Toinen hyväntekeväisyysmatka Afrikkaan avasi Puoli Seitsemän -ohjelman juontajan silmät.
Suositun Puoli Seitsemän -ohjelman juontaja Mikko Kekäläinen sai aisaparikseen Ella Kannisen, kun ohjelmassa kuusi vuotta juontanut Susanna Laine jätti ohjelman.
Siirtymä ei ollut Kekäläiselle hankala, sillä Kanninen on ollut ennenkin ohjelmassa hänen juontoparinaan.
– Ella on ihana ihminen. Ystävystyimme aikoinaan ohjelmaa tehdessä ja olemme olleet tämän kuuden vuoden aikana paljon tekemisissä, Kekäläinen kertoo Nenäpäivän pressitilaisuudessa.
LUE MYÖS: Susanna Laine jättää Puoli Seitsemän -ohjelman – ylistää vuolaasti juontajapariaan: "Minulla tulee sinua eniten ikävä"
Kekäläisestä ja Laineesta tuli myös hyvät ystävät vuosien aikana. Kekäläinen myöntää, että koki erinäisiä tunteita, kun Laine ilmoitti hänelle jättävänsä ohjelman.
– Ei se aivan yllätyksenä tullut, olin osannut odottaa sitä. Pakko myöntää, että ensimmäiset päivät hieman kiukuttelin Susannalle, enkä ollut se paras versio itsestäni. Olemme puhuneet paljon asiasta ja eihän se meidän ystävyytemme katoa minnekään, vaikkemme samaa työpaikkaa enää jaa.
Kekäläinen kertoo, että vuosien aikana ystävykset ovat nähneet toisistaan ne kaikenlaiset puolet - sellaiset, joita ei päivänvaloon haluaisi aina tuoda.
– Tiedämme toisistamme kiusallisen paljon, Kekäläinen naurahtaa.
Kekäläiselle Puoli Seitsemän -ohjelman tekeminen ei tunnu työnteolta.
– Se on ihana työpaikka ja sieltä on muodostunut paljon ystäviä. Ei se tunnu oikealta työpaikalta, vaan sinne mennään kavereiden kanssa touhuamaan ja pitämään hauskaa. Siinä sivussa syntyy sitten televisio-ohjelma.
Nyt kun Kekäläinen ja Laine eivät jaa samaa työpaikkaa, on aikaa jäänyt myös työn ulkopuolelle.
– Totesin tuossa Susannalle, että on ihanaa, kun voimme jakaa muutakin kuin työn. Olimme viikonloppuna Susannan perheen ja minun perheeni kanssa teatterissa, hän toteaa.
Mikko Kekäläinen ja Susanna Laine juonsivat Puoli Seitsemän ohjelmaa yhdessä kuuden vuoden ajan.
Oivallus
Kekäläinen oli käymässä Keniassa helmikuussa, juuri ennen kuin koronakriisi iski ympäri maailmaa. Kyseessä oli toinen Nenäpäivä-reissu Afrikassa.
Matka kehitysmaahan avasi jälleen silmiä. Kekäläinen kuvailee Afrikkaa kuin toiseksi maailmaksi. Kaupungit olivat tavanomaisempia, mutta kilometrin säteellä oli kyliä, jotka olivat täysin alkukantaisessa elementissä. Ilman juoksevaa vettä ja ihmiset asuivat savimajoissa.
– Ensimmäisellä reissulla, kun tulin takaisin Suomeen olin "Afrikka-päissäni" ja omat ongelmat eivät tuntuneet hetken aikaan miltään. Olin vihainen lapsilleni, kun he nirsoilivat ruokapöydässä. Toinen kerta reissussa kuitenkin avasi silmäni. Minun lapseni saavat elää sitä elämää, jota jokaisen maailman lapsen tulisi saada elää. Siinä vaiheessa, kun siellä päin maailmaa lapset nirsoilevat ruokapöydässä, niin tiedän, että asiat ovat silloin hyvin.
– Tärkeä oivallus on se, että myös pienillä teoilla voi auttaa. Yksin ei voi kaikkia ongelmia ratkaista, mutta pienilläkin teoilla on merkitystä.