Miten lapselle voisi kertoa koronasta niin, ettei lietso pelkoa? Supernannyna tunnettu psykoterapeutti Pia Penttala antaa vinkkinsä.
Koronaa uutisissa, koronaa kahvipöytäkeskusteluissa. Koronaviruslööppejä kaupassa – juuri pienen ihmisen silmien korkeudella. Miten lapselle voisi kertoa koronasta niin, ettei lietso pelkoa?
– Nyt on tärkeää ihan ensimmäiseksi se, että itse aikuisena löytää rauhallisuuden asian ympärillä, Supernannyna tunnettu psykoterapeutti Pia Penttala vinkkaa.
Suomeksi siis: ei ole syytä painaa paniikkinappulaa, mutta toisaalta asian suhteen ei tule olla leväperäinenkään.
– Siitä keskivälistä kun löytää itsensä vanhempana, on helppo lähestyä lasta asian kanssa, Penttala sanoo.
"Sano, että tämä on varmasti susta tosi tylsää"
Lapsi elää samassa maailmassa kuin vanhempansa ja kuulee siis väistämättä koronauutisia ja -huhuja. Kuulemistaan asioista lapsi sitten tekee päätelmiä omien, ikätasonsa kykyjen mukaan.
– Asia varmasti mietityttää ja tuo jännittyneitä tunteita, pelonkin tunteita. Tai ärsytystä: nyt ei saa liikkua mihinkään, enkö nyt enää ikinä saa nähdä kavereita, Penttala kuvaa.
Siinä missä aikuinen huolehtii varojensa riittävyydestä tai työpaikan menettämisestä, lapsikin kokee epäreiluutta: miksi nyt en saa mennä harkkoihin, vaikka on kaunis sääkin?
– Sano lapselle, ettei kyse ole siitä, etteikö ikinä enää saisi. Anna lupa tunteille: sano, että tämä on varmasti susta tosi tylsää, Penttala sanoo.
Tilanne voi harmittaa lasta. Kuvituskuva.
Lapselle ja nuorelle pitää sallia poikkeusolojen aiheuttama kiukku, varsinkin alkuvaiheessa.
– Nuorelle tärkeintä on oma kaveripiiri ja kun siitä täytyy olla erossa, se on heille ilman muuta tosi tylsää. Sille pitää antaa kotona tilaa. Että vanhempi ei hyökkää nuorta vastaan sanoen, että mitä kiukuttelet, kuule, tässä on vähän isommista asioista kyse, Penttala sanoo.
– Tiedän, että vanhempiakin harmittaa ihan älyttömästi, ja ei millään meinaisi jaksaa vastaanottaa nuoren kiukkua, mutta yhtä lailla se on nuorelle hirvittävä muutos ja pettymys. Pitää arvostaa sitä, että heille tärkeitä elementtejä ovat ystävät ja harrastukset, jotka nyt jäävät pois.
"Voi kertoa, että Suomen johtajat ovat osanneet huolehtia..."
Lapsen maailma on pieni. Hän ei osaa käsitellä yhtä laajoja käsitteitä kuin aikuiset. Penttalan mukaan vanhemman tärkeä tehtävä on antaa lapsen olla tilanteen vuoksi ärtynyt, ja sitten käydä aiheesta keskustelua: kertoa, ettei vanhempi tai opettaja ole päättänyt asiasta, vaan ohje on tullut ylempää. Pienen lapsen kanssa voi käyttää yksinkertaisia sanoja ja puhua esimerkiksi "Suomen johtajista".
– Voi kertoa, että Suomen johtajat ovat osanneet huolehtia, että nyt meidän täytyy toimia näin, että meille olisi sitten esimerkiksi hyvä kesä tulossa.
Penttalan mukaan lapsen kanssa puhuessa on hyvä käyttää konkreettisia aikamääreitä, jotka lapsi pystyy käsittelemään.
– Ei esimerkiksi puhuta, että jouluun asti pitää olla kotona. Sen sijaan voisi puhua, että pääsiäisen jälkeen, kun pääsiäismunat on syöty, niin sitten jo tiedetään, miten jatketaan, ja varmasti kesään mennessä ollaan jo normaalisti, Penttala neuvoo.
