Vielä ennen MM-kultakisoja puolustaja Petteri Lindbohm oli melko tuntematon pelaaja kotimaan kiekkoyleisölle. Takana hänellä on lupaavasti alkanut mutta loukkaantumisiin päättynyt nelivuotinen NHL-seura St. Louis Bluesissa. Nyt 25-vuotias Lindbohm rakentaa itsestään kokonaisvaltaisempaa pelaajaa Sveitsin Lausannessa.
LUE MYÖS: Kiekkokansaa puhuttanut kaukalomuutos vaarassa? Kalervo Kummola avasi IIHF:n päätöstä – "Ei ole ihan varauksetonta vastaanottoa saanut"
Lindbohm murtautui yllättäen NHL:ään heti ensimmäisen kautensa alussa. Kutsu vieraskiertueelle kävi jo lokakuussa 2014. Edellisellä kaudella hän oli pelannut vielä Jokereissa sekä lainassa Kiekko-Vantaassa ja Ässissä.
– Minulla oli mahdollisuus tulla takaisin Eurooppaan pelaamaan vielä yksi kausi, mutta harjoitusleirillä sanottiin, että jos jäät tänne, pääset todennäköisesti pelaamaan ylhäällä. Sittenhän se oli itselleni helppo valinta. Kuitenkin varmaan 3-4-vuotiaasta asti on ollut unelmana pelata NHL:ssä, Lindbohm kertoo MTV Urheilun haastattelussa.
Lindbohm väisti kerta toisensa jälkeen harjoitusleirin pelaajakarsinnan ja oli aivan loppuun asti kiinni paikassa Bluesin kauden avauskokoonpanoon. Hän kuitenkin vietti AHL-seura Chicago Wolvesissa muutaman viikon, kunnes kutsu isoon liigaan jo kävi.
– Tuli kutsu vieraskiertueelle, että nyt pääset pelaamaan. Katsoin Phoenixissa ensimmäisen pelin katsomosta, ja Anaheimissa pääsin ensimmäistä kertaa laittamaan pelipaidan päälle. Kyllä se menee oman uran ikimuistoisimpiin hetkiin toistaiseksi, Lindbohm sanoo.
Lisää vastuuta tuli joulukuun ja kevättalven aikana, mutta vakiopaikaksi St. Louis ei Lindbohmille muodostunut. Pian alkoivat loukkaantumiset.
Uran tähtihetkiä helmikuussa 2015. Petteri Lindbohm iski uransa ensimmäisen NHL-maalin Boston Bruinsin verkkoon ja nujakoi Bostonin Jordan Caronin kanssa. Vladimir Tarasenkolle maali oli kauden 30:s.
Taistelua NHL-paikasta loukkaantuneena
Ensimmäisellä kaudella kertyi 23 ottelua, toisella kymmenen ja kolmannella vain seitsemän. Lupaavasta alusta huolimatta Lindbohmista ei tullut vakituista NHL-puolustajaa.
Elämä farmin ja ison liigan välillä on aina epävarmaa. Siskon vieraillessa AHL-paikkakunnalla Chicagossa Lindbohm sai kutsun St. Louisin riveihin. Siskon jo lähdettyä hänet lähetettiin taas takaisin farmiin. Oman leimansa ajanjaksolle löivät myös loukkaantumiset.
– Totta kai vikat pari vuotta olivat itselleni hankalia, kun jouduin kamppailemaan pelipaikasta koko ajan loukkaantuneena, ja näkemään, kuinka vieressä jätkät pystyvät treenaamaan ja pelaamaan terveenä. Kun kamppailet kolme vuotta pelipaikasta joka päivä, niin kyllä se on myös henkisesti tosi kuluttavaa.
Kausi 2016– 17 oli Lindbohmin kohdalla yhtä taistelua. Sen jälkeen olkapää hoidettiin kuntoon kesän aikana uutta yritystä varten. Hän teki kolmivuotisen tulokassopimuksen jälkeen vielä vuoden jatkosopimuksen Bluesin kanssa.
– Halusin lähteä vielä kerran yrittämään. Edellinen kausi oli ollut pisteiden valossa paras kauteni ja itsestänikin tuntui, että olin mennyt eteenpäin, vaikka taistelin varmaan koko kauden olkapään kanssa.
– Kesällä se saatiin kuntoon harjoitusleiriin mennessä, ja kyllä siinä oli sellainen fiilis, että lähdetään nyt yrittämään, jos sattuisi käymään mäihä, jos joku loukkaantuu tai pelataan AHL:ssä pari kolme kuukautta hyvin. Sitäkin mietin, että jos tulisi siirto ja saisin mahdollisuuden jossain muualla, Lindbohm sanoo.
– Sitten siinä tuli ensin aivotärähdys ja sitten parin viikon päästä meni toinen olkapää. Se sitten ikävä kyllä meni niin pahasti, että se oli parempi vain laittaa kuntoon.
Petteri Lindbohm ottaa osumaa Philadelphian Sean Couturierilta.
Paluu Eurooppaan kasvattanut pelaajana
Viime kaudeksi Lindