Autoliiton koulutuspäällikkö Teppo Vesalainen vastaa lukijoidemme auto- ja liikenneaiheisiin kysymyksiin joka viikko. Lähetä oma kysymyksesi osoitteeseen lifestyle@mtv.fi.
Kysymys: Mitä autoilijan pitää tehdä onnettomuustilanteessa eri tavoin riippuen siitä, onko hän vilkkaalla moottoritiellä vai pienemmällä ja vähäliikenteisemmällä tiellä?
Vastaus: Onnettomuuspaikalla pitää muistaa tietyt perusasiat tietyypistä riippumatta. Moottoritieonnettomuuksissa oman haasteensa tuovat kovemmat nopeudet ja suuremmat liikennemäärät.
Tieliikennelain 7 §:ään on kiteytetty olennaisin: Tienkäyttäjän on jäätävä liikenneonnettomuuspaikalle ja kykynsä mukaan avustettava loukkaantuneita sekä muutoinkin osallistuttava niihin toimenpiteisiin, joihin onnettomuus antaa aihetta.
Lue myös: Tätä ei autokoulussa opetettu: Jos tunnelissa rysähtää pahasti, on toimittava tavalla, joka voi tuntua järjenvastaiselta
Onnettomuuspaikalla on siis pyrittävä estämään lisävahingot varmistamalla oma turvallisuus ja varoittamalla muuta liikennettä. Nämä ovat tärkeitä toimenpiteitä aina, mutta erityisesti moottoritiellä, jolla ajonopeudet ovat korkeita ja liikennemäärät suuria.
Oman turvallisuuden varmistaminen
Oman turvallisuuden varmistaa parhaiten pysäköimällä auton ajoradan ulkopuolelle ja kytkemällä hätävilkut. Pimeään aikaan pitää valokatkaisijasta kääntää etu- ja takavalot – eli kansankielellä ”parkit” – päälle hätävilkkujen lisäksi. Ennen autosta ulos nousemista on syytä pukeutua heijastinliiviin.
Aika-ajoin haasteellisissa, usein talvisissa, keliolosuhteissa tapahtuvissa kymmenien autojen ketjukolarisumissa autosta nouseminen ei välttämättä ole järkevä vaihtoehto ollenkaan. Tällöin pitääkin tilannekohtaisesti harkita, jääkö kolaroituaan autoon istumaan turvavyö kiinni odottamaan tilanteen rauhoittumista vai poistuuko autosta, mahdollisimman pitkälle ajoradasta.
Molempiin ratkaisuihin liittyvät omat riskinsä, joita pitää punnita. Vaarallisinta tällaisessa tilanteessa kuitenkin on jäädä seisoskelemaan tai kävelemään kolaroitujen autojen väliin tielle tai sen välittömään läheisyyteen. Vakavasti loukkaantuneita on toki autettava näissä poikkeustilanteissakin. Monesti tämä onnistuu turvallisemmin odottamalla hetken, kunnes sumaan törmäävät autot eivät enää varmasti töni aiemmin kolaroineita.
Muun liikenteen varoittaminen
Muun liikenteen varoittamiseksi tarvitaan auton hätävilkkujen lisäksi varoituskolmio, joka on syytä viedä riittävän kauas.
Moottoritiellä, 120 km/h:n nopeusrajoitusalueella, suurinta sallittua nopeutta ajava auto etenee 33 metriä sekunnissa. Kun huomioidaan, että kuljettajan reaktioaika on pääsääntöisesti 1–2 sekuntia ja nopeuden hidastuminen alkaa vasta kuljettajan reagoitua, on varoituskolmio sijoitettava tulosuunnasta katsottuna erityisen paljon ennen onnettomuuspaikkaa.
Lue myös: "Uskon, että omaisille oli suuri helpotus tietää, ettei nokkakolari ollut tahallinen" – tutkijakonkari Kalevi kertoo, mikä on pitänyt hänet "salapoliisityössä" jo 50 vuotta
Myöhemmin onnettomuuspaikkaa lähestyvien on tärkeää huomioida edellä mainitut varoitukset mahdollisimman ajoissa pudottamalla nopeutta ja jättämällä turvaetäisyyttä riittävästi – siis myös silloin, vaikka lisäapua paikalla ei enää tarvittaisi.
Näin pitää toki toimia kaikkialla, mutta erityisesti moottoritiellä näkee usein, miten autoilija ajaa liikennehäiriötilanteeseen kohtuuttoman suurella tilannenopeudella, moottoritiellä tyypillisesti käytetyn nopeuden sokaisemana.
Tilannekartoitus, avun hälyttäminen ja ensiapua
Seuraavaksi on tärkeää tehdä nopea tilannekartoitus eli pääpiirteittäin selvittää mitä on tapahtunut, paljonko on loukkaantuneita sekä millaista apua – ja kuinka paljon – tarvitaan. Syyllisyyden selvittäminen ei kuitenkaan ole maallikkojen tehtävä – se kuuluu sitten aikanaan poliisille.
Tilannekartoituksen tekeminen edellyttää aina pysähtymistä, jotta hätäkeskukselle saadaan annettua mahdollisimman tarkka kuvaus tarvittavan avun ja riittävien resurssien lähettämiseksi.
Kun käsitys avuntarpeesta on muodostunut, hälytetään apua. Valitettavan usein on arkipäivää, että vain ajetaan onnettomuuspaikan ohi ja vasta sen jälkeen soitetaan liikkuvasta autosta hätäkeskukseen, että ”siellä oli jotain”. Näin ei missään tapauksessa tulisi toimia!
Ammattiauttajia odotellessa tulee antaa onnettomuuden uhreille ensiapua, kukin omien taitojensa mukaan. Erityisen tärkeää on uhrien verenkierron ja hengityksen turvaaminen.
Lue myös: Pelastajat joutuvat rakentamaan kolaripaikoilla jopa esteitä hillitäkseen kuvaamista – "Siihen kuluvat minuutit voivat olla elintärkeitä"
Näin helpotat pelastajien työtä
Mikäli onnettomuuspaikalla on jo riittävästi apua, yleisöksi ei ole syytä jäädä. Ylimääräiset ihmiset vaikeuttavat pelastushenkilöstön saapumista paikalle. Avun tarve on kuitenkin syytä aina varmistaa, mikäli sen riittävyys ei ole ilmiselvästi todettavissa.
Ikävä tämän päivän trendi on, että ihmiset mielellään pysähtyvät kuvaamaan onnettomuuspaikalle tai kuvaavat sen ohi ajaessaan. Tällaiselle toiminnalle ei ole tarvetta. Sen sijaan kaikki huomio tulisi kiinnittää siihen, että liikennehäiriötilanteen ohi päästään turvallisesti, mikäli tilanne ei edellytä pysähtymistä.
Ei ole myöskään mitenkään tavatonta, että moottoritiellä onnettomuuden satuttua, kolaroidaan kohta keskikaiteiden toisella puolella. Yleensä jälkimmäisen kolarin ainekset alkavat kasautua juuri uteliaiden ihmisten hidastaessa yllättäen kuvatakseen tai muuten vaan katsellakseen vastakkaisella puolella tapahtuneen kolarin raivaustöitä. Tilanne eskaloituu herkästi liian lyhyiden turvavälien seurauksena, huomion kiinnittyessä ajamisen kannalta epäolennaisiin asioihin.
Periaatteessa moottoritiellä vastakkaiseen ajosuuntaan sattuneen onnettomuuden raivaustöiden ei pitäisi aiheuttaa hidastustarvetta keskikaiteiden toisella puolella, mikäli onnettomuusajoneuvot ovat pysyneet selvästi omalla puolellaan. Tilanne tietysti muuttuu, jos onnettomuuden luonne, pelastajat, poliisi tai muu liikenteenohjaaja muuta viestittää.
Vilkkaalla moottoritiellä onnettomuus yleensä ruuhkauttaa liikenteen pahasti. Pitkien autojonojen pysähtyessä tai madellessa hitaasti onnettomuuspaikan ohi, olisi tärkeää varmistaa pelastajien esteetön pääsy onnettomuuspaikalle.
Onnettomuuspaikkaa lähestyvien kuljettajien kannattaakin muodostaa pelastuskuja hälytysajoneuvoja varten. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että vasenta kaistaa ajaneet pysäyttävät vasemman kaistan vasemmalla puolella olevalle pientareelle ja oikeaa kaistaa ajavat oikeanpuoleiselle pientareelle. Näin autojonojen väliin jää pelastuskuja, jota hälytysajoneuvot pystyvät liikkumaan onnettomuuspaikalle saapuessaan tai sieltä poistuessaan.
Tämä Euroopan moottoriteiltä tuttu toimintatapa olisi hyvä omaksua myös osaksi suomalaista liikennekulttuuria.
Myös taustan tarkkailu peilien kautta on tärkeää. Moottoritielle lähtee lähes aina useita hälytysajoneuvoyksikköjä: poliisi, paloauto, suoja-auto, ambulanssi jne. Se, että yksi hälytysajoneuvo meni pelastuskujaa pitkin tai muuten ohitse, ei tarkoita, etteikö niitä olisi vielä tulossa lisää.
Ei hätiköityjä ratkaisuja
Monesti onnettomuuden aiheuttamassa ruuhkassa seisominen alkaa tympiä ja mieleen saattaa juolahtaa ajatus palata takaisin tulosuuntaan ja hakeutumaan näin vaihtoehtoiselle reitille. On kuitenkin muistettava, että moottoritieltä saa poistua vain siihen tarkoitetusta liittymästä.
Vaikka eri ajosuuntiin menevien kaistojen väliin jäävässä viheralueessa on aika-ajoin huoltoaukkoja, niiden käyttäminen on kuitenkin ehdottomasti kielletty. Yllättävä huoltoaukon kautta tehty U-käännös vastakkaisesta suunnasta moottoritienopeutta lähestyvän eteen aiheuttaa melkoisen vaaratilanteen ja pahimmassa tapauksessa tuhoisan onnettomuuden.
Lue myös: Harri on tehnyt vapaaehtoistyötä liikenneonnettomuuspaikoilla jo 40 vuotta – jos hän saisi päättää, asennettaisiin kaikkiin autoihin yksi varuste
