Kun avautumisvaihe on ohi ja on aika saattaa lapsi maailmaan, Silja Kulo keskittyy hengittämiseen. Vauvan pää on jo ulkona, Silja rentoutuu ja antaa kehon tehdä työn loppuun ilman suurempaa ponnistamista. Ammeeseen liukuu pieni poikavauva, jonka Silja ottaa itse vastaan. Hän nostaa vastasyntyneen pienokaisen vasten ihoaan ja alkaa laulaa.
Video yllä: Tällaisessa paikassa Silja Kulo synnytti. Naisen laulu saatteli pienokaisen maailmaan.
– Jokaisen vauvan syntymä on uskomaton hetki, joka sykähdyttää kerta toisensa jälkeen. Siljan laulussa on kuitenkin jotain sellaista, joka pysäyttää kokeneenkin doulan kuuntelemaan ja liikuttumaan, sanoo Piia Jokela-Nuoranen, jonka kotiin Silja on tullut synnyttämään.
MTV Uutiset pääsi mukaan Siljan pienen pojan ensihetkiin Jokela-Nuorasen kodin alakerrassa.
Vaaleahiuksinen pikkuruinen poika on yhdeksäs lapsi, joka syntyy keskellä vantaalaista omakotialuetta. Rauhallisilla pihateillä kulkevat kävelijät tai pihojaan syyskuntoon laittavat naapurit eivät edes aavista, että aivan heidän lähellään maailmaan syntyi juuri uusi ihminen.
Mikään salaisuus Jokela-Nuorasen omakotitalon alakertaan rakennettu Synnytyssyli ei kuitenkaan ole, vaan kyseessä on Suomen ensimmäinen synnytyskoti – tila, jonka synnyttäjä voi vuokrata käyttöönsä.
Synnyttäjä palkkaa mukaansa yksityisen kätilön tai lääkärin, moni palkkaa jo raskausaikana myös doulan tai useamman.
Kiinnostus kotisynnytyksiä kohtaan kasvussa
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan suunniteltujen sairaalan ulkopuolisten synnytysten määrä on kasvussa.
Suunniteltujen kotisynnytysten määrä on noussut vuosien varrella: vuonna 2005 niitä tilastoitiin 19, vuonna 2015 taas 45. Monissa länsimaissa kätilöavusteiset kotisynnytykset ovat yleisempiä.
Keskustelu kotisynnytysten ympärillä on viime vuosina kasvanut ja muun muassa julkisuudesta tuttujen naisten kertomukset omista kotisynnytyksistään voivat tuoda ajatuksen raskaana olevien mieleen.
– Luvut ovat pieniä, vaikka prosentuaalista kasvua näyttääkin tilastoissa olevan, Naistenklinikan apulaisylilääkäri Veli-Matti Ulander sanoo.
– Kiinnostus kotisynnytyksiä kohtaan näkyy erityisesti pääkaupunkiseudulla, jossa välimatkat ovat lyhyempiä.
Ulanderin mukaan kotisynnytyksestä haaveilevan on syytä ottaa huomioon monta asiaa. Yksi tärkeimmistä on se, että mukaan tuleva tukihenkilö tai kätilö osaa todellisuudessa asiansa.
– Kokemusta täytyy olla muualtakin kuin koulunpenkiltä. Pelkkään paperiin ei voi luottaa – synnytysoppi jos mikä on sellaista, jossa kokemuksella on tavattoman paljon merkitystä.
– Pitää nähdä tietty määrä hyvin sujuvia synnytyksiä, jotta eteen tulee myös niitä eri tavalla eteneviä tapauksia. Tällöin henkilö pystyy ammattitaidolla hoitamaan ja tunnistamaan myös ne mahdolliset riskit, joita synnytykseen voi liittyä.
Vaikka synnytys on pääasiassa onnellinen perhetapahtuma, liittyvät välilihan repeämät ja synnytyksen etenemättömyyteen tilanteet tilastollisesti useammin ensisynnyttäjiin kuin jo lapsen saaneisiin.
