Jääkiekon MM-kisojen päätyttyä mielenkiinto Leijonia kohtaan jatkuu jo tulevana perjantaina, kun syyskuun World Cup -turnauksen viimeiset pelaajavalinnat julkaistaan.
Suomi nimesi maaliskuun alussa muiden maiden tapaan ensimmäiset 16 pelaajaa Torontossa 17.9.–1.10. pelattavaan huipputurnaukseen ja nyt listaan lisätään vielä yhden maalivahdin, kolmen puolustajan ja kolmen hyökkääjän nimet.
Kokosimme kullekin pelipaikalle listan lähimpänä valintaa olevista pelaajista.
Maalivahdit:
Jo valitut: Tuukka Rask (Boston), Pekka Rinne (Nashville)
Kari Lehtonen / Antti Niemi (Dallas)
Näitä kahta herraa täytyy katsastella yksikkönä, koska he ovat jakaneet myös NHL-tehtävät keskenään. Lehtonen pelasi kaksikosta niukasti enemmän otteluita tällä kaudella ja on maajoukkuetehtävissä selvästi kokeneempi. Nyt haetaan kuitenkin joukkueeseen kolmosmaalivahtia, ja Niemen sopivuudesta tuohon rooliin tuli hyvää palautetta Sotshin olympialaisten jälkeen.
Mikko Koskinen (SKA Pietari)
MM-kisojen parhaan maalivahdin titteli tuli turnauksen päätöspelien perusteella ansaitusti Koskiselle ja nosti hänet mukaan myös World Cup -spekulaatioihin. Euroopassa ja varsinkin Venäjän maaperällä Koskisella on enää vähän saavutettavaa, mutta näytöt muutaman vuoden takaa Pohjois-Amerikan kapeista kaukaloista eivät ole kaksiset.
Juuse Saros (Milwaukee/Nashville)
Suomen nuoren polven kärkiveskarilla on takanaan huippukausi Nashvillen farmijoukkueessa ja ensi kaudella saattaa tulla lisävastuuta jo NHL:n puolella. Maajoukkuetilastot ovat häikäisevät, kun MM-kisojen kolme ottelua jatkuneen nollaputken lisäksi kiekko on tarttunut hyvin myös valmistavissa maaotteluissa ja nuorten maajoukkueessa. On luonteeltaan ja hermoiltaan sopiva vaihtoehto kolmosvahdiksi, vaikka edellä olisikin kokeneempia ja menestyneempiä maalivahteja täyttämään rosteria.
Puolustajat:
Jo valitut: Esa Lindell (Dallas), Olli Määttä (Pittsburgh), Sami Vatanen (Anaheim), Rasmus Ristolainen (Buffalo)
Jyrki Jokipakka (Calgary)
Moni odotti Jokipakan nimeä jo valintojen ensimmäisellä kierroksella, kun 24-vuotias tamperelainen pelasi toista kauttaan Dallasin NHL-miehistössä. Ohi nousi kuitenkin saman seuran farmissa edukseen esiintynyt Esa Lindell. Jokipakka kaupattiin samoihin aikoihin Calgaryyn eikä häntä nähty enää kevään MM-kisoissa loukkaantumisen takia. Potentiaalia kisajoukkueeseen on, mutta syksyn pelikunto on pakostakin arvoitus.
Ville Pokka (Rockford)
Hieno kausi AHL:ssä (10+35) poiki MM-kutsun eikä miesten arvokisojen ensikertalaista jännittänyt. NHL-paikka on vielä saamatta ainoastaan siitä syystä, että Chicagon kivikovassa organisaatiossa on laatupakkeja niin paljon edellä. Kisoissa oli toki hetkiä, joissa kokemattomuus näkyi, mutta pienet virheet eivät vaikuttaneet itseluottamukseen millään tavalla.
