Opettajan tai päiväkodin aikuisen lähettämä viesti hermostuttaa ja tulee halu näpäyttää takaisin. Tai lapsi kertoo kotona päivästään jotain, mikä saa aikuisen alkamaan näpytellä vihaista Wilma-viestiä. Tuttuja tunteita isolle osalle lasten vanhemmista. Mutta miten toimia niin, ettei myöhemmin tarvitse katua?
1-2 prosenttia koululaisista joutuu kiusatuksi joka päivä. Kolmasluokkalaisista yli 40 prosenttia sanoo, että heitä kiusataan ainakin muutaman kerran vuodessa. Katso video!
Sekä MTV Uutisten haastattelemien opettajien että opettajien ammattiliiton OAJ:n mukaan tärkeintä on selvittää ensin, onko hermostumiselle aihetta.
– Hyvä ohje on, että huoltaja kysyisi aina ennen pitkälle vietyjä tulkintoja myös päiväkodin tai koulun aikuiselta, mitä siellä on tapahtunut. On sellaisia vanhempia, jotka syytävät A4-arkillisia tekstiä siitä, missä kaikessa heidän omaa kullannuppuaan ei ole ymmärretty ja miten väärin ja törkeästi heitä kohdellaan, opettaja pääkaupunkiseudulta sanoo.
"Lasten ajattelu ei ole kovin objektiivista"
Myös koulutusasian päällikkö Nina Lahtinen opettajien ammattijärjestöstä OAJ:stä korostaa, että hätäisesti ei kannata toimia.
– Huoltajille korostaisin, että kannattaa olla opettajaan yhteydessä, ennen kuin lähdetään reagoimaan asioihin. Opettajan kanssa on hyvä selvittää paitsi se, onko lapsi ehkä unohtanut tuoda esille jonkun näkökulman, myös se, miltä tilanne on näyttäytynyt koulun aikuisten silmin. Silloin voidaan yhdessä pohtia asiaa ja tehdä johtopäätöksiä.
Opettaja muistuttaa, että alakouluikäisillä ja sitä pienemmillä lapsilla ajattelu ei vielä ole kovin objektiivista.
– Koululaiset ajattelevat vielä hyvin minäkeskeisesti ja konkreettisesti, empatian kehittyminen on kesken. Tämä näkyy siinä, että saatetaan tulkita tilanteita ihan hassusti. Kyse ei ole siitä, että lapsi olisi joku patologinen valehtelija, vaan he eivät osaa vielä kertoa asioista objektiivisesti. Osa vanhemmista ei näe sitä, ja sitten tullaan linjoja pitkin.
"Noloa ja teini-ikäistä"
Opettajan mukaan sähköisen viestinnän Wilma-aika on tehnyt opettajalle hermostumisesta jonkin verran entistä yleisempää.
– Se on nyt pikkuisen helpompaa kuin aikaisemmin, mutta toisaalta osa on tullut entistä korrektimmaksi, koska he tajuavat, miten noloa ja teini-ikäistä on saada paskahalvaus opettajalle Wilmassa.
– Joillain huoltajilla käytös on mennyt jo äärivarovaiseen suuntaan. Me opettajat myös olemme hurjan varpaillamme siitä, mitä uskaltaa kirjoittaa.
"Ensimmäinen luonnos on usein kuraa"
Opettajan neuvo vanhemmille on, että raivon annetaan laskeutua ennen tulikivenkatkuisen viestin lähettämistä.
– Nuku vaikka yön yli ensin, tai laske edes kymmeneen. Ja editoi! Ensimmäinen viestiluonnos on usein ihan täyttä kuraa, sitten vähän siistii, sitten antaa olla ja kolmantena päivänä kirjoittaa kolmannen, silloin ei polta siltoja ja kaikilla on hyvä mieli, opettaja sanoo.
Opettajan mukaan enemmistö vanhemmista ei aiheuta ongelmia eikä tartu puhelimeen heti, kun alkaa nähdä punaista.
– Kirkkaasti suurin osa huoltajista on tolkun tyyppejä ja ihania kanssakasvattajia. He ymmärtävät sen, että heti ei tulla linjoja pitkin, jos suututtaa vaan mietitään ja kysytään koulun aikuiselta.
Jos viesti on pitkä, soita!
Myös koulutusasian päällikkö Nina Lahtinen opettajien ammattijärjestöstä OAJ:stä korostaa, että hätäisesti ei kannata toimia.
– Mielestäni on sääli, että suora vuorovaikutus on vähentynyt ja sen tilalle on tullut tällainen viestittely. Ihmiset esimerkiksi soittavat nykyään vähän: puhelin ei soi, se piippailee.
Lahtisella onkin hyvin konkreettinen neuvo sekä vanhemmille että opettajille.
– Selkeä ohje olisi, että jos viesti on pidempi kuin viisi lausetta, se on silloin asia, joka pitäisi hoitaa aidossa vuorovaikutuksessa eli soittaa. Silloin tilanteesta syntyy yleensä välittömästi myös yhteinen näkemys.
Tilanne kannattaa hoitaa heti koulussa
Opettajien puolelta väärinkäsityksiä voi minimoida myös niin, että tilanne hoidetaan soittamalla kotiin jo koulupäivän aikana.
– Hyvä tapa, jota tiedän monen opettajan käyttävän, on, että lapsi soittaa koulusta itse kotiin ja kertoo mitä on tapahtunut ja kuinka se hoidetaan.
Lahtinen muistuttaa, että myös vanhempien kannattaa kertoa, jos kotona on meneillään jotain tavallisuudesta poikkeavaa.
– On tärkeää, että vanhemmat viestivät kouluun päin, jos he eivät pysty tarpeeksi tukemaan koululaista, vaikka katsomalla läksyjä esimerkiksi kun vanhemmat ovat työmatkalla tai kodin energia menee vaikkapa muihin sisaruksiin.
– Jos koulussa tiedetään syyt, silloin unohduksiin ja laiminlyönteihin suhtaudutaan eri tavalla. Ei sitä sen tarkemmin tarvitse selittää, mutta koulussa on hyvä tietää, että perheessä on muuta meneillään.
Näin OAJ:n Lahtinen kiteyttää hyvän kodin ja koulun välisen viestinnän perusteet:
– Matalalla kynnyksellä on parempi viestiä, ja siten, että on laskenut kymmeneen. Kannattaa myös miettiä, piippaako puhelin vai soiko se.