Minna Kaupin elämä romahti heti viestikisan jälkeen – koko perhe oli kertomassa pysäyttävästä suru-uutisesta: "Se hetki ei lähde mielestäni koskaan"

Ritva ja Hannu Kauppi odottivat perheeseen kolmatta lastaan keväällä 1982, kun Ritva hankkiutui tutkimuksiin kummallisten oireiden ja tuntemuksien vuoksi. Ennen lapsi ehti syntyä, hänen äitinsä sai pysäyttävän diagnoosin.

Kolmekymppisellä Ritva Kaupilla todettiin parantumaton sairaus, MS-tauti eli multippeliskleroosi.

Marraskuussa 1982 Päijät-Hämeen keskussairaalassa syntynyt Minna Kauppi kertoo äitinsä sairaudesta elämäkertakirjassaan Minna Kauppi – Suunta/vaisto (Like Kustannus).

– Äiti halusi elää mahdollisimman normaalia elämää ilman mitään surkuttelua. Hän ei koskaan elänyt sairautensa kautta tai heittäytynyt marttyyriksi, ex-suunnistaja Kauppi kuvailee.

LUE MYÖS: Sairaus varjosti Minna Kaupin uraa – salasi asiaa häpeissään yli kymmenen vuotta: "Sen kanssa täytyy vain elää. Ja kuolla"

LUE MYÖS: Parisuhde suunnistajagurun kanssa auttoi Minna Kaupin tielle tähtiin, mutta alkoholismi teki elämästä helvettiä – Pasi Ikonen näki harhoja konekiväärillä ampuvista olennoista

Vaikka äidin ennenaikainen kuolema oli odotettavissa, Kauppi sanoo, ettei osannut pelätä sitä nuoruudessaan.

– Oli ikävää, kun äiti joutui sairaalaan. Oli inhottavaa ja pelottavaa mennä sellaiseen paikkaan. Siellä oli paljon sairaita ihmisiä, ja äidillä oli yllään oudot sairaalavaatteet. Me kuitenkin käytiin aina katsomassa äitiä. Koko perhe.

Ritva Kauppi joutui jättäytymään työelämästä sairauseläkkeelle viisikymppisenä. MS-taudin rapauttava vaikutus näkyi hänessä. Eikä Minnan ollut helppo hyväksyä sitä.

– Kaikkein vaikeinta oli se, että ei voinut mitenkään auttaa. Piti vain katsoa vierestä, kun kaikki viedään pois.

"En edes halannut äitiä aamulla"

Toimittaja Ari Väntäsen kirjoittamassa elämäkerrassa kuvaillaan Kaupille traagista Jukolan viestiä kesällä 2005. Äiti Ritva oli pari päivää ennen kisoja oireillut niin pahasti, että oli lyyhistynyt lattialle kotonaan.

– Isä piti äitiä sylissä, kun soitin ambulanssin. Ihmettelin itsekin, miten pystyin olemaan puhelimessa niin rauhallinen, vaikka tuntui ihan hirveältä, Minna kertoo.

– Kun ambulanssi tuli, äiti virkosi eikä halunnut lähteä sairaalaan vaan sanoi, että oli saanut tarpeekseen siellä ramppaamisesta. Me sovittiin ambulanssimiesten kanssa, että tuodaan äiti itse sairaalaan, jos täytyy.

Kun Kauppi kisasi seuransa Asikkalan Raikkaan riveissä Venlojen viestissä, paikalla Anjalankoskella oli koko perhe kotiin jäänyttä äitiä lukuun ottamatta.

Juuri ennen kisan alkamista isä Hannu sai järkyttävän tiedon puhelimeensa. Naapuri oli löytänyt Ritvan kotoaan lattialta, eikä mitään ollut enää tehtävissä. Ritva oli kuollut.

Tyttärelleen Minnalle isä päätti kertoa suru-uutisen vasta viestikilpailun jälkeen.

– Seurateltalla on vastassa koko perhe. Paitsi äiti. Äiti on kuollut. Kun minulle kerrotaan, mitä on tapahtunut, polvet menevät veteliksi. En oikein tiedä, mitä ajattelen. Kaikki itkevät, Minna muistaa.

– Se hetki ja ne tunteet eivät lähde mielestäni koskaan. Kaiken peittää lopullisuuden loputon tyhjyys, liian todellinen käsitettäväksi. Lysähdän maahan. Kuvat äidistä vilisevät silmissä kiivasta tahtia. Miten, milloin? Miksi emme olleet tajunneet, että äiti oli niin huonossa kunnossa? En edes halannut äitiä aamulla, kun kiireessä ja stressissä kasasimme tavaroitamme ja lähdimme Raikkaan bussille. Äiti jäi yksin kotiin ja nyt häntä ei enää ole.

Minna Kaupin äiti kuoli lauantaina, ja seuraavana maanantaina suunnistajahuipun oli tarkoitus lähteä maajoukkueleirille.

– Kuvittelin ensin lähteväni sinne, mutta tajusin pian, että enhän mä tietenkään kykene, Kauppi kertoo.

MS-taudin ja sen hoidon heikentämän Ritva Kaupin kuolinsyyksi todettiin sydänkohtaus.

Samana kesänä surun murtama Kauppi kokosi itsensä Japanissa järjestettyihin suunnistuksen MM-kisoihin ja nappasi tuliaisiksi ensimmäisen aikuisten MM-mitalinsa.

22-vuotias Kauppi suunnisti pronssille keskimatkan kilpailussa.

– Äidin kuolema peittosi mitalin tuoman ilon harmaaseen verhoon. Mutta jälkikäteen ajatellen se pronssi oli jälleen askel lähemmäs huippua, jonka valtiattarena Simone Niggli loisti.

Lainaukset Minna Kaupin elämäkertakirjasta Minna Kauppi – Suunta/vaisto (Like Kustannus).