Lapsi ei välttämättä ymmärrä, miksi tänään ei saakaan mennä kavereiden kanssa leikkimään. Kuvituskuva.
Lapsi voi toki vastustaa tilannetta. Se ei valitettavasti nyt auta.
– Vanhemman täytyy osata opettaa lapsille, että tämä on asia, jossa meidän täytyy olla kurinalaisia. Se viesti, joka meille on annettu, sitä meidän tulee noudattaa, vaikka se olisi tylsää. Vanhemman tehtävä on opettaa lapselle, että on asioita, jotka pitää vain tehdä, vaikka ne eivät olisikaan kivoja, ja nyt ollaan siinä tilanteessa.
Jos saan koronaviruksen, kuolenko?
Monessa pienessä mielessä pyörii tällä hetkellä se kysymyksistä pelottavin. Jos saan koronaviruksen, kuolenko? Jos äiti saa koronaviruksen, niin kuoleeko hän sitten?
Penttalan mukaan tärkeää on kertoa lapselle, että vaikka kaveri tai tuttu saisi flunssan, siihen ei kuole.
– Lapsi voi ottaa yksittäisen kuulemansa lauseen ja miettiä sitä sitten mielessään. Aikuisen täytyy osata purkaa ajatuksia, joita hän kuvittelisi, että lapsi pahimmillaan voisi ajatella, Penttala sanoo.
Mielessään lapsi voi yhdistää koronauutisen kuolemiseen, vaikka siitä ei olisi kyse.
– Voi kertoa, että vaikka koronasta puhutaan isosti ja se on iso huolenaihe, niin nyt halutaan huolehtia asioista niin, että ihmiset voivat hyvin jatkossakin.
Penttalan mukaan lapselle voi hellästi selittää, että olemassa on paljon muitakin sairauksia, joita kaikki eivät kestä. On normaalia, että jotkut ihmiset joskus kuolevat sairauden vuoksi.
– Voi kertoa, että emme halua, että kaikki saavat tämän koronan samaan aikaan, koska sitten kukaan ei ole kaupassa tai terveyskeskuksessa töissä. Asiaa voi selittää näin, Penttala neuvoo.
Kotona tulee pitää yllä päiväohjelmaa, johon kuuluu monenlaista tekemistä. Kuvituskuva.
Miten selitän, että mummolaan ei voi mennä?
Hallituksen päätöksen vuoksi moni perhe ei saa tavata isovanhempiaan. Penttala itse on selittänyt asiaa lapsille kertoen, että on tärkeää huolehtia isovanhemmista ja siitä, että he eivät saa tautia.
– Voi kertoa, että koska heillä on jo niin paljon vähemmän voimia omassa kehossaan vastustaa tätä ja heille tulisi sairastamisesra niin kurjaa, emme halua, ettei isovanhemmat saisivat koronan. Ja vaikka isovanhempi ei välttämättä tietenkään menehdy, sairaus rasittaa häntä paljon ja vie voimia niin, ettei hän sitten jaksakaan tehdä mitään vaikka koko kesänä. Kukaan ei halua omille läheisilleen, että he olisivat tosi pitkään todella kipeinä, Penttala kuvailee.
Osa lapsista jatkaa edelleen koulussa, sillä näin turvataan kriittisten alojen henkilöstön työssäkäynti. Sekin voi pelottaa. Lapsen tunnelmia voi tunnustella kysymällä, millä mielellä hän lähtee kouluun tai päiväkotiin.
– Ja sitten lapsi varmaan sanoo, että ihan tyhmää, kun muut saavat olla kotona, mutta minä joudun menemään kouluun! Siihen voi vastata, että kyllä muakin harmittaisi, mutta haluan varmistaa, ettei sinua jännitä kouluun meneminen tartunnan takia. Joka tapauksessa koulussa, terveydenhuollossa ja isä ja äitikin osaavat molemmat tutkia ja katsoa, että oletko tulossa kipeäksi. Huolehdimme siitä, että kouluun ei mennä, jos ei ole turvallista, Penttala kuvailee.
"Olisi hyvä tehdä päiväohjelma: mihin aikaan joka aamu herätään tekemään koulutehtäviä, mihin aikaan on lounas". Kuvituskuva.
