Helsingin Kaivopuistossa sijaitseva Marmoripalatsi kätkee sisäänsä kirjavaa historiaa. Vuonna 1918 valmistunut rakennus on ollut tyhjillään jo yli kaksi vuotta.
Marsalkka Mannerheim nousi Helsingin Kaivopuistossa sijaitsevan Marmoripalatsin kierreportaita lukuisat kerrat. Portaat vievät palatsin kruunupaikalle – tornin salonkiin, josta näkee koko Kaivopuiston yli merelle.
Mannerheim asui itse aivan Marmoripalatsin naapurissa ja hänellä oli tapana vierailla talon isännän, ystävänsä kenraali Rudolf Waldenin luona.
Talon torni toimi aikoinaan salonkina.
Perjantaina innokkaat vierailijat pääsivät myös kävelemään palatsin portaita ja käytäviä, kun tapahtuma OpenHouseHelsinki avasi mystisen palatsin ovet. Jonoa riitti korttelin ympäri – eikä ihme. Palatsilla on monen kirjava historia: Marmoripalatsin kabineteissa on esimerkiksi neuvoteltu saksalaisten kanssa Pohjois-Suomen kauttakulkusopimuksesta.
Marmoripalatsiin jonotti perjantai-iltapäivällä runsas jopa satoja ihmisiä.
Talo eläkepäiville
Helsingin Marmoripalatsin tarina sai alkunsa 1910-luvulla. Eliel Saarinen suunnitteli rakennuksen yksityisasunnoksi ja taiteen sijoituspaikaksi ruotsalaiselle ruukinpatruunalle August Keirknerille ja tämän vaimolle Lydialle. Pariskunta ei kuitenkaan ehtinyt nauttia yhteisestä unelmastaan, sillä August Keirkner kuoli talon rakennuksen aikaan sisällissodassa ennen kuin palatsi ehti valmistua.
– Lydia päätti kuitenkin pitää kiinni unelmasta ja jatkoi tällä taidekokoelmansa esittelyä. Taloon muutti myös hänen sisarensa ja heidän ystävänsa Anna Walden, kertoo taidehistorioitsija Silva Artto.
Alakerran salin kattorajaa koristaa Gunnar Finnen tekemä puutaideteos.
1920-luvulla naiset pitivät talossa hienoja juhlia ja heidän kotiaan esiteltiin usein myös lehdistössä. Rakennus oli erittäin sopiva pitojen järjestämiselle, sillä palatsissa on mittavat viini- ja ruokakellarit. Keirknerin taidekokoelma oli myös esittelemisen arvoinen – se sisälsti merkittävää suomalaista kultakauden taidetta.
Keirknerien jälkeen taloon muutti paperitehtailija ja jatkosodan puolustusministeri Rudolf Walden vaimonsa kanssa. Heidän aikanaan palatsissa käytiin yhteiskunnallisesti merkittäviä neuvotteluja, kuten Suomen ja Saksan kauttakulkusopimusneuvotteluita. Sopimus tehtiin syksyllä 1940.
– Täällä on tehty hyvin tärkeitä päätöksiä silloin, Artto kertoo.
Muistoja lapsuudesta
Helsinkiläisellä Marmoripalatsiin perjantaina vieraaksi tulleella Henrik Toikalla on palatsista omakohtaista kokemusta. Hän on Rudolf ja Anni Waldenin kummipoika.
– Olen käynyt täällä aikasemminkin, edellisen kerran vuonna 1941 äitini kanssa. Muistelin, että talo on muuttunut täysin sisustuksellaan. Tuo iso sali on tietysti ihan entisellään, Toikka muistelee.
– Hauska nähdä, että tällainen paikka on vielä olemassa.
85-vuotias Henrik Toikka oli yksi Marmoripalatsin onnekkaista vierailijoista.
Viime vierailullaan hän oli 12-vuotias. Toikka kertoo, että pienelle pojalle jäi mieleen erityisesti hieno tee-hetki palatsin salissa.
– Sota-aikaan olin kadun toisella puolella professori (Arvo) Ylpön potilaana. Niihin aikoihin kävimme täällä muutaman kerran.
Toikka kuvailee kummejansa sympaattisiksi ja isäänmaallisiksi ihmisiksi.
Istuntosaliksi
Waldenien muutettua pois, marmoripalatsi siiryi valtion omistukseen vuonna 1949, jolloin sinne muutti Helsingin hovioikeus. Rakennuksella oli jo tätä ennen kokemusta istuntosalina toimimisesta, sillä vuosina 1947-1948 Marmoripalatsissa järjestettiin asekätkentäoikeudenkäynti.
Kuvassa työtuomioistuimen jäsenet istuntosalissa vuonna 1997.
Ennen kuin hovioikeus aloitti toimensa Itäinen puistokatu numero yhdessä, ehti rakennus toimia myös olympialaisten purjehduskomitean tilana.
Tältä tila näyttää nyt.
Marmoripalatsi oli oikeuslaitosten käytössä yhteensä 60 vuotta. Sen viimeisin käyttäjä on työtuomioistuin, jonka toiminta siirtyi Pasilaan vuonna 2012.
Presidentin asunnoksi?
Helsingin marmoripalatsi suojeltiin 1980-luvulla, jolloin tilat kävivät hovioikeudelle liian ahtaiksi. Niihin aikoihin marmoripalatsia kaavailtiin jopa presidentin asunnoksi.
– Nämä piha-alueet olivat liian pienet niihin turvajärjestelyihin. Se oli sitten sellainen rajoite. Ja 1990-luvulla tätä mietittiin myös viron suurlähetystöksi, mutta he saivat sitten takaisin sen vanhan rakennuksensa, Artto kertoo.
Työtuomioistuimen muuttaessa taloon 1984 alakerran sali näytti tältä.
Marmoripalatsi on ollut tyhjillään nyt jo yli kaksi vuotta. Se on sääli, sillä hulppeaksirakennettu palatsi, alkuperäiseltä nimeltään Villa Keirkner on tyhjänä vain kuori sen hulppeasta historiasta.
Valtiovarainministeriön alainen liikelaitos Senaatti-kiinteistöt laittoi harvinaisen kohteen myyntiin vuoden 2013 alussa. Senaatti-kiinteistöstä kerrotaan, että ostajaehdokkaita on ollut, mutta kohde on yhä myynnissä.
Sen hinta arvioidaan olevan yli 15 miljoonaa euroa.
– Tätä on käytetty hyvin luovasti. Yhdessä vaiheessa tuolla yläkerrassa toimi jopa lasten neuvola silloin kun valtio vuokrasi taloa.
– Tämä on hirveän arvokas rakennus ja soisi, että tässä olisi sellainen kulttuurijatkumo ikään kuin, toivosi näin, Artto sanoo.