Synnytyksistä kuulee monenlaisia tarinoita ja väitteitä. Pyysimme lääkäriä ja kätilöä kertomaan muun muassa, pitäisikö naisen synnyttää hiljaa, vaikuttaako asento repeämisiin, pitävätkö painoarviot paikkansa, rääkäiseekö vauva heti synnyttyään ja palautuuko emätin koskaan yhtä tiukaksi kuin ennen synnytystä.
Vastaajina ovat naistentautien ja synnytysten erikoislääkäri, osastonylilääkäri Kirsi Väyrynen Keski-Suomen keskussairaalasta sekä kätilö Monica Kihl Kymenlaakson keskussairaalasta.
"Edes kaikilla synnyttämään tulevilla ei näy ollenkaan raskausmahaa."
Lääkäri: Ei pidä paikkaansa.
Ylipainoisilla naisilla kohdun kasvun näkyminen voi peittyä vatsanpeitteiden alle. Normaalipainoisilla, pitkillä naisilla kohtu saattaa näyttää ulospäin pienemmältä, koska heillä on vastaontelossaan suhteessa enemmän tilaa lyhyempiin naisiin verrattuna.
Kätilö: Pitää osittain paikkansa.
Jos synnytys alkaa ennenaikaisesti, vatsa on tietenkin paljon pienempi. Täysiaikaisilla viikoilla raskaus saattaa piiloutua, jos nainen on pitkä tai jonkin verran ylipainoinen tai pukeutunut hyvin löysiin vaatteisiin. Paljasta vatsaa tunnusteltaessa ammattilainen kyllä tuntee vauvan ja kasvaneen kohdun.
Edelleen synnyttämään tulee myös naisia, jotka eivät ole tiedostaneet tai myöntäneet raskauttaan. Nämä yllätysraskaudet ovat usein jääneet huomaamatta myös kumppaneilta ja lähipiiriltä.
"Joskus isät pyörtyvät synnytyksessä."
Kätilö: Pitää paikkansa.
Synnytyksen äänet, tuoksut ja intensiivisyys vain ovat joskus liikaa jännittyneelle isälle. Usein isä pyörtyy siksi, ettei muista kunnolla hengittää. Huonon olon iskiessä pitää käydä istumaan ja sanoa ääneen, että nyt heikottaa. Jos silmissä sumenee, kannattaa laskeutua ihan suosiolla kohti lattiaa, jottei ainakaan kaatuisi korkealta – ponnistusvaiheessa kätilö voi olla niin kiinni äidin jalkovälissä, ettei pääse heti auttamaan isää. Tarvittaessa isälle tietysti soitetaan lisäapua.
Lue myös: Tuleeko synnytyksessä kakka? "Äidit ovat enemmän huolissaan eritteistään kuin kätilöt"
"Naisen pitäisi synnyttää hiljaa, koska huutaminen vie turhaan energiaa."
Lääkäri: Pitää osittain paikkansa.
Ponnistusvoima on parhaimmillaan, kun äiti ei työntämisen yhteydessä samalla huuda. Huutaminen saattaa kuluttaa äidin voimia.
Kätilö: Ei pidä paikkaansa.
Tässä pitää erottaa avautumis- ja ponnistusvaihe. Avautumisvaiheessa yksi tapa hoitaa kipua on synnytyslaulaminen eli pitkien vokaalien ääntely. Ääntely auttaa lantionpohjalihaksistoa rentoutumaan ja näin ollen edistää synnytystä.
Ponnistusvaiheessa monet äidit huutavat samalla, kun työntävät. Se on täysin sallittua, kunhan työntäminen samalla onnistuu eikä voimaa niin sanotusti laske ulos. Jos kätilö näkee, että lantioon ei tule mitään voimaa, vaikka äiti on tekevinään kovasti töitä, äitiä ohjataan pitämään suuta supussa. Keuhkoihin otettavan ilman pitäisi antaa voimaa pitkään ja hyvään työntöön. Silloin ponnistusvaihe etenee eikä veny loputtomasti.
"Ensisynnyttäjillä on usein hitaampi synnytys kuin niillä, jotka ovat aiemminkin synnyttäneet."
Lääkäri: Pitää paikkansa.
Uudelleensynnyttäjillä kohdunsuun avautuminen on yleensä nopeampaa ja ponnistussuunnan löytäminen tutumpaa.
Kätilö: Pitää paikkansa.
