Järjestäytynyt rikollisuus on Suomessakin suuressa murrosvaiheessa, ja katujengeillä on siinä oma roolinsa. Näin arvioi keskusrikospoliisin (KRP) viestintäpäällikkö, rikosylikomisario Antti Hyyryläinen.
Ruotsissa alkusyksystä ryöpsähtänyt rikollisverkostojen välinen väkivalta on johtanut useiden ihmisten kuolemaan ja käynnistänyt Ruotsissa laajan yhteiskunnallisen keskustelun tilanteesta.
– Ei ole viitteitä siitä, että nämä jengit itsessään olisivat levittäytymässä Suomeen. Mutta Suomen katujengirikollisuudessa on ollut havaittavissa selkeästi samoja elementtejä kuin Ruotsin samanlaisessa toiminnassa.
Erilaiset järjestäytyneen rikollisuuden ryhmittymät tarkastelevat Hyyryläisen mukaan aika ajoin, millainen markkina-alue Suomi olisi. Tämä on hänen mukaansa normaalia rikollisten toimijoiden liikehdintää.
5:46
Suomen poliisi valmis auttamaan Ruotsia jengirikollisuuskriisissä – poliisijohtaja kertoo, millaista apu voisi olla.
Poliisin resurssit ovat rajalliset
Suomen Poliisijärjestöjen Liiton SPJL:n puheenjohtajan Jonne Rinteen mukaan rikollisjengien leviämisestä Suomeen on kuitenkin jo kannettu huolta.
– Tämä ilmiö on levinnyt lähinnä Tanskasta Ruotsiin, ja meillä on iso huoli siitä, että ilmiö leviää myös Suomeen. On täysin mahdollista, että tällaiset rikollisjengit rantautuvat Suomeen ja haalivat entistä enemmän vaikutusvaltaa ja alaa.
Jengiytymistä voidaan torjua ankkuritoiminnan avulla. Ankkuritoiminta on poliisin sekä sosiaali-, terveys- ja nuorisotoimen yhteistyöverkosto.
– (Ruotsissa) nämä ihmiset eivät koe integroituvansa ruotsalaiseen yhteiskuntaan, he eivät koe olevansa osa sitä. Nämä ihmiset täytyy täällä Suomen puolella saada mukaan suomalaiseen yhteiskuntaan, Rinne painottaa.
Poliisilla täytyy Rinteen mukaan olla kyvykkyyttä puuttua rikollisjengien ilmiöihin, kuten huumausainekauppaan ajoissa ja tehokkaasti, mutta resurssit ovat rajalliset.
Suomessa on tällä hetkellä noin 7 500 poliisia.
– Tosiasia on, että Suomessa on suhteutettuna väkilukuun vähiten poliiseja koko Euroopassa.
Hallitusohjelmassa tavoitellaan poliisitehtävissä toimivien henkilötyövuosimäärän kasvattamista 8 000:een vaalikauden loppuun mennessä.
Jengit turvautuvat oman käden oikeuteen
Hyyryläinen ja Rinne sanovat, että rikollisjengejä torjutaan nimenomaan laajalla viranomaisyhteistyöllä. Lisäksi yhteistyötä tehdään eri valtioiden poliisien välillä.
Alle 15-vuotiaista rikoksista epäillyistä vastaa sosiaalivirasto. Ruotsalaismedioissa on kirjoitettu siitä, miten yhä nuorempia lapsia houkutellaan ja pakotetaan jengien palvelukseen ja tekemään rikoksia. Rikollisen silmin alle 15-vuotiaiden käyttäminen rikoksissa on hyödyllistä, sillä he eivät vielä ole rikosoikeudellisessa vastuussa.
– Suomessakin on viitteitä siitä, että lapsia on käytetty huumausaineiden kuljettajina, Hyyryläinen sanoo.
Helsingin poliisi kertoi keväällä perustavansa kaksi uutta katujengirikollisuuden torjuntaan erikoistuvaa ryhmää. Tavoite on saada väkivallan kierteet katkaistua, sanoo Hyyryläinen.
– Ruotsissa on vaivannut myös se, että tekoja on niin paljon ja selvitysprosentti on alhainen. Poliisi ei pysty riittävän nopeasti reagoimaan. Sitten väkivallan kierteet etenevät jengien väliseen oman käden oikeuteen.
Matka jengin ulkokehältä sisäpiiriin
Ulkomaalainen järjestäytynyt rikollisuus on rikosylikomisario Hyyryläisen mukaan alkanut yleistyä Suomessa viimeisen viiden vuoden aikana. Näillä toimijoilla ei ole jengiliivejä tai muita ulkoisia tunnuksia.
Suomessa perinteisempi ja poliisille tutumpi järjestäytyneen rikollisuuden muoto on moottoripyöräjengit, joiden valvonta on helpompaa, sillä jäsenet pukeutuvat jengin tunnuksiin. Katujengien kohdalla valvonta on haastavampaa, sillä jäsenet eivät erotu muista.
Hyyryläinen kertoo, että katujengiläistä ei pysty huomaamaan katukuvasta, sillä he pukeutuvat normaaliin nuorisovaatetukseen.
– Ulkoasu ei paljasta jengiläisyyttä, mikä tekee valvonnasta vaikeampaa.
Jäsenten matka moottoripyöräjengin pohjalta sen huipulle on myös hidas, kun taas katujengeissä eteneminen voi tapahtua nopeastikin.
– Katujengeissä matka jengin ulkokehältä sisäkehälle voi tapahtua vaikka yhden viikonlopun aikana. On siis paljon vaikeampi pitää sellaista naamagalleriaa, että kuka on missäkin asemassa tässä porukassa, Hyyryläinen sanoo.
Hyyryläinen arvioi Suomessa olevan alle 150 varsinaista katujengiläistä, sekä parisataa niiden liepeillä pyörivää, joita ei ainakaan vielä ole jengiläiseksi määritelty.
– Määrät ovat toki isoja, ne ovat kasvussa. Mutta määrä on vielä sellainen, että poliisilla on aika hyvä tilannekuva asiasta, Hyyryläinen sanoo verraten määrää Ruotsin arvioituun 30 000 katujengiin kytkeytyvään ihmiseen.