Parisuhde suunnistajagurun kanssa auttoi Minna Kaupin tielle tähtiin, mutta alkoholi teki elämästä helvettiä – Pasi Ikonen näki harhoja konekiväärillä ampuvista olennoista

Minna Kauppi ja Pasi Ikonen kertovat tuoreessa elämäkertakirjassa Minna Kauppi – Suunta/vaisto (Like Kustannus) avoimesti parisuhteensa ylä- ja alamäistä – yhteisistä suunnistusreissuista Euroopassa ja toisaalta Ikosen alkoholismista sekä sen sivutuotteista.

Suunnistuksen superpari alkoi pitää yhtä 2000-luvun alussa nuorten maajoukkueleirillä virinneen tapailun jälkeen. Äärimmäisen lahjakkaana suunnistajana pidetyn Ikosen itsevarmuus kiehtoi Kauppia.

– Pasi oli kapinallinen luonne. Vaikka en itse ollut mikään pahis, niin pahisjutut ja pahispojat kiehtoivat mua. Pasin kaveriporukan meininki oli välillä hyvinkin villiä, Kauppi kertoo.

– Se saattoi vetää kännit vaikka kesken maajoukkueleirin. Siinä oli valmentajakin voimaton, koska kyseessä oli joukkueen paras suunnistaja. Mutta vaikka Pasia pidettiin rajuna tyyppinä, hän oli aina ystävällinen kaikille, ei todellakaan mikään öykkäri. Tavallaan kuitenkin tiesin jo alussa, että jos tuohon koskee, saattaa polttaa näppinsä. Mutta sekin oli kiinnostavaa.

Yhteistä kaksikolle oli se, että molemmat tavoittelivat kunnianhimoisesti suunnistuksen huippua. Ikosen rooli Kaupin nousussa tähteyteen on elämäkertakirjan mukaan merkittävä – jopa ratkaiseva.

– Pasi on suunnistustaidon suomalainen pioneeri, Kauppi kuvailee.

– Kun sain seurata hänen harjoitteluaan, omaksuin paljon superhyödyllistä uutta tietoa.

Kaksikko eli ja myös leireili yhdessä. Omalla urallaan yhden henkilökohtaisen MM-kullan ja kaksi MM-hopeaa voittanut Ikonen on Kaupin mukaan todellinen suunnistusnörtti, joka mietti kaiken harjoittelunsa äärimmäisen tarkkaan.

– Pasi on niin kiimassa suunnistukseen, että sillä oli suuri vaikutus minuun. En tiedä, olisinko koskaan noussut maailman huipulle ilman häntä, Kauppi miettii.

– Me pärjättiin suunnistuksessa hyvin ja matkustettiin ympäri maailmaa, se oli tosi siistiä reppuelämää. Meidän suhde oli onnellinen monta vuotta. Kumpikin oli sitoutunut olemaan siinä nyt ja aina.

"Etsin miestäni hädissäni, raivoissani ja häpeissäni"

Parisuhteen varjoksi muodostui Ikosen alkoholismi, joka nosti pikkuhiljaa päätään ja nousi lopulta vuonna 2005 kihlautuneen parin yhteiselon päättäväksi tekijäksi.

– Pasin alkoholinkäyttö alkoi arkipäiväistyä. Jossain vaiheessa se ei enää liittynyt pelkästään juhlimiseen vaan ihan mihin tahansa, iloon, suruun, stressiin ja rentoutumiseen, Kauppi kuvailee.

Alkoholismin lisäksi Ikonen kärsi masennuksesta, joka nousi pintaan muun muassa vuonna 2008.

– Sinä keväänä myös Pasilla meni huonommin. Se oli usein masentunut, melankolinen ja alamaissa. Yritin toimia kotiterapeuttina. Kiskoin Pasin sängystä ja vein kävelylle johonkin, missä ei ollut muita ihmisiä. Mun lääkkeeni Pasille olivat luonto ja liikunta. Ihan hyviä lääkkeitä varmasti, mutta valitettavasti tilanne oli vakavampi kuin uskoin.