Kun elimistö on kertaalleen käynyt synnytyksen läpi, seuraavalla kerralla kaikki tapahtuu nopeammin. Ensisynnyttäjillä ponnistusvaihe kestää yleensä puolesta tunnista vähän päälle tuntiin, uudelleensynnyttäjillä kahdesta minuutista puoleen tuntiin.
Monet naiset miettivät, johtuuko tämä siitä, että emättimestä olisi tullut väljä. Sitä se ei tarkoita. Äiti on voinut jumpata lantion seutunsa tosi hyvään kuntoon ennen uutta synnytystä, mutta kun lihaksissa on muistikuva joustamisesta ja venymisestä, kohdunsuu avautuu ja vauva laskeutuu nopeammin.
Ensimmäinen synnytys kestää usein kauemmin kuin seuraavat.
"Luonnollinen repeämä paranee helpommin kuin saksilla leikattu episiotomia."
Lääkäri: Ei pidä paikkaansa.
Haavan paraneminen tapahtuu samoilla mekanismeilla. Repeämiä pyritään välttämään tukemalla välilihaa ponnistusvaiheessa. Väliliha leikataan tarvittaessa, ja silloin tarkoituksena on estää 3. asteen repeämien syntyminen.
Kätilö: Pitää paikkansa.
Tämä johtuu pitkälti siitä, että kun tehdään saksilla välilihan leikkaus eli episiotomia, mennään helposti lihaskudokseen asti. Luonnollinen repeämä taas saattaa tulla vain limakalvoon tai lihaskudoksen pintaan.
"Synnytysasento vaikuttaa siihen, tuleeko repeämiä."
Lääkäri: Pitää osittain paikkansa.
Pystyasentoa pidetään repeämien suhteen parempana verrattuna selällään sängyssä synnyttämiseen. Joidenkin tutkimuksien mukaan taas pystyasento lisää 2. asteen repeämien esiintymistä, mutta vähentää pahempia eli 3. asteen repeämiä. Toisaalta potilaan pystyasennon vuoksi välilihaa ei voida tukea ponnistusvaiheessa.
Kätilö: Pitää paikkansa.
Synnytyksessä pyritään mahdollisimman luonnolliseen asentoon – sellaiseen, jossa äiti tuntee oman kroppansa parhaiten synnyttävän. Jos äiti kokee vetoa käydä vaikka kyykkyyn tai polvilleen, niitä asentoja kannattaa ehdottomasti kokeilla. Kenenkään ei missään nimessä pitäisi joutua työntämään lasta ”ylämäkeen” vaan aina ylhäältä alaspäin.
"Kätilöt haluavat äitien synnyttävän selällään vuoteessa, koska siinä kätilön työskentelyasento on kaikkein ergonomisin."
Kätilö: Ei pidä paikkaansa.
Toivon mukaan ja luultavasti missään päin Suomea ei synnytetä täysin selällään. Siinä asennossa lantio nousee ja joutuu työntämään ”ylämäkeen”. Jos synnyttäjä synnyttää sängyssä, niin kuin suurin osa ensisynnyttäjistä tekee, niin sängyn pääty nostetaan kunnolla ylös noin 45 asteeseen. Tällöin äiti on niin sanotussa puoli-istuvassa asennossa.
Pystyasento synnyttäessä voi vähentää repeämiä.
Kätilö kyllä hoitaa synnytystä vaikka äidin istuessa jakkaralla, mikä tarkoittaa, että kätilö on koko ponnistusvaiheen ajan polvillaan lattialla. Silloin kätilö ei todellakaan voi miettiä omaa ergonomiaansa.
Uudelleensynnyttäjät käyttävät jakkaroita sekä pysty-, konttaus- ja polviasentoja paljon ensisynnyttäjiä enemmän, koska uudelleensynnyttäjän ponnistusvaihe on yleensä lyhyempi. Ensisynnyttäjätkin ajattelevat aluksi haluavansa noihin asentoihin, mutta kun vaikka 15 tunnin avautumisvaiheen jälkeen päästään vihdoin ponnistamaan, pitää miettiä realistisesti äidin voimavaroja: pystyykö hän enää seisomaan?
Ponnistusvaihe kestää ensisynnyttäjällä yleensä yli puoli tuntia, lähemmäs tunnin, joten ei ole mitään järkeä valita itselleen haasteellista ponnistusasentoa. Voimat tulisi pystyä laittamaan työntämiseen eikä asennossa pysymiseen.
