Omaishoitaja Irja Oja vastaa, että viihtyy kotona eikä halua jättää miestään. Vapaiden käyttämättä jättämiseen on myös muita syitä kuten se, että sijaishoitopaikkoja ei ole riittävästi.
Irja ja Leo Oja istuvat keittiön pöydän ääressä kahvikupit edessä. Aamukahvi on päivän paras hetki. Parin tunnin aikana juodaan monta kuppia vahvaa kahvia.
Leo on pyörätuolissa, koska kävely ei enää suju. Hänellä on ollut diabetes jo kolmekymmentä vuotta ja sen rinnalle on tullut liuta muita sairauksia.
Pyörätuoli oli aluksi kauhistus, mutta nyt se on kullanarvoinen.
– Keppiäkin vastustettiin aluksi. Rollaattorista puhumattakaan. Pyörätuoli tuntui silloin ihan hirveältä. Nyt ne molemmat ovat kullanarvoisia asioita, 74-vuotias Irja Oja hymyilee.
Molemmat myöntävät, että ulkopuolisen avun hyväksyminen on ollut vaikeaa.
– Me halusimme elää ja toimia omillamme. Kaikki, mikä ulkopuolelta tulee tähän, on aluksi outoa, mutta ei ole enää tänään, kun äijä istuu tässä eikä pääse kävelemään, 77-vuotias Leo Oja sanoo ääni värähdellen.
Ovikello soi ja sisään astuu kotiavustaja Anneli Mykkänen. Hän on neljä tuntia Leon seurana, kun Irja lähtee asioille.
– Meille kaikkein paras palvelu tähän hätään on ollut tämä omaishoidon kotiavustajapalvelu. Se tarkoittaa sitä, että me saamme kotiavustajan kotiin 8 tuntia kuukaudessa, Irja kertoo.
Kotiavustaja Anneli Mykkänen tuli neljäksi tunniksi Leon seuraksi. Aika kuluu jutellessa.
– Aluksi vierastimme sitä emmekä halunneet ottaa palvelua vastaan, mutta sitten tilanteemme täällä kotona huononi, ja myös omaishoidon ystävällisestä vaatimuksesta päätimme kokeilla sitä. Ensimmäisen kerran jälkeen huomasin, että tämähän on sitä palvelua, mitä me tarvitsemme. Nyt olemme käyttäneet joka ikisen mahdollisen tunnin lähes vuoden ajan.
Vain puolet käyttää vapaapäivänsä
Helsingissä alun perin kokeiluna alkanut ja suosion saavuttanut kotiavustajapalvelu on maksuton, eikä se vähennä omaishoitajan lakisääteisiä vapaapäiviä.
Nyt kaikille omaishoitosopimuksen tehneille halutaan taata vähintään kaksi vapaapäivää kuukaudessa, kun omaishoitolakiin suunnitellaan muutoksia. Myös mahdollisuus kolmeen vapaapäivään säilyisi. Tällä hetkellä kaikilla ei ole oikeutta vapaapäiviin. Sipilän hallitus on luvannut omaishoitoon lisää rahaa.
– Odotamme tätä mielenkiinnolla. Jos se tulee toteutumaan, se tulee olemaan selvä parannus vapaapäivien määrässä, sanoo Omaishoitajat ja läheiset -liitto ry:n toiminnanjohtaja Marja Tuomi.
Marja Tuomen mukaan sijaishoitopaikkoja on liian vähän. Tämä on yksi syy, miksi omaishoitajat eivät pidä vapaapäiviään.
Omaishoitajien jaksamista ei kuitenkaan turvata pelkillä lakimuutoksilla. Tälläkin hetkellä puolet jättää vapaansa käyttämättä.
– Nythän on sellainen tilanne, että sopimuksen tehneistä 43 000 omaishoitajasta noin puolet pitää vapaapäivänsä. Yhtenä syynä on se, ettei ole riittävästi sijaishoitopaikkoja tai sellaisia sijaishoitopaikkoja, joihin hoidettava haluaa lähteä.
– Valikoimaa pitäisi saada enemmän esimerkiksi haja-asutusalueille. Kaupunkialueilla meillä on enemmän vaihtoehtoja kuin jos mennään maaseudulle, Marja Tuomi kertoo.
Kunto romahtaa hoitojakson aikana
Projektipäällikkö Sinikka Salomaa Pääkaupunkiseudun Omaishoitajat ja Läheiset ry:stä muistuttaa, että monella omaishoitajalla on myös suuri kynnys viedä läheisensä hoitopaikkaan.
– Näin on, vaikka olisikin omaishoitosopimuksen mukaiset kolme vapaapäiväoikeutta, koska vapaapäivien järjestäminen tai sinne hoitoon vieminen on aika työlästä. Voi olla, että hoidettava vastustaa lähtemistä ja se ensimmäinen päivä menee siihen viemiseen ja kolmas vapaapäivä siihen hakemiseen.
Muistisairaan jättäminen vieraaseen paikkaan on vaikeaa, kertoo Sinikka Salomaa.
Hoitojakson jälkeen läheinen voi myös olla selvästi huonommassa kunnossa.
– Jos on vaikka muistiongelmainen, niin häntä on hyvin vaikea viedä vieraaseen paikkaan. Hän saattaa olla ahdistunut ja peloissaan. Mielellään omaishoitajat suojaavat itsensä eli pääsevät helpommalla, jos eivät vie. Hoitojakson jälkeen menee kotona monta päivää ennen kuin arki rullaa samalla tavalla, Sinikka Salomaa kertoo.
Myös Helsingin kaupungin idän palvelualueen johtaja Merja Etholén-Rönnberg kertoo ohjaajien tekevät paljon töitä siinä, että omaishoitajat pitäisivät heille kuuluvat vapaapäivät.
– Siinä meillä on oma itsekritiikki paikallaan, miksi näin ei tapahdu. Se palaute on myös se, että he voisivat mennä jonnekin yhdessä. Sitä Helsingissä on tutkailtu, mutta siihen ei ole vielä menty, Etholén-Rönnberg sanoo.
Merja Etholén-Rönnbergin mukaan omaishoitajia kannustetaan pitämään vapaansa.
Vahva tiimi
Irja Oja osaa nykyään ottaa apua vastaan ja on enemmän kuin kiitollinen kaikesta heidän saamastaan avusta Helsingin kaupungilta. Vapaapäiviään hänkään ei vielä käytä.
1:12
– Viihdyn kotona enkä raaski jättää miestä, Oja sanoo.
Mitkä ovat sinun elämäsi suurimmat ilot tällä hetkellä?
– Se, että me saadaan elää täällä yhdessä kaikessa rauhassa ja sitten tietenkin lapsenlapset ja perhe.
Irja ja Leo tapasivat vuonna 1957 ja menivät naimisiin kuusi vuotta myöhemmin.
Leo Oja sanoo, että hän ja Irja ovat vahva tiimi.
–Yhdessä taistelemme ja jopa meidän lapsenlapsemme ovat tässä taistelussa mukana. Kun kaikki tulevat meille, niin täällä on mahdoton leuanpieksentä ja ilo, Leo Oja myhäilee.
Kuinka paljon arvostat sitä, että Irja jaksaa hoitaa sinua?
– Se on ihan satakymmenen lasissa. En minä eläisi enää, jos hän ei olisi minulla hoitajana.