Ensisynnytyksen kesto on keskimäärin 12-15 tuntia.
– Se on pitkä aika, jossa ehtii tapahtua paljon, Ulander sanoo.
– Ensisynnyttäjän kannattaa unohtaa mielestäni koko juttu, heidän kohdallaan suhtautuisin kotisynnytykseen erittäin kriittisesti.
Jokela-Nuoranen itse toimii Synnytyssylin emäntänä, doulana ja vyöhyketerapeuttina.
Ensisynnytys toisen kotona
Silmissä näkyy väsymyksen rippeet, mutta samalla Silja Kulosta huokuu tuoreen äidin onni ja ylpeys. Pimeässä takkahuoneessa on hiljaista ja rauhallista.
– Olen aika skarpissa energiassa. Hulluja tunnekuohuja en ole kokenut, mutta helpotus ja yllätys ja hämmennyt ovat päällimmäisiä tunteita. Haluan luoda vauvalle turvallisen tilan ja keskittyä häneen.
Pieni poika tuhisee äitinsä rinnalla. Imuote vaikuttaa hyvältä ja lapsi tyytyväiseltä. Isot, tarkkaavaiset silmät sulkeutuvat.
– Olen saanut jo nyt valtavasti apua täällä olevilta tukijoukoiltani. On monta asiaa, joita en tullut ajatelleeksi ennen vauvan syntymää.
Vastasyntynyt poika on Kulon ensimmäinen lapsi. Vaikka hänellä ei ollut kokemusta synnytyksestä, hän uskalsi luottaa kehoonsa sekä koko raskauden ajan mukana olleisiin ammattilaisiin kotisynnytyksessä.
– Vaikka poika onkin pieni, on hän silti isomman oloinen kuin mitä osasin vatsastani edes kuvitella.
"Suhtaudu kipuun ystävänä"
Synnytyssylin emännän, yrittäjä Piia Jokela-Nuorasen elämään synnytykset tulivat 12 vuotta sitten oman lapsen syntymän muodossa.
– Sitä ennen olin työnarkomaani, käsityönopettaja ja uranainen, joka ei ollut paljonkaan ehtinyt uhrata ajatuksia vauvoille. Kun odotin esikoistani, aloin miettiä synnytykseen liittyviä juttuja vasta kuukautta ennen laskettua aikaa, Jokela-Nuoranen kertoo.
Hän asui tuolloin Englannissa, jossa hän tutustui aktiivisen synnytyksen periaatteisiin. Ne tuntuivat luonnollisilta, sillä nainen oli harrastanut muun muassa joogaa jo aiemmin.
– Mieleeni jäi muutama periaate, esimerkiksi se, että äänenkäyttö on sallittua synnytyksen aikana ja että kipuun kannattaa suhtautua ystävänä.
Esikoispoika antoi odotella itseään lasketun ajan yli ja lopulta hän syntyi sairaalassa vauhdilla.
– Ehdimme lopulta olla sairaalassa tunnin verran. En ehtinyt altaaseen enkä oikeastaan päässyt mukaan synnytyksen tunnelmaan.
Käsityöammatista toiseen
Vauva-arjen rankkuus ja yksinäisyys yllätti. Jokela-Nuoranen liittyi erilaisiin äitiryhmiin, joiden kautta hän kiinnostui oppimaan lisää synnytyksestä sekä doulan ammatista.
– Suomeen palattuani yllätyin siitä, miten vähän täällä oli aktiivisen synnytyksen ympärillä olevaa toimintaa. Lähdin itse mukaan toimintaan ja tuomaan tietoisuutta tästä pääkaupunkiseudulla.
Aktiivisella synnytyksellä tarkoitetaan sitä, että nainen on aktiivinen toimija ja häntä kuunnellaan ja hänen kehonsa asiantuntijuuteen luotetaan. Aktiivisessa synnytyksessä pyritään puuttumaan synnytyksen kulkuun mahdollisimman vähän ja tarpeettomia hoitotoimenpiteitä vältetään, mutta se ei suoraan tarkoita kivunlievityksestä luopumista.
