Jääkiekon World Cup palaa maajoukkuekalenteriin 12 vuoden tauon jälkeen. MTV Sport hahmotteli, miltä Leijonat näyttää syksyllä 2016.
Kisoihin on aikaa puolitoista vuotta, eikä edes Leijonien päävalmentaja ole vielä tiedossa, kun Kari Jalosen sopimus Jääkiekkoliiton kanssa päättyy edelliseen kevääseen. Suomen joukkueen runkopelaajia voidaan silti listata.
Maalivahdit:
Juuri tällä hetkellä maailman paras työssään. World Cupin aikaan Rinne on 33-vuotias, mahdollinen Vezina Trophyn ja jopa Hart Trophyn voittaja. Suomen parhaan vientituotteen keulakuva, väkevä ykköskandidaatti aina Leijonissa. Sotshin piti olla Rinteen turnaus, mutta loukkaantuminen esti pelit. Vaivat selätettyään Rinne on ollut entistäkin parempi.
Ei Pekkaa pahempi. Rask voitti jo Vezinansa ja vaikka tämä kausi ei ole ollut edellisen veroinen, savonlinnalaisen taidot eivät ole kadonneet. World Cupin aikaan hän on kypsynyt 29 vuoden ikään ja kaikki näkivät jo Sotshissa, että Rask voi torjua Leijonat mihin vaan.
Taistelussa mukana: Kari Lehtonen, Antti Niemi, Antti Raanta, Joni Ortio, Mikko Koskinen
Rinne ja Rask ovat tällä hetkellä Suomen kiistaton kärkipari. Takana on kuitenkin aivan loistavia tukijoita, niin kokeneessa kuin nuoressakin osastossa. Lehtonen ja Niemi olisivat "varmoja" valintoja, mutta puolentoista kauden aikana nälkäiset nuoret voivat kääntää asetelman ympäri. Kuten aina, maalivahtiosasto on Suomen vahvuus, parempi kuin kenelläkään muulla.
Puolustajat:
Täysin selkeä ykköspakki Leijonille. Potentiaali on ollut tiedossa aina ja vihdoin tällä kaudella silkkisen luistelun omaava Vatanen on näyttänyt olevansa NHL:ssä menestyvän joukkueen johtava puolustaja. Jalka liikkuu, kiekko liikkuu ja tulosta tulee. World Cupia ajatellen ehtii vielä kasvaa, kypsyä ja kovettua puolitoista vuotta.
Määttä löi läpi Sotshin olympialaisissa, 19-vuotias poikanen pelasi kuin aikamies. Tällä kaudella kokenut kovia, kun kehosta on poistettu syöpäkasvain, sikotauti tuli ja meni, ja olkapääleikkaus päätti kauden jo ennen joulua. Määttä kuuluu kuitenkin World Cupin aikaan Suomen kokeneimpiin huippupuolustajiin.
NHL:n pahimman heittopussin puolustaja joutuu sietämään paljon pettymyksiä, eikä maajoukkuevalintaa huudella joka pelin jälkeen. Ristolainen pelaa kuitenkin isoja minuutteja NHL:ssä illasta toiseen ja hänen pelityyliään Leijonat kaipaa. Vankka ankkuri puolustukseen, kiekollista taitoakin löytyy ja osaa myös jakaa kunnon pommeja.
Seitsemännen kierroksen varaus on ottanut ensiaskeleitaan NHL:ssä aikana, kun suomalaisten puolustajien määrä huolestuttaa. 23-vuotias Ilves-kasvatti ei varasta otsikoita, mutta tekee nöyrää näkymätöntä työtä illasta toiseen. Kehittynyt tulokaskautensa aikana varmoin askelin ja on puolentoista vuoden kuluttua juuri sellainen peruspakki, jota Leijonat tarvitsee.
Viime vuosina maajoukkueen ehdoton luottomies, Suomen tämän hetken paras puolustaja NHL:n ulkopuolella. Puutteita etsitään jokaisissa arvokisoissa, mutta niitä ei juurikaan löydy. Hietanen tekee varmoja ja oikeita ratkaisuja kiekon kanssa, eikä jäänyt Sotshissakaan jalkoihin, toisin kuin pelättiin. Jokainen vuosi KHL:ssä on vienyt pikkuisen eteenpäin, kuinka pitkään se vielä jatkuu?
