Kansanedustaja Päivi Räsänen haluaa, että eduskuntaan edennyt lakialoite eheytyshoitojen kriminalisoimiseksi torjutaan. Räsäsen mukaan kriminalisointi voisi koskea myös esimerkiksi sielunhoidollisia tilanteita.
Kansalaisaloitteen ”Rikkomaton – kielletään eheytyshoidot” vastuuhenkilö Perttu Jussila linjaa, että ero tasapuolisen uskonnollisen keskustelun tai sielunhoidon sekä eheyttämisen välillä menee siinä, uskotellaanko ihmiselle, että hän voi päästä eroon esimerkiksi homoseksuaalisesta suuntautumisestaan tai transihmisyydestään.
– Aloitteen tarkoitus ei ole missään tapauksessa kieltää uskonnonharjoittamista.
Jussilan mielestä uskonnollisessa yhteisössä kasvaneelle henkilölle voisi jopa olla isoksi avuksi, että hän pääsisi uskonyhteisönsä sisällä keskustelemaan niin, että keskustelu tai sielunhoito lähtisi itsensä hyväksymisen näkökulmasta.
Jussilan mukaan eheyttämisessä on kyse tervehenkisen sielunhoidon tai keskustelun sijaan manipuloinnista.
– Uskonnollisessa yhteisössä kasvanut ihminen on voinut pienestä saakka oppia, että homous on kammoksuttava synti, mutta siitä on mahdollisuus päästä eroon.
Jussilan mukaan tällaisen ihmisen sisällä voi kasvaa ajatus siitä, että hän on syntinen, johon ihminen voi lähteä pyytämään apua. Kun oma seksuaalinen suuntautuminen ei ”eheyttämisyrityksistä” huolimatta muutu, tulee pettymys siitä, ettei toivottu ja luvattu muutos olekaan mahdollista.
Räsänen pelkää, että kriminalisointi kaventaisi uskonnonvapautta
Päivi Räsänen (kd.) sanoo MTV Uutisille, että kaikenlainen painostaminen uskonharjoitukseen tai sielunhoitoon liittyen on väärin. Hän kuitenkin pelkää, että eheytyshoitojen kriminalisointi kaventaisi ihmisten oikeutta uskonnonvapauteen.
Räsäsen mukaan uskonnonvapauden ytimeen kuuluu raamatun opetukset ja myös oikeus rukoilla toisen puolesta.
Lakialoitteessa kuitenkin mainitaan, ettei sen tavoitteena ei ole sielunhoidon tai muun uskonnonvapauden harjoittamisen kieltäminen, niin kauan kuin se ei muutu perusoikeuksia ja terveyttä loukkaavaksi “eheyttämiseksi”.
Räsäsen mukaan sielunhoidon ja vahingollisen ”eheytystoiminnan” raja kulkee siinä, onko mukana suoraa painostamista. Hänen mukaansa kenellekään ei tule luvata, että muutos seksuaalisessa suuntautumisessa tapahtuisi.
– Jos ihminen tulee sielunhoitajan luo ja pyytää rukousta, silloin hänen puolestaan voidaan rukoilla.
Räsäsen mukaan tällainen rukoilu on hyväksyttävää, jos henkilö itse toivoo seksuaaliseen identiteettiinsä muutosta.
Räsäsen myöntää, että on mahdollista, että ihminen hakeutuu sielunhoidolliseen tilanteeseen "eheytyäkseen" esimerkiksi homoseksuaalisuudesta, jonka on koko elämänsä ajan kuullut olevan väärin ja syntiä yhteisönsä taholta.
– Tietenkään niin ei pitäisi toimia. Kokenut ja osaava sydämellään asiaa lähestyvän sielunhoitajan tai terapeutin pitäisi kyetä nähdä, onko kyse hänen omasta tahdostaan vai onko henkilöä painostettu.
Uskomushoitoa vai auttamista?
Sielunhoito määritellään muun muassa näin: Sielunhoito on uskonnollisen yhteisön piirissä harjoitettavaa, psyykkiseen kokemistodellisuuteen kohdistuvaa auttamista.
Eheytyshoito taas määritellään uskomushoidoksi, jolla pyritään muuttamaan seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä kuten homoseksuaaleja heteroseksuaaleiksi sekä sukukupuolivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä sukupuoleltaan joko mieheksi tai naiseksi.
Uskonnonvapauteen kuuluu olennaisesti vapaus harjoittaa omaa uskontoaan, mutta myös yksilön vapaus kieltäytyä uskonnollisesta toiminnasta. Uskonnonvapaus ei kuitenkaan ole rajoittamaton, kaiken muun lainsäädännön ohittava oikeus.
Tieteellinen näyttö ei tue väitettä siitä, että seksuaalista suuntautumista voisi muuttaa esimerkiksi muuttumalla homoseksuaalista heteroksi. Sen sijaan useat uskonnollisista yhteisöistä lähtöisin olevat henkilöt ovat kertoneet ymmärtäneensä vasta vanhemmalla iällä, kuinka vahingollisia "eheytyshoidot", joihin he nuorempana hakeutuivat, ovat olleet heidän hyvinvoinnilleen.
Juttua muokattu 27.11.2023 kello 9.15: Korjattu paikoin väärin kirjoitettu Perttu Jussilan sukunimi.