Miten kilpirauhasen vajaatoiminta diagnosoidaan? Lääkäri vastaa

TSH on tärkein koe kilpirauhasen vajaatoimintaa epäiltäessä. Jos kilpirauhanen piiputtaa, TSH:ta alkaa erittyä piiskaamaan rauhaskudosta. Silloin kun jodia ei ollut riittävästi, kilpirauhanen saattoi kasvaa tässä stimulaatiossa tavattoman suureksi.

Itse asiassa TSH on hyvin herkkä osoittamaan myös liikatoimintaa, jolloin se painuu hyvin matalaksi – lähes mittaamattomiin.

T4v on toinen keskeinen koe. Vajaatoiminnassa se on alakanttinen. Tieteellisessä kirjallisuudessa painotetaan yhä enemmän myös T4v:n merkitystä vajaatoiminnan diagnostiikassa.

Mikäli kilpirauhaskoetulokset osoittautuvat ristiriitaisiksi, on mahdollista, että määritysmenetelmiä kohtaan on kehittynyt vasta-aineita, jolloin on syytä turvautua sellaisiin menetelmiin, joista vasta-aineet on saatu pois: PEG-TSH ja DT4v. Tarvitsen näitä silloin tällöin käytännön työssä.

Valtaosa kilpirauhasen vajaatoiminnasta on autoimmuunitulehduksen aiheuttamaa, joten vajaatoimintaepäilyssä kannattaa määrittää tyreoideaperoksidaasivasta-aineet (TPOAb). Näitä esiintyy väestöllä Suomessa noin 5–20 prosentilla. Ne eivät toki aina ole positiivisia vajaatoiminnassa. Jos niitä kuitenkin tavataan kohtuullisesti vajaatoiminnan rajaa hipovien kilpirauhaskokeiden yhteydessä, voi hyvin ajatella, että todennäköisesti tälle potilaalle on vajaatoiminta kehittymässä.

T3v ei kuulu kilpirauhasen vajaatoiminnan diagnostiikkaan kuin erityistilanteissa (lähinnä silloin, jos käytetään T4:n ja T3:n yhdistelmähoitoa). Tunnetaan toki T3 hypertyreoosi (liikatoiminta).

Aivolisäkeperäisessä hypotyreoosissa TSH on siinä 1–2 ja T4v matalahko (8–10). Jos T3v on viitealueella, ei ole kyse sentraalisesta vajaatoiminnasta, mutta jos sekin on matalahko, kannattaa aivolisäke tutkia.

Jos TSH on yli kymmenen, tyroksiinisubstituutio on aina perusteltu. Harmaana alueena pidetään väliä (4) 5–10, jolloin suositellaan koehoitoa, jos potilaalla on selvästi hypotyreoosin oireita – peroksidaasivasta-aineiden positiivisuus tukee kehittymässä olevaa hypotyreoosia.

Jos suunnitteilla on raskaus, suositellaan hoitoa jo matalammillakin TSH:n tasoilla (aika usein noin 3,5:stä (jopa 2,5) lähtien suhteuttamalla tilanne myös T4v:hen ja mahdollisiin peroksidaasivasta-aineisiin).

Joskus potilas ei tunne vointiaan hyväksi, vaikka hänellä on asianmukainen tyroksiinisubstituutio ja TSH on painettu suosituksiin (1–2). Lääketieteellisesti tyroksiinihoito on todettu riittäväksi, minkä vuoksi suosituksissa ei mainita virallisesti T3:n käyttöä. T3 on nopeavaikutteinen, ja sitä on mahdollista endokrinologin kokeilla, mutta vain yhdessä tyroksiinin kanssa silloin, kun alkuperäinen hypotyreoosin diagnoosi on varma.

T3 on erityislupavalmiste, ja sitä käytetään pieni annos yhdestä kolmeen kertaa päivässä yhdessä pitkävaikutteisen tyroksiinin kanssa. Hoidossa seurataan tarkasti hormonipitoisuuksia, ettei pääse kehittymään liikatoimintaa. T3:a ei saa antaa yksin eikä raskauden aikana. Jos tällaisesta koehoidosta ei ole apua, on se lopetettava. Eläinperäisiin valmisteisiin ei pidä nykyaikana enää turvautua.

Kaikkea ei todellakaan vielä tiedetä! Mikä lienee kilpirauhashormonin kudostason merkitys? On löydetty sukuja ja niistä geenejä, jotka aiheuttavat hypotyreoosin oireiston, vaikka kilpirauhashormonipeili verestä on normaali.

Nykydiagnostiikan on perustuttava nykytieteeseen, jonka kehitystä on odotettava. Summamutikassa ei voi mennä ilman suuria riskejä hoitamaan. Tällöin on jo aiheutettu hengenvaarallisia tilanteita.

Jos hypotyreoosin hoidossa kokee ongelmia, on mentävä nimenomaan tämän alan lääkärin vastaanotolle (endokrinologi). En itsekään menisi neuvomaan vaikka ortopediä, miten lonkka tulee leikata!

Kilpirauhasoireita hoidettiin masennuksena

Stylisti Outi Broux kertoi syyskuussa 2013, että hänen kilpirauhasoireitaan hoidettiin masennuksena. Katso video alta.