Taistelussa mukana: Sami Lepistö, Lasse Kukkonen, Julius Honka, Petteri Lindbohm, Atte Ohtamaa, Esa Lindell, Ville Pokka
Vaikka nuorista on noussut yllättäviä nimiä jopa NHL:ään, Suomen pakisto on ohkainen. Lasse Kukkonen on vielä World Cupin aikaankin, eli 35-vuotiaana, mahdollinen valinta, sillä hänen kaltaistaan kokenutta, johtavaa, puolustavaa puolustajaa ei leijonavalikoimasta vain löydy. Etenkin puolustuspäässä on muistettava, että ennen World Cupia pelataan vielä kahdet MM-kisat ja niissä moni voi näyttää olevansa valinnan arvoinen. Nuorissa on voimaa.
Hyökkääjät:
Nyt on Granlundin aika olla ykkössentteri. Vai onko hän sittenkin laituri? Keskikaistalle on tunkua ja Granlund on osoittanut pystyvänsä taikoihin myös laidassa. Joka tapauksessa hän on Suomen tärkeimpiä hyökkääjiä, mahdollisesti jopa tärkein. NHL-ura on ollut täynnä kolhuja ja vuoden 2011 MM-kisoissa hankittu sädekehä on haalistunut. Granlund on silti poikkeuksellinen suomalaiskiekkoilija ja syksyllä 2016 hän on jo 24-vuotias, valmis ottamaan ykkösmiehen roolin.
Harva suomalainen hyppää 18-vuotiaana NHL-kaukaloon ja on heti loistava. Barkov teki sen ja vaikka toinen kausi alkoi nihkeästi, kyseessä on poikkeustapaus. Barkov hallinnoi kentän jokaista neliösenttiä ylitsehuokuvalla rauhallisuudella. Ville Nieminen sanoi NHL-debyytin jälkeen, että Barkov pelasi kuin 500:tta peliään. Kertoo olennaisen. Valmistautuu World Cupin aikaan neljänteen NHL-kauteensa, joten askissa ei tule yllätyksiä. Paitsi vastustajille.
Ensimmäinen syksy NHL:ssä oli satumainen ja vaikka arki onkin tuonut omat murheensa, loikka valtameren tuolle puolen on ollut valtava menestys. Lehterä, 27, on ensimmäistä NHL-kauttaan pelaavaksi iäkäs, mutta Toronton-turnauksessa hän on parhaassa peli-iässä. Voimaa on kuin pienessä kylässä, siihen yhdistetyt pelisilmä, laukaus ja pilke silmäkulmassa ovat tappava yhdistelmä.
Kapteeni-sanan henkilöitymä. Ei ole World Cupissa Suomen pelillinen ykkössentteri, mutta on kokonaisuutena yksi suurimmista. Tappiota vihaava kiukkupesä on valmis vetämään joukkuetta perässään, jos tarve vaatii. Minnesotassa hän on tehnyt juuri sitä jo vuosikymmenen, ja välillä on tullut väsy. Maajoukkueturnauksessa kuorma ei ole vastaava ja Koivukin saa keskittyä itse asiaan. World Cupin aikaan Koivu on 33-vuotias, vielä pelimiehen iässä.
Syksystä 2011 lähtien eniten pisteitä NHL:ssä tehnyt suomalainen. Pelannut Leijonissa vain Vancouverin olympialaisissa ja yksissä MM-kisoissa, onko World Cup Filppulan turnaus? Kaunisliikkeinen ja tyylikäs pelaaja, joka tekee parhaimmillaan tehokkaasti tulosta. Maalinteko on aina suomalaisille vaikeaa, Filppulalla on potentiaalia ottaa iso vastuu verkon heiluttamisesta.
Maalijyvä pitää kääntää Pittsburghin aikaan. Mätti puolentoista kauden ajan kunnolla maaleja Penguinsissa, mutta ensimmäinen Florida-kausi on ollut pikkuisen katselemista. Kuten edellä mainittu, maalinteossa kaivataan potentiaalisten kärkipelaajien onnistumista, Jokinen on yksi heistä. Repertuaarista löytyy monenmoista valintaa, oikeat kaverit viereen ja Kalajoen poika tekee varmasti tuhoa.
