottavasti se menee hyvin.