Moni muistaa hänet poikabändi XL5:n Micana, mutta Mica on nyt taaksejäänyttä elämää. Nyt hän on Mika Ikonen.
Mika Ikonen, 44, on ehtinyt nähdä uransa aikana paljon. Hän nousi julkisuuteen 20 vuotta sitten, vuonna 1996, XL5-poikabändin hurmurikeulakuva Micana.
Nyt hän tekee omaa musiikkia ikiomalla Mika Ikonen -nimellään. Syksyllä julkaistavalta miehen ensimmäiseltä sooloalbumilta on irrotettu jo kaksi singleä, radioystävälliset Kaikki on oolrait sekä toukokuussa julkaistu Kesäkuun aikaan.
Ikonen on jättänyt 20 vuotta sitten käyttöön ottamansa Mica-taiteilijanimen taakseen.
Tuolla nimellä hänet tunnettiin 1990-luvun lopulla ympäri Suomea. Mica lietsoi yli 50 000 levyä myyneen XL5:n riveissä teinihysteriaa yhdessä yhtyetovereidensa Jamin (toisella albumilla Jamin paikan otti Tonza), Jaken, Peten ja Elon kanssa.
Poikabändi julkaisi suosionsa huipulla kaksi albumia: vuonna 1996 julkaistiin debyyttilevy Pedon merkki ja vuonna 1997 Jäätä ja tulta. Comeback-albumi X, jonka aikoihin yhtyeeseen kuuluivat enää Mica, Tonza ja Pete, julkaistiin vuonna 2008.
Mika Ikonen on jatkanut musiikkiuraansa XL5:n hajoamisen ja lyhyen comebackin jälkeenkin. Hän on muun muassa laulanut Käsityöläiset-bändin solistina ja osallistunut Suomen euroviisukarsintoihin eli Uuden musiikin kilpailuun vuonna 2012.
Paljon on varmasti muuttunut sitten XL5:n kulta-aikojen?
– Mimmejä ja viinaa riitti silloin, totta kai. Kulttuuri on muuttunut, mitään ei enää ole, Ikonen nauraa.
– Joskus XL5:n aikoihin saatoin juoda alkoholia ennen keikkaa. Kerran kämmäsin yhden keikan kun olin niin päissäni. Se oli vielä XL5:n ensimmäisen kiertueen päätöskeikka. Sen jälkeen en ole keikoilla juonut, laulaja kertoo.
Tänään kaikki on toisin.
– Hyvä jos joku juo keikkapaikan takahuoneessa kaljan. Meininki on rauhoittunut tosi paljon.
XL5:n Kaunis peto -single julkaistiin alkuvuodesta 1996 eli yli 20 vuotta sitten. Ikonen on yrittänyt saada pientä juhlaa aikaan bändin jäsenten kesken, mutta se on jäänyt yritykseksi.
– Olen yrittänyt saada XL5-jätkiä koottua yhteen, että tavattaisiin. Ei ole onnistunut. Kaikilla on lapsia ja ruuhkavuosiahan tässä eletään.
– Ehkä 20 vuoden päästä juhlistamme XL5:n synnyn 40-vuotispäivää, Ikonen pohtii.
Mutta miten XL5 sai alkunsa? Mika Ikosta pyydettiin 1990-luvun puolivälissä mukaan bändiprojektiin, joka ei ollut aluksi poikabändi.
– Aluksi tarkoituksena oli kasata Aikakoneen kaltainen kokoonpano. Mukana oli naislaulaja, joka jäi sittemmin pois, kun poikabändi-idea syntyi. Olimme kaikki tosi erilaisista lähtökohdista mukana. Yksi oli kunnon sukkahousuhevimies, yksi enemmän klubimusasta pitävä. Itse pidin siihen aikaan Guns N' Rosesista sun muusta, Ikonen muistelee.
– Yritimme aluksi räpiköidä ideaa vastaan. Emme halunneet olla mikään poikabändi. Levy-yhtiöissä tajuttiin kuitenkin silloin, että poikabändit voisivat olla kova juttu. Sitten kuulin kasetilta Kauniin pedon demon ja tajusin, että se oli siinä. Sen vain tiesi. Siinä oli jotain. Ja siitähän se kaikki lähti. Sitä fiilistä ei kovin usein tule.
XL5:n suosio räjähti ilmiömäisesti.
– Silloin olin nuori, kuolematon jumala. Nyt olen vain... Mika, Ikonen naurahtaa.
– Käsittelimme sen suosion dokailemalla. Ei meistä päällepäin sitä huomannut, mutta kyllähän me olimme ihan apinoita. Se oli rokkistaraelämää. Ilmoitin, että valloitan maailman. Olin aivan varma, että minusta tulee maailmanluokan rock-tähti.
Oliko missään vaiheessa olo, että homma voisi lähteä niin sanotusti hanskasta?
– Ei. Suosioon tavallaan turtui. Valta turmelee. Mitä tahansa tulee liian paljon, sen myötä tulee myös vauhtisokeus. Minulla oli silloin pieni tytär, enkä voinut olla mukana riennoissa ihan samalla tavalla kuin muut jätkät.
– Ja muutin juuri silloin Stadista Hyvinkäälle. Jos olisin jäänyt Helsinkiin, houkutuksia olisi ollut vaikka kuinka. Parempi näin. Elämä on ollut hyvä.
Keikkapaikkakunnilla XL5:n jäsenet eivät uskaltaneet mennä käymään edes grillikioskilla. Niin sanottuja päänaukojia tuli vastaan heti.
Poikabändin taipaleen loppuminen oli Ikoselle helpotus.
– Oli hyvä jatkaa eteenpäin. Aloimme vuonna 1998 tehdä kolmatta levyä, mutta kaikilla oli erilaisia mieltymyksiä musiikillisesti, emmekä löytäneet yhteistä säveltä. Klassiset musiikilliset erimielisyydet. Se ajanjakso loppui siihen.
XL5 ei tehnyt Ikosesta rikasta miestä.
– Elimme keikoista saaduilla palkkaennakoilla. Levymyynnistä saimme jotain, mutta meillä oli tosi huono diili yhtiön kanssa. Ei sieltä paljon jäänyt. Olen tienannut Käsityöläisten kanssa keikkaillessa paljon paremmin.
Käsityöläiset-yhtyeessä olemisen ja euroviisukarsintoihin osallistumisen lisäksi Mika Ikonen on vuosien saatossa tehnyt kotikaupungissaan Hyvinkäällä muun muassa teatteriprojekteja. Hän kuvailee itseään "säätäjäksi".
– Nyt säätö jää tosin vähemmälle, kun levy julkaistaan syksyllä. Ensimmäinen single syntyi elämäntilanteessa, kun vaimoni jäi pois töistä ja minä sanoin hänelle, että minä pidän perheestä huolta. Että kaikki järjestyy. Kaikki on oolrait on kirjoitettu hänelle, Ikonen sanoo.
– Muutoksesta tulee mahdollisuus. Vaimon töistä pois jääminen laittoi pyörät pyörimään toden teolla. Tämä on siihen paljon parempi tapa kuin esimerkiksi avioero tai sydänkohtaus.
Nyt Mica on kuollut. Kesäkuun alussa -singlen Kööpenhaminassa kuvatulla musiikkivideolla Ikoselle käy huonosti.
– Siinä on tiettyä symboliikkaa. Tavallaan siinä tapetaan "Mica". Se on itselle iso juttu, viesti sekä itselle että yleisölle, että nyt lehti on kääntynyt. Mica oli olemassa 20 vuotta, mutta nyt mennään eteenpäin Mikana, Ikonen linjaa.
– Levy on painoa vaille valmis. Käsityöläiset-yhtyeen kanssa teemme keikkoja edelleen ja muutama bändin jäsen on mukana siinä bändissä, minkä kanssa lähdemme keikoille soololevyni tiimoilta. Se kemia on vuosien saatossa hyväksi todettu. Sama kuin parisuhteessa, ei tarvitse enää teeskennellä kaikkien vuosien jälkeen.