Komarov on takuuvarma suorittaja. Kävi hakemassa KHL:stä kiekollista taitoa ja on osoittanut tällä kaudella Torontossa, että sitä myös tarttui matkaan. Taistelee, repii, raastaa, ärsyttää ja tekee nykyään myös pisteitä. Joukkueellinen Komaroveja saisi aikaan melkoisen näytöksen, Suomen onneksi Leijonilla on edes se yksi ja ainoa.
Luottaako Suomi jälleen maalinteossa Teemuun? Pulkkinen on mätkinyt AHL:ssä hirmuisia tehoja, mutta paikkaa Detroitissa ei ole vielä auennut. Toisaalta Red Wings on tunnettu siitä, että pelaajat kypsytetään loppuun saakka ja NHL:ään otetaan valmiita pelaajia. Pulkkisella on räjähtävä laukaus ja palava halu tehdä maaleja; sellaista pakettia Suomella ei ole varaa hukata. Tässä vaiheessa yllätyskortti, mutta puolentoista vuoden kuluttua Pulkkisella voi jo olla 100 NHL-peliä alla ja maalimäärää ei lasketa enää yhden käden sormin. Täytyy vakiinnuttaa paikka NHL:ssä, että voi olla ratkomassa pelejä Leijonille.
Työhevonen, joka on jättänyt NHL:ssä pistetehtailun muille, mutta korvaa paljon työmoraalissa. Potentiaalia on myös tehoille, etenkin kun Leijonissa paikka voi löytyä kärkiketjuista, työsulun aikaan Korpikoski-Koivun-parivaljakko oli pitelemättömän hyvä. Kenties turkulainen yhteys valjastetaan myös Leijonien hyväksi.
Taistelussa mukana: Tuomo Ruutu, Olli Jokinen, Markus Granlund, Sean Bergenheim, Teuvo Teräväinen, Iiro Pakarinen, Teemu Hartikainen, Erik Haula, Jesse Joensuu, Joonas Donskoi, Sakari Salminen, Juhamatti Aaltonen, Jonas Enlund, Petri Kontiola
Tuomo Ruudun ura on laskussa, paikka maajoukkueessa ei ole enää selviö. Olli Jokisen ura puolestaan on tällä hetkellä ankarassa vastatuulessa, eikä hän ollut sateentekijä MM-kisoissakaan. Elonmerkkejä pitää näyttää, mikäli mielii takaisin Leijoniin. Tuleva kausi osoittaa suunnan Sean Bergenheimin uran jatkolle, Floridassa hän ei ole jatkamassa.
Joonas Donskoi voi puolestaan nousta mielenkiintoiseksi haastajaksi. Hän oli junioreissa suurlupaus ja on kehittynyt varmoin askelin SM-liigan eliittihyökkääjäksi ja Leijoniin. Keväällä MM-kisat, syksyksi isompiin ympyröihin ja kahden vuoden päästä 24-vuotias Donskoi voi olla Suomen yllätyskortti World Cupissa.
Sakari Salminen ja Juhamatti Aaltonen ovat aina potentiaalisia taitureita ja Jonas Enlund on näyttänyt tällä kaudella, ettei ole vain Jori Lehterän apupoika. Petri Kontiolan pitää päästä uudelleen kuntoon, mutta häntä ei voi ohittaa, kun joukkuetta mietitään.
NHL:ssä on hyökkääjissä kattaus nuorta potentiaalia: Teuvo Teräväinen yrittää kaikin keinoin päästä pois AHL-reissuilta, mutta vielä pelipaikka NHL:ssä ei ole vakiintunut. Puolessatoista vuodessa on otettava harppauksia, mikäli World Cupiin haluaa. Iiro Pakarinen on päässyt kokeilemaan suurissa valoissa ja jos kehitys menee oikeaan suuntaan, Pakarinen on todella mielenkiintoinen mahdollisuus voimahyökkääjän rooliin. Markus Granlund on ollut lähellä lopullista läpimurtoa NHL-pelaajaksi, hänkin taistelee paikasta World Cupiin.