Käsistä Ikosen juominen alkoi lähteä parisuhteen loppua kohden yhä useimmin, kuten MM-kisoissa Unkarissa kesällä 2009.

– Kotioloissa en tiennyt läheskään kaikkea Pasin juomisesta, vaikka haistoin ja aavistelin kyllä. Miskolcissa Pasi piti jostain syystä pulloa esillä yöpöydällä. Mä huusin, että mitä vittua tuo pullo täällä tekee, mehän ollaan MM-kisoissa, Kauppi muistelee.

Ikonen kisasi MM-kisoissa keskimatkan, oli 30:s ja käänsi korkin auki heti kilpailun jälkeen.

– Mä jouduin etsimään sitä kaupungin baareista omien kisamatkojeni välissä. Raahasin sen hotellille, mutta sieltäkin se vielä livahti omille teilleen, Kauppi kertoo.

– Hieno yhteinen elämämme urheilumatkoineen, treeneineen, opiskeluineen ja normaaleine arkikuvioineen oli muuttunut sellaiseksi, että etsin miestäni hädissäni, raivoissani ja häpeissäni Miskolcin hämärtyvässä illassa.

Kaupilla oli seuraavana päivänä oma kilpailu juostavanaan.

"Hän ei halunnut kuin juoda itsensä pois"

Ikosen juominen yltyi aina silloin, kun hän kärsi loukkaantumisista, niin kuin vuonna 2010.

– Pasilla oli vammoja, jotka estivät urheilemasta, ja se veti hänen mielensä maahan ja sai lääkitsemään masennusta alkoholilla. Ennen MM-kisoja olin joutunut huoltamaan Pasia tosi paljon ja olin huolissani hänestä.

Ikonen näki tuolloin juomisesta johtuvia deliriumharhoja konekiväärillä ampuvista olennoista.

– Häpeä oli niin suuri, etten tunnustanut todella pitkään aikaan, että Pasi on alkoholisti. Lisäksi oli vielä julkisuus, joka olisi tehnyt häpeästä entistä raskaampaa. Jotkut tilanteet olivat niin häpeällisiä, etten pystynyt edes häpeämään niin paljon kuin olisi ollut syytä, Kauppi kertoo.

Viikkoa ennen kesän 2012 MM-kisoja Ikosen juopottelu sai jo absurdeja piirteitä.

– Pasi oli ehtinyt olla kaksi tai kolme yötä kateissa, kun me löydettiin se kaupungilta Pasin isän kanssa ja vietiin se katkolle. Pasi oli myös valittu MM-joukkueeseen, ja heti, kun se pääsi vähän jaloilleen, se rupesi treenaamaan MM-kisoihin. Katkolla se teki kuntopiiriä ja kotona aloitettiin viimeistelytreenit unettomien öiden väsyttäminä. Se oli ihan absurdia, Kauppi muistelee.

Kauppi nappasi henkilökohtaisen MM-kultamitalin Lausannen kisojen keskimatkalta, mikä tuntui olosuhteisiin nähden pieneltä ihmeeltä.

Kisojen jälkeen Ikosen juominen vain jatkui.

– Sinä syksynä jouduin tottumaan siihen, että Pasi oli valinnut juomisen minun ja muiden läheistensä sijaan. Hän ei halunnut muuta kuin juoda itsensä pois, eikä kukaan tai mikään voinut sille mitään.

Kaupin ja Ikosen yhteinen taival päättyi Jyväskylässä lokakuussa 2012, kun Kauppi purki kihlauksen.

– Rankat ajat piti käydä läpi, jotta saamme elää niitä elämiä, joita elämme nyt, Ikonen sanoo kirjassa.

– Suoraan sanoen eroaminen oli tervehtymiseni edellytys. Muistan, millaiseksi elämä meni, ja se pitää minut kiinni tässä päivässä.

Lainaukset Minna Kaupin elämäkertakirjasta Minna Kauppi – Suunta/vaisto (Like Kustannus).