Tee päiväohjelma ja noudata sitä
Kun aikaa kotona kertyy väistämättä enemmän kuin normaalisti, Penttala suosittelisi aktiivista elämää päiväohjelman turvin. Ruutuaikaa ei siis tule lisätä rajattomasti, vaikka tilanne erikoinen onkin.
– Olisi hyvä tehdä päiväohjelma: mihin aikaan joka aamu herätään tekemään koulutehtäviä, mihin aikaan on lounas. Lapsi voi osallistua lounaan tekemiseen. Pidetään kiinni kellonajoista: lounaan jälkeen on pieni tauko, sitten jatketaan vähän koulutehtäviä, Penttala kuvailee.
– Voi tehdä vähän lyhempää päivää, esimerkiksi yhdeksästä aamulla kahteen päivällä ollaan läksyjen ääressä. Sinä aikana ei käytetä puhelinta, koska ei sitä käytettäisi koulussakaan.
Koulun jälkeen alkaa normaali vapaa-aika. Yhden tunnin illassa Penttala viettäisi "äly pois" -aikaa.
– Toivoisin, että joka ilta yhden tunnin lapsi olisi ilman ruutuja ja padeja, ja tehtäisiin jotain muuta, jotta aivojen virikkeellinen toiminta säilyisi. Kotona oleminen lamauttaa muutenkin.
Käy haukkaamassa happea, käytä jumppakuminauhaa
Koko perheen voimin voi kaivaa esiin lautapelit, värityskirjat, leivonta-aineet tai vaikkapa venyttelyohjeet. Tärkeintä olisi, ettei kotona istuta passiivisina. Penttalan perheessä harrastetaan liikuntaa ulkona kolmesti viikossa maanantain ja perjantain välillä.
– Kyllä on mahdollisuus vähän käydä haukkaamassa happea. Kotiin voi keksiä yhteistä jumppatekemistä: monilla on kotona painoja, jumppamattoja ja kuminauhoja, niiden avulla voi paneutua liikuntaan, Penttala sanoo.
Päiviin kannattaa lisätä myös liikuntaa. Kuvituskuva.
Penttalan mukaan haasteena on nyt siirtää kotiin se kokonaisuus, jonka koulu tai hoitopaikka normaalisti tarjoaisi. Tärkeää on muistaa, ettei poikkeustilannekaan kestä ikuisesti.
– Pitää myös miettiä, missä kunnossa lapsi palaa arkiaskareisiinsa, kun tämä poikkeustila on ohitse. Tehtävämme on huolehtia hyvinvoinnista, niin, että lapsi on valmis menemään takaisin arkeen, Penttala sanoo.
– Itse olen lapsille sanonut, ettei tämä ole ilmainen lounas: koulutehtäviä pitää tehdä, tai ne siirtyvät esimerkiksi kesälle. Vanhemman tehtävä on tehdä päiväohjelma ja huolehtia siitä, myös iltaan on lisättävä aktiviteettia. Toimintakyky täytyy pitää yllä.
Supernannyna tunnettu psykoterapeutti Pia Penttala
Kohota yhteishenkeä pienellä viikkopiristyksellä
Penttala ei sanoisi lapselle, että kaikki kääntyy "hyväksi" – sen sijaan hän puhuisi normaaliin arkeen palaamisesta.
– Olen kertonut, miksi Suomen johtajat on päättäneet huolehtia kansalaisista näin, ja että se tarkoittaa, että jossain vaiheessa tilanne kääntyy taas normaaliksi. Puhun mieluiten normaalista ja ajattelisin niin, että nyt meillä on tällainen järjestely, joka pitää hoitaa. Olemme kaikki yhteisessä rintamassa tässä, hoidetaan tämä pois ja sitten päästään palaamaan normaaliin arkeen, Penttala sanoo.
Jos kotona oleminen saa suun mutrulle, yhteishenkeä voi yrittää kohottaa pienellä viikkopiristyksellä.
– Voi sanoa, että tiedän, että tämä on hirveä tilanne, mutta yritän parantaa sitä sillä, että toin yllätyssuklaat kaupasta. Tai sillä, että tehdään viikonloppuna teidän lempiruokaanne, pidetään lempiruokapäivä. Sano äänen, että yrität: yritän, että sinulla olisi kivempaa.