Juuso Hietanen (Dinamo Moskova)
Hietanen on noussut tällä vuosikymmenellä Leijonien puolustuksen peruspilariksi oltuaan mukana kuusissa peräkkäisissä arvokisoissa – ja joka kerta isossa vastuussa. Kokemusta Pohjois-Amerikan kaukaloista on vain vuoden 2005 nuorten MM-kisoista Yhdysvalloista, mutta ainakin Sotshin olympialaisissa lunasti hyvin paikkansa NHL-tähtien joukossa. Pelasi Moskovan MM-kisoissa ilman tuttua tutkapariaan Sami Lepistöä ja piti edelleen paikkansa ykkösylivoimassa. On kiistämättä tontillaan Euroopan parhaimmistoa. Kisoissa on kuitenkin jo kaksi ylivoimavastuuseen kelpaavaa rightin pakkia – Sami Vatanen ja Rasmus Ristolainen – joten onko Hietasen tontilla enää edes tilaa?
Sami Lepistö (Salavat Julajev Ufa)
Pelasi ehkä uransa parhaan kauden (11+19) ja on herättänyt jälleen kiinnostusta myös Pohjois-Amerikassa. Olisi ollut MM-kisoihin lähtiessään Leijonien ykköspakki, mutta bensa oli ehtinyt loppua kovaan kevään aikana. On viimeisen parin vuoden aikana löytänyt pelaamiseensa aimo annoksen suoritusvarmuutta ja osaa liikuttaa kiekkoa myös pienessä kaukalossa.
Atte Ohtamaa (Jokerit)
Nousi MM-joukkueessa rivimiehen roolista yllättävän näkyvään osaan. Otti jatkuvasti kipeitä osumia laukauksia peittäessään, mutta ajoittain todella vakuuttavasti myös kiekon kanssa. Sopimus Jokerien kanssa umpeutui tähän kevääseen ja esitysten perusteella ottajia on varmasti jonoksi asti. Suomalaisten NHL-pakkien keski-ikä huitelee tällä hetkellä vain hiukan 20 ikävuoden päällä, joten Euroopasta tarvitaan mukaan rauhoittavaa olemusta. Sitä Ohtamaasta ainakin löytyy.
Lasse Kukkonen (Kärpät)
MM-kisat päättyivät loukkaantumiseen eikä vamman vaikutusta kesäharjoitteluun pysty vielä tarkasti ennustamaan. Ohtamaa ja Pokka ovat niin ikään tuttuja miehiä päävalmentaja Lauri Marjamäelle, mutta Lasse Kukkonen on varsinainen luottohevonen. Hänenkin kohdallaan kokemus ja johtajuus puhuvat yhä puolestaan, vaikka jalka alkaa jo painaa vikkelien laitureiden rinnalla.
Hyökkääjät:
Jo valitut: Aleksander Barkov (Florida), Mikael Granlund (Minnesota), Valtteri Filppula (Tampa Bay),
Mikko Koivu (Minnesota), Joonas Donskoi (San Jose), Leo Komarov (Toronto), Lauri Korpikoski (Edmonton), Jori Lehterä (St. Louis), Jussi Jokinen (Florida), Teuvo Teräväinen (Chicago)
Patrik Laine (Tappara) / Sebastian Aho (Kärpät)
Marjamäelle ja Leijona-manageri Jere Lehtiselle tuli MM-kisoista yllättävää purtavaa, kun Laine ja Aho astuivat heti aikamiesten saappaisiin ja osoittivat pärjäävänsä erinomaisesti kansainvälisissä peleissä. Samaan aikaan Suomessa ollaan poikkeuksellisessa tilanteessa, kun laadukkaista laitahyökkääjistä alkaa olla jopa runsaudenpulaa. Joukkueeseen on jo tähän mennessä nimetty muun muassa sellaisia mailataiteilijoita kuin Teuvo Teräväinen, Joonas Donskoi ja Mikael Granlund. Lisäksi sentteriosastolla joko Jori Lehterä tai Valtteri Filppula pelaa todennäköisesti laitahyökkääjän paikalla. Mihin esimerkiksi Laine istutettaisiin, jos lähtökohtaisesti Donskoita oli mietitty Aleksandr Barkovin ja Jussi Jokisen rinnalle? Tai Aho, jos Mikko Koivun ja Mikael Granlundin toiselle laidalle löytyy jo nyt montakin vaihtoehtoa. Erittäin mielenkiintoista nähdä, mihin valmennusjohto päätyy ja millaisen reaktion jommankumman putoaminen aiheuttaisi.