Mukaan tulivat myös vyöhyketerapian opinnot ja sen kautta iso elämänmuutos ahkerasta työntekijästä yrittäjäksi.
– Käsityöammatista toiseen käsityöammattiin, nauraa Jokela-Nuoranen.
"Mitä ihmettä te oikein teette?"
Synnytyssylin toiminnan itu syntyi Jokela-Nuorasen mielessä jo aikaisin. Hän työskenteli doulana ja halusi tarjota naisille vaihtoehdon sairaalasynnytyksille, sillä kaikkien koti ei välttämättä sovellu synnytykseen vaikka äiti sitä toivoisi.
– Ajatus lähti siitä, että jos kerran kotona synnyttäminen ei ole laitonta Suomessa, ei se voi olla laitonta toisenkaan kotona.
Avajaiset Synnytyssyli piti kansainvälisenä kotisynnytyspäivänä vuonna 2016. Kaksi viikkoa avajaisista Jokela-Nuoranen sai kirjeen Aluehallintovirastolta.
– Se oli selvityspyyntö siihen tyyliin, että mitä ihmettä me oikein teemme.
Jokela-Nuoranen vastasi selvityspyyntöön ja jäi odottamaan vastausta, jonka saapumiseen meni vuosi.
Oma lapsi syntyi alakerrassa
Avajaispäivä määräytyi sen mukaan, milloin Synnytyssylin remontti oli kokonaan valmis. Pieni keskeneräisyys ei ollut kuitenkaan haitannut toimintaa, vaan synnyttäjiä oli käynyt jo ennen tätä.
– Olen itse ensimmäinen nainen, joka Sylissä synnytti, Jokela-Nuoranen kertoo.
– Keskimmäinen lapseni syntyi muuton jälkeisenä päivänä viisi vuotta sitten.
Synnyttämään tulleet äidit eivät olleet kiinnostuneita käynnissä olevasta selvitysrumbasta. He halusivat synnyttää siten kuin olivat aina haaveilleet.
Lopulta myös Avi vastasi. Synnytyssylin toiminta ei aiheuta toimenpiteitä.
– Siinä vaiheessa tajusin, että olin elänyt jännityksessä koko vuoden.
Mahdollisimman kaunis kokemus
Vastasynnyttänyt, tuore äiti Silja Kulo katsoo pienokaistaan hellästi. Reilun kahden kilon painoinen poika on kätilöiden tarkistuksen perusteella täysin kunnossa, joten perhe saa jäädä lepäilemään Jokela-Nuorasen alakertaan.
– Neuvolan tarkastukset vauvalla on kuten sairaalassakin syntyneillä, Silja kertoo.
Silja kertoo haaveilleensa kotisynnytyksestä, mutta kerrostalossa ja kimppakämpässä asuvana oma koti ei ollut mahdollinen synnytyspaikka.
– Jo pari vuotta sitten aloin perehtyä aiheeseen ja hakemaan tietoa. Se, että synnyttäjällä on turvallinen, rento olo ja ympäristö, jossa synnytyksestä voi saada mahdollisimman kauniin kokemuksen, kiehtoi itseäni.
– Ennakkoon opin muun muassa sen, ettei kannata puhua kivusta vaan sensaatioista ja tuntemuksista eikä supistuksista vaan synnytysaalloista. Siellä puhuttiin myös kehon omasta toiminnasta ja hengityksen voimasta, Silja sanoo.
– Lisäksi laulajana äänenkäytön hyödyntäminen ja tietoinen hengitys on osa jokapäiväistä elämääni ja tuki luontevasti synnytykseen valmistautumista
Kämppäkaverista yllätysdoula
Ensimmäisen lapsen synnytys on ollut Siljan mielestä yllättävänkin intensiivinen ja hurja kokemus. Synnytys lähti käyntiin yllättäen ja eteni rytinällä.
– Edellisenä iltana tein suunnitelmia vauvantavaroiden ostosreissuista, mutta aamulla synnytys oli jo käynnissä. Lopulta lähdimme kohti Synnytyssyliä, jossa ehdimme olla tunnin, kun vauva jo syntyi.
Siljan kotona sattumalta olleesta kämppiksestä tuli yllätysdoula, sillä hän rauhoitteli Siljaa ja lähti mukaan synnytykseenkin.
– Aika myöhään te lähditte tulemaan, aikaisemminkin olisi voinut tulla, huikkaa Jokela-Nuoranen lempeästi.
"Synnytys oli oma matkani"
Silja ehti intensiivisestä synnytyksestään huolimatta altaaseen, joka sijaitsee Synnytyssylin kylpyhuoneessa.
– Minua auttoi ajatus siitä, että vauvani on kyllä hyvin rohkea, kun hän päätti näin vaan tulla, että kyllä minunkin kannattaa nyt kerätä rohkeuteni.
Ammeessa olevat ruusun terälehdet, ilmassa leijuvat eteeristen öljyjen tuoksut sekä musiikki auttoivat Siljaa rentoutumaan. Synnytyksen loppuhuipennuksen hän muistaa kauniina.
– Menin luottavaiseen olotilaan ja vauva tuli lopulta aika helpolla. Muistin hypnosynnytyksen oppeja ja hengitykseni tuki synnytystä. Se oli oma matkani, vaikka oli ihmisiä lähellä, jotka koskettivat ja rohkaisivat.
Siljan mukaan synnytystiimi tuki häntä luottamaan omiin vaistoihin.
Apujoukot palkattava itse
Kotisynnytyksissä synnyttäjä palkkaa itse kätilöt ja doulat jo raskausaikana, usein jo sen ensihetkistä lähtien.
Ihan edullista se ei ole, Jokela-Nuorasen mukaan muutamankin avustavan henkilön palkkaamisessa puhutaan helposti useiden tuhansien eurojen kustannuksista.
Lisäksi kustannuksia tulee kotisynnytykseen tarvittavien tavaroiden hankkimisesta tai Synnytyssylin vuokrasta, joka on 400 euroa kahdelta päivältä.
Synnytysvalinnasta kertominen jännitti
Vaikka Silja oli ensisynnyttäjä, hän koki saavansa tukea ja neuvoa terveydenhuollolta. Hänen raskauttaan seurattiin normaalisti neuvolassa, jossa kerran vinkattiin hyvistä tietolähteistä ja asiasta keskusteltiin paljon.
– He eivät lähteneet kyseenalaistamaan valintaani, vaikka monia asioita minulta tsekattiin useampaankin kertaan. Se oli vaan hyvä asia. Synnytyslääkäri sanoi ainoastaan, että varmaan tiedätkin, että ensisynnyttäjälle ei suositella kotisynnytystä, niin heidän on määrä näin sanoakin.
Silti ratkaisun kertominen lähipiirille ja vieraille jännitti.
– Olen halunnut olla avoin, mutta pieni pelko oli siitä, miten ihmiset suhtautuvat.
Suurin osa ihmisistä suhtautui asiaan kiinnostuneesti ja kannustavasti, mutta osa epäillen. He kertoivat esimerkiksi omassa elämässään tai lähipiirissään tapahtuneista hätätilanteista, joissa tarvittiin välittömästi sairaalahoitoa.
– Toisaalta itseäni on koko ajan helpottanut se ajatus, ettei sairaalaan meno ole ollut mikään kamala ajatus. Jos tarvitsee mennä, niin sitten mennään.
Ensisynnyttäjät todellisia voimanaisia
Kaikki Jokela-Nuorasen kotona tapahtuneet synnytykset ovat sujuneet hyvin. Ambulanssia ei ole tarvittu äidin eikä vauvan voinnin takia, vaan jokainen äiti on levännyt ja toipunut omien voimiensa mukaan.
– Ensisynnyttäjää katsoo vielä tavallistakin herkemmällä silmällä ja kuuntelee herkemmällä korvalla, mutta kaikki he ovat sellaisia supervoimanaisia, jotka ovat ottaneet valtavasti asioista selvää, että he ovat todella valmiita koitokseen.
Samaa sanoo Silja.
– Mitään oletuksia ei kannata tehdä, vaan kaikki päätökset pitää perustaa taustatietoon ja siihen, mikä tuntuu itselle oikealta.
Jokela-Nuoranen painottaa, että hyvä synnytyskokemus ei ole sidonnainen paikkaan - sairaalassakin on hänen mukaansa mahdollista saada erinomainen elämys.
– Olen kuullut aivan upeita sairaalakokemuksia, mutta paljon myös niitä, joissa äitiä ei ole kuunneltu ja asiat ovat olleet vaikeita. Se, mitä kaikille suosittelen, on doulan palkkaaminen jo raskausaikana. Hänellä on aikaa ja osaamista pohtia niin synnytykseen kuin äitiyteen liittyviä asioita.
Elämysshoppailua turvallisuuden kustannuksella?
Kotisynnytys herättää niin kansalaisissa, vanhemmissa kuin asiantuntijoissa paljon tunteita.
Viime vuonna julkaistun väitöstutkimuksen mukaan kotisynnytys on sen valinneille perheille yhdistävä ja myönteinen kokemus, vaikka virallisesti sitä ei suositella.
Aiheesta mielipiteensä kirjoitti viime vuonna Helsingin Sanomissa muun muassa kotkalainen naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, ylilääkäri Marja-Liisa Mäntymaa, jonka mukaan kotisynnytykset eivät ole tutkimusten mukaan niin turvallisia kuin väitetään.
– Sairaala ei tarjoa kodin vertaista olosuhdetta, mutta paljon on tehty turvallisuuden ohella synnytyskokemuksen ja yksilöllisen valinnanvaran parantamiseksi. Hyvä elämys on arvokas, mutta pidän turvallisuutta vielä arvokkaampana, hän kirjoitti.
Aiheesta on kirjoittanut myös esimerkiksi bloggari Maria Nordin, joka oli törmännyt samaan ilmiöön yhden kätilön kohdalla.
Aiheesta on keskusteltu myös Huomenta Suomessa. Lähetyksessä kätilö puolusti kotisynnytystä, mutta lääkäri muistutti, ettei kaikkea voi ennakoida.
"Elämys ja turvallisuus eivät ole vastakohtia"
Jokela-Nuoranen sanoo kuulleensa ja lukeneensa paljon kriittisiä mielipiteitä siitä, että naiset haluavat nykyään synnytyksestään elämyksen.
Hänen mukaansa hyvää synnytyskokemusta, elämystä ja turvallisuutta ei saisi laittaa toistensa vastakohdiksi.
– Kotisynnytyksessä ei tingitä turvallisuudesta. Jos on pieninkin ajatus siitä, että kannattaisi siirtyä sairaalaan, sinne lähdetään heti. Sama kätilö on paikalla koko ajan alusta loppuun, kätilö tutustuu synnyttäjään jo ennen synnytystä ja synnyttäjällä on kotona oma rauha synnyttää, hän luettelee turvallisuutta lisääviä asioita.
Hänellä on yksinkertainen vastaus elämyspuheita arvosteleville.
– Monet mummotkin muistavat joka ikisen synnytyksensä ja yksityiskohdan. Jos tästä kokemuksesta ei haluta parasta mahdollista elämystä, niin miksi ihmeessä ei?
– Suomalaisilla naisilla on usein sellaista selviytymisasennetta, ettei ehkä osata pyytää tai vaatia itselleen parasta mahdollista. Kuka vauvaa hoitaa? Usein se äiti. Ja jos hän on ihan rikki synnytyksen jälkeen, niin ei se ole vauvallekaan parasta.