Ensisynnyttäjillä yleisin asento on puoli-istuva asento tai kylkiasento. Kylkiasento sopii hyvin esimerkiksi niille, joilla supistukset tuntuvat voimakkaasti selän puolella: kun painopiste kääntyy kyljen päälle eikä selkään koske niin kovasti ponnistuksen aikana, äiti löytää ponnistussuunnan paremmin. Ponnistusvaiheen aikana voidaan vaihtaa asentoja ja etsiä sitä toimivinta.
"Terve vauva rääkäisee aina heti synnyttyään."
Lääkäri: Ei pidä paikkaansa.
Harvoin vastasyntyneet parkaisevat heti synnyttyään. Ensimmäinen parkaisu tulee muutaman minuutin sisällä.
Kätilö: Ei pidä paikkaansa.
Tartun tässä sanaan ’heti’. Kätilöiden tehtävä on ilman muuta saada lapsi itkemään aika pian, ja se ensimmäinen rääkäisy on musiikkia kätilön korville. Mutta se, että vauva ei huuda, ei aina tarkoita, että hän ei hengitä. Usein menee puolikin minuuttia niin, että vauva vain katselee ympärilleen silmät auki vetämättä ensimmäistä hengenvetoa. Tällöin kätilö ärsyttää vauvaa kuivattelemalla ja hieromalla hellästi selkää, kunnes itku tulee.
Jos itku tuntuu kovasti viivästyvän, aletaan tietysti tehdä muita toimenpiteitä sen aikaansaamiseksi. Hapenkulkuhan katkeaa, kun napanuora katkaistaan, ja silloin vauva pitää saada itse hengittämään. Kun lapsi vetää ensimmäisen kerran keuhkot täyteen ja saa rääkäistyä ne tyhjäksi, keuhkot alkavat toimia.
Toisin kuin elokuvissa, vauva ei välttämättä itke heti ulos tullessaan.
"Neuvolassa annetut painoarviot pitävät hyvin harvoin paikkaansa."
Lääkäri: Ei pidä paikkaansa.
Painoarviot ovat arvioita. Niiden tarkoituksena on löytää todella kookkaat sikiöt ja erittäin sirot sikiöt. Sellaisia epäiltäessä painoarvio tehdään usein ultraäänitutkimuksella. Nämäkin luvut ovat painoarvioita.
Kätilö: Pitää osittain paikkansa.
Jos painoarvio on tehty neuvolassa vaikka raskausviikolla 36 ja äiti synnyttää raskausviikolla 41, painossa on totta kai eroa, vaikka kasvu selkeästi hidastuukin loppuraskaudessa ja yliaikaisena. Myös se vaikuttaa, onko neuvolalääkäri arvioinut lapsen painoa käsin vai onko käytössä ollut myös ultraääni. Ultraääni laskee vauvan painoarvion kolmesta eri mitasta, ja kun siihen päälle tulee vielä käsituntuma, niin suunta on jo aika hyvä. Silti tulee aina muistaa, että kyse on sananmukaisesti arvioista. Synnytyksen jälkeen puntari kertoo pienokaisen painon.
"Synnyttäneen naisen emätin ei koskaan palaudu yhtä tiukaksi kuin ennen."
Lääkäri: Pitää paikkansa.
Synnyttäneen naisen emätin on hieman väljempi kuin synnyttämättömällä, mutta tätä ei käytännön elämässä kyllä huomaa, eikä sillä ole vaikutusta esimerkiksi yhdyntään. Lantionpohjan lihaksien harjoittamista suositellaan kaikille synnyttäneille, myös sektioiduille äideille.
"Lantionpohjajumpalla voi parantaa synnytyksen jälkeistä ”yhdyntätuntumaa”."
Lääkäri: Pitää osittain paikkansa.
Lantionpohjalihasten harjoittamisella nainen oppii myös tunnistamaan paremmin anatomiaansa, mikä voi vaikuttaa positiivisesti yhdyntätuntumaan.
***
Anna-Riitta synnytti kotona – lääkäri varoittaa riskeistä
Huomenta Suomessa keskusteltiin kotisynnytyksistä sellaisen omakohtaisesti kokeneen Anna-Riitta Kässin sekä Naistenklinikan osastonylilääkäri Mika Nuutilan kanssa.
7:49
