Niin sanotut katujengit nousivat viime vuonna puheenaiheeksi Suomessa. Julkisuudessa pelotellaan aika ajoin "Ruotsin tiestä" ja keskustelun voi uskoa vain kiihtyvän vaalien lähestyessä. Mistä rikosilmiössä poliisin mukaan on kyse? Mitä katujengit ovat ja mitä ne eivät ole?
Kysymyksiin STT:lle vastasivat tutkija Petri Danielsson keskusrikospoliisista (KRP) ja rikosylitarkastaja Markku Heinikari Helsingin poliisista.
Parikymppisiä maahanmuuttajataustaisia miehiä
Helsingin poliisin mukaan ensimmäiset havainnot katujengeistä tehtiin viime vuonna, kun vakava väkivalta niiden välillä alkoi. Poliisin mukaan kyse on noin parikymppisten, pääosin maahanmuuttajataustaisten miesten muodostamista löyhistä, mutta suhteellisen pysyvistä ryhmistä. Osalla ryhmiin kuuluvista on poliisin mukaan jo huomattavaa rikostaustaa, osalla vähemmän.
Poliisin mukaan katujengejä on lähinnä pääkaupunkiseudulla. Danielsson sanoo, että etuliitteellä "katu" ei tarkoiteta sitä, että toiminta tapahtuisi yksinomaan kaduilla. Sillä viitataan siihen, että katujengien vaikutus ilmenee usein julkisissa tai puolijulkisissa tiloissa ja esimerkiksi tietyissä kaupunginosissa. Joissakin maissa katujengien tapaista ryhmistä käytetäänkin termiä "paikallinen rikollisverkosto”, Danielsson sanoo.
Katujengeissä on Heinikarin mukaan ensimmäisen ja toisen polven maahanmuuttajia, mutta maita hän ei halua tarkemmin eritellä. Hän sanoo, että ryhmiä on noin kymmenen ja niissä arvioidaan olevan noin sata keskeistä jäsentä.Poliisin mukaan ryhmien ja niihin kuuluvien henkilöiden määrittely ei ole yksiselitteistä.
– Katujengien rakenne ei yleensä ole yhtä hierarkkinen tai selvärajainen kuin monilla tunnuksellisilla rikollisryhmillä. Jäsenyys on usein epämuodollista, ja jotkut henkilöt voivat olla jengin vaikutuspiirissä vain löyhästi tai lyhytaikaisesti. Katujengeillä on kuitenkin usein myös johtohahmoja tai vähintäänkin ydinryhmä ja näiden ympärillä vaikuttavia henkilöitä, Danielsson sanoo.
Ryhmissä ja niiden vaikutuspiirissä on hänen mukaansa myös alaikäisiä.
Some, rap-musiikki ja väkivalta
Poliisin mukaan ryhmiä yhdistävät maahanmuuttajataustan ja iän lisäksi omat alueet, gangsta rap -musiikki ja aktiivisuus sosiaalisessa mediassa.
– Ryhmät korostavat esimerkiksi some-postauksissa vahvasti näiden alueiden postinumeroita, Heinikari sanoo.
Ryhmillä on nimet, mutta Heinikari ei kommentoi niitä tai sitä, millä pääkaupunkiseudun alueilla ne vaikuttavat. Hän sanoo, että poliisi ei halua antaa ryhmille julkisuutta. Sosiaalisen median lisäksi ryhmien toiminnassa keskeisessä osassa on poliisin mukaan gangsta rap.
– Siinä haukutaan muita ja kehutaan omaa porukkaa. Ihannoidaan väkivaltaa ja rikollista elämäntapaa, Heinikari sanoo.
– Musiikkityyli on todella suosittu nuorison keskuudessa ja nämä keskeiset ihmiset ovat idolin asemassa nuoriin nähden. He painelevat tuolla ostoskeskuksissa ja keräävät isoja nuorisolaumoja ympärilleen.
Heinikarin mukaan sosiaalisessa mediassa ja musiikissa lietsottu vastakkainasettelu ryhmien välillä eskaloituu joskus vakavanakin väkivaltana.
– Motiivit väkivallanteoille saattavat olla hyvinkin vähäpätöisiä, esimerkiksi toisen kunnian loukkaamista, ja siitä lähtee sitten pyörä pyörimään valtaviin mittasuhteisiin.Danielsson sanoo, että katujengit myös eroavat toisistaan.
– Tunnistettujen katujengien välillä on selviä eroja esimerkiksi rikollisen toiminnan aktiivisuuden ja rakenteen suhteen. Kaikki eivät myöskään toimi yhtä näkyvästi esimerkiksi sosiaalisessa mediassa.
Ero nuorisoporukoihin ja liivijengeihin
Poliisin mukaan julkisuudessa katujengi-ilmiö sekoitetaan joskus nuorten vakavan väkivallan lisääntymiseen ja esimerkiksi ryösteleviin nuorisoryhmiin.
– Katujengeissä ei ole kyse pelkästään nuorisoryhmistä tai nuorten tekemistä rikoksista. Alaikäisten väkivaltarikollisuus ja sen kasvu on monilta osin katujengi-ilmiöstä irrallinen asia, eikä tätä keskustelua pitäisi sekoittaa katujengeihin, Danielsson sanoo.
Eroja on myös perinteisiin liivijengeihin ja muihin järjestäytyneen rikollisuuden ryhmiin.
– Menee puurot ja vellit sekaisin, jos katujengejä lähdetään vertaamaan liivijengeihin. Tämä on enemmänkin sellainen esiaste järjestäytyneelle rikollisuudelle, kasvualusta näille varsinaisille rikollisryhmille, Heinikari sanoo.
Hänen mukaansa katujengien toimintaa leimaa jengien välinen uho ja nokittelu, kun taas järjestäytyneessä rikollisuudessa kaiken keskiössä raha. Siinä missä katujengien välinen väkivalta voi leimahtaa mitättömistä syistä, järjestäytyneessä rikollisuudessa se liittyy useimmiten huumekauppojen velkojen perintään tai pieleen menneisiin huumekauppoihin, Heinikari sanoo.
Hänen mukaansa aika näyttää, missä määrin katujengit ovat ikään liittyvä vaihe vai siirrytäänkö niistä yhä vakavampaan rikollisuuteen. Osa henkilöistä on hänen mukaansa hyvin aktiivisia esimerkiksi netin huumekaupassa ja kovaa vauhtia menossa kohti järjestäytynyttä rikollisuutta.
– Tuollainen puoleensavetävä ilmiö luo uhkakuvan, että tuleeko siitä syrjäytymisvaarassa oleville, rikoksia tehtaileville nuorille väylä järjestäytyneeseen rikollisuuteen.
Rikollisuus ja vakavimmat yhteenotot
Vakavimpia väkivaltaisia yhteenottoja ovat Heinikarin mukaan olleet muun muassa Helsingin Kaivohuoneen, Espoon Lintuvaaran ja Vantaan Leinelänkaaren tapaukset. Käräjäoikeus tuomitsi yhdeksän ihmistä ravintola Kaivohuoneelle lokakuussa 2021 suunnitellusta väkivaltaisesta hyökkäyksestä.
Oikeuden mukaan syytetyt vuokrasivat etukäteen katumaasturin ja heillä oli mukanaan erilaisia aseita. Heidän katsottiin valmistelleen iskua ravintolassa järjestettävään tapahtumaan, jossa esiintyi espoolaisräppäri. Heinikari sanoo, että hyökkäys Kaivohuoneelle onnistuttiin estämään poliisin salaisen tiedonhankinnan avulla.
Espoon Lintuvaarassa ammuttiin noin kuukautta aiemmin syyskuussa kohti omakotitaloa, jossa sisällä oli meneillään usean kymmenen ihmisen kotibileet. Paikalla oli muun muassa espoolaisräppäri. Käräjäoikeuden mukaan Kaivohuoneen ja Lintuvaaran tapauksissa päätekijöinä olivat Milan Jaff, 22, ja Yahue Mahdi Mohamud, 26, artistinimeltään Cavallini.
Jaff tuomittiin kymmenen vuoden ja Mohamud yhdeksän vuoden vankeuteen. Oikeus sovelsi osassa rikoksista koventamisperusteena järjestäytyneen rikollisryhmän määritelmää. Keväällä annettu tuomio ei ole lainvoimainen.
Itä-Uudenmaan käräjäoikeudessa käsitellään parhaillaan Vantaan Leinelänkaarella viime elokuussa tapahtunutta ampumista. Syytteen mukaan kahden jengin jäsenet ampuivat toisiaan kohti useita kertoja. Ampumisessa haavoittui parikymppinen mies. Seitsemälle syytetylle, mukaan lukien Jaffille, vaaditaan rangaistusta murhan yrityksestä. Syytetyt kiistävät syytteet.
Jengi-ilmiötä ei torjuta pelkästään poliisin toimilla
Katujengien kohdalla julkisuudessa aika ajoin on viitattu Ruotsin jengitilanteeseen ja siihen, että Suomi olisi menossa sitä kohti. Danielsson sanoo, että Ruotsin tilanne on hyvin poikkeuksellinen. Jengien väliset väkivaltaisuudet ja henkirikokset ovat siellä selvästi yleisempiä kuin muualla Euroopassa, eikä Suomen tilanteen vertaaminen siihen ole hänen mukaansa kovin hedelmällistä.
– Oikeastaan voidaan päinvastoin kysyä, miksi Ruotsin jengitilanne on niin poikkeuksellinen. Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta.
Suomen tilanteessa voi Danielssonin mukaan nähdä yhtäläisyyksiä muihin Euroopan maihin, myös Ruotsiin vuosia aikaisemmin.
– Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että Suomen jengitilanne väistämättä kehittyisi samalla tavalla. Kun ilmiö on tunnistettu, siihen voidaan myös puuttua tehokkaasti ja muiden maiden kokemuksia hyödyntäen, Danielsson sanoo. Myös Heinikari sanoo, että moniin muihin Euroopan maihin verrattuna Suomessa ollaan rikosilmiön kehityksen alkuvaiheessa.
– Meillä on tietty kehityskulku päässyt jo tapahtumaan ja pohja on muodostunut. Tätä ei pidä liioitella, mutta ei vähätelläkään. Suomessa poliisi on herännyt ilmiöön varhaisessa vaiheessa. Heinikari pitää tärkeänä, että tapahtuneet väkivallanteot pystytään selvittämään ja väkivallankierteet katkaisemaan.
– On hälyttävä kuulla, miten alhaisia selvitysprosentit ovat Ruotsissa myös jengien välisissä vakavissa, väkivallanteossa ja murhissa. Kun tekijät eivät joudu edesvastuuseen vakavista rikoksista tai murhistakaan, se vain eskaloi tilannetta. Se johtaa siihen, että kostoiskut pyritään aina tekemään vielä vähän näyttävämmin. Heinikari ja Danielsson katsovat, että poliisilla on keskeinen rooli jengirikollisuuden torjunnassa, mutta sitä ei torjuta pelkästään poliisin toimilla.
– Kyse on myös laajemmasta yhteiskunnallisesta ilmiöstä, jonka torjunnassa tarvitaan muitakin kuin poliisin käytössä olevia keinoja, Danielsson sanoo.