Synnytyksiä on monenlaisia – osa rauhallisia ja positiivisia, osa rankkoja ja pitkään mieltä painavia. Mutta mitä synnytyksessä todellisuudessa tapahtuu?
Etenkin elokuvissa synnytys on yleensä varsin vauhdikas tapahtuma, jossa tilanne alkaa lapsiveden lorahduksella ja jatkuu vauhdikkaalla sairaalaan ryntäämisellä ja hirveällä huudolla.
Synnytys vaihe vaiheelta:
- Avautumisvaihe jaetaan kahteen osaan, passiiviseen ja aktiiviseen vaiheeseen.
- Avautumisvaiheessa kohdunsuu avautuu ja siinä voi kestää pitkäänkin muutamista tunneista useisiin päiviin.
- Passiivisessa avautumisvaiheessa supistukset voivat olla lyhyitä ja kestävät yleensä alle 30 sekuntia. Supistusten välissä voi olla pitkäkin väli.
- Aktiivisessa vaiheessa supistukset ovat voimakkaampia, kestävät pidempään ja niiden väli on lyhyempi.
- Siirtymäjaksolla kohdunsuu avautuu 7 senttimetristä 10 senttiin ja se on usein synnytyksen rankin, mutta myös lyhin vaihe. Supistuksia tulee harvemmin, ne ovat lievempiä ja kestävät vähemmän aikaa.
- Ponnistusvaihe alkaa, kun kohdunsuu on avautunut täysin ja lapsi on valmis syntymään.
- Jälkeisvaihe: Lapsi on syntynyt. Jälkeisvaiheessa istukka, napanuora ja kalvot irtoavat ja synnytät myös ne muutaman lievän supistuksen avulla.
- Synnytyksen jälkeen mahdolliset repeämät hoidetaan ja jälkivuotoa voi tulla vielä useana päivänä synnytyksen jälkeen. Jälkivuoto on kuin kuukautisverta, mutta runsasta, eikä sen erittyminen satu.
Mutta millainen se on oikeasti? Synnytyksiä on yhtä monta kuin synnyttäjääkin, mutta 32-vuotias Elina koki oman synnytyksensä yllättävän rauhallisena ja positiivisena kokemuksena.
– Pelkäsin synnytystä etukäteen todella paljon. Jo ennen raskautta pelkkä ajatus tapahtumasta sai minut kauhun valtaan. Jokaisen kokemus on tietysti erilainen, mutta omalla kohdallani tapahtuman rauhallisuus yllätti.
Elina kertoo, ettei hän koskaan kokenutkaan sitä pahinta kipua, jonka oli kuvitellut etukäteen mielessään satoja kertoja. Hän on aika varma, että syy oli kätilössä, joka osasi antaa lääkkeellistä kivunlievitystä juuri oikeaan aikaan.
"Tein kaikkeni rentoutuakseni"
Ennen kipulääkettä Elina luotti oikeanlaiseen hengitykseen ja suihkuun – vesi lievitti kipua yllättävän paljon.
– Hengityksellä yritin rentoutua mahdollisimman paljon, jotta kipu tekisi tehtävänsä ja kohdunsuu avautuisi riittävästi. Yritin hengittää ja ajatella, miten kehoni pyrkii viemään asiaa eteenpäin. Olin kuullut että vastaan hangoittelu tekee synnytyksestä vain pidemmän ja vaikeamman, joten tein kaikkeni rentoutuakseni.
Kun supistuksia tuli jatkuvasti, Elina sai lääkkeellistä kivunlievitystä.
– Sain Fentanylia siinä vaiheessa, kun en pystynyt enää rentoutumaan supistusten välissä, sillä niitä tuli koko ajan. Silloin olin vain neljä senttiä auki ja lääkkeen avulla pystyin nukkumaan ja rentoutumaan niin hyvin, että olinkin nopeasti täydet kymmenen senttiä auki ja ponnistusvaihe alkoi, hän kertoo.
Elina tietää, että kaikkien kohdalla synnytys ei ole näin positiivinen kokemus, mutta hän halusi jakaa tarinansa muistuttaakseen, ettei se myöskään aina ole järkyttävä painajainen.
– Tuntuu, että synnytyksestä kuulee etukäteen ne kaikkein hirveimmät tarinat ja matkaan lähtee ne mielessään. Olisin itse kaivannut positiivisia kokemuksia ennen synnytystä, hän kertoo.