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.
Erik Haula (Minnesota)
Vaikka senttereitä on joukkueessa riittämiin, Marjamäki saattoi jättää yhden paikan auki tässä vaiheessa täytettäväksi. Haula oli vielä maaliskuussa rajalla häilyvä tapaus ja meidänkin toimituksessamme toiseksi vaihtoehdoksi nelosketjun sentteriksi mietittiin ensimmäistä NHL-kauttaan pelannutta Joonas Kemppaista. Sen jälkeen loppukausi oli liki tarunomaista tulitusta. Kymmenen ottelun pisteputki ei jäänyt keneltäkään huomaamatta ja aiempiin valintoihin palatessa tuntuu kummalta, ettei porilainen ollut jo tuolloin papereissa mukana. Haulan ympärille voi rakentaa todella vaarallisen ja vauhdikkaan täsmäaseen, joka veisi vastustajalta ilmat pihalle aina kentälle astuessaan.
Miikka Salomäki (Nashville)
Kahden vuoden takainen MM-kisavisiitti oli vielä lähinnä stipendillä lunastettu opintomatka. On vielä maajoukkuetasolla varsin katsomaton kortti, mutta hänenkin kohdaltaan löytyy Kärppä-linkki Marjamäkeen. Teki vaikutuksen Nashvillen vaativaan päävalmentajaan Peter Lavioletteen ja ansaitsi kokoonpanopaikan pudotuspeleissä. Suoraviivaisuutta ja ryminää todellakin löytyy ja hyvän alivoimapelaamisen lisäksi Salomäki on vaarallinen myös hyökkäyspäässä.
Teemu Pulkkinen (Detroit)
Pulkkisen tilanne on hankala. Paikkaa NHL:stä ei odotuksista huolimatta auennut ja uusi näyttöpaikka maajoukkueessa näytti jo varmalta, kunnes Stanley Cup -kevät tiputti ränneistään Minnesotan ja Floridan duot syömään peliaikaa. Sitten kun vastuuta tuli, näyttöhalu olikin jo niin kova, että viime kaudella AHL:ssä tuhoa kylvänyt laukaus aiheutti vaaraa lähinnä päätyplekseille. Oli kuitenkin Antti Pihlströmin rinnalla vaarallinen vastahyökkäyspelaaja ja loi karvauksillaan maalipaikkoja. Putosi lopulta Leijonien pelaavasta kokoonpanosta ja on vaikea uskoa, että Pulkkista valittaisiin tässä laitahyökkääjätilanteessa mukaan World Cupiin.
Antti Pihlström (TsSKA Moskova)
Loppuun vielä villi kortti, joka hämmensi jo muutama viikko sitten MM-valintojen aikaan. Monet kysyivät varmasti ihan aiheellisestikin, että mistä Antti Pihlström tällä kertaa kaivettiin kisakoneeseen. MM-kisoissa saatu vastaus oli jäätävä, kun vauhtikone sai taas jalkansa liikkeelle. World Cupiin on valittu jo kaksi energiaosaston edustajaa - Leo Komarov ja Lauri Korpikoski - joten Pihlströmin näytöt saattoivat tulla liian myöhään. Mutta eivät turhaan: hän on tällä hetkellä ilman sopimusta. Vieläkö rahkeissa riittäisi yhteen yritykseen NHL:n harjoitusleireillä?
Sisältö ei valitettavasti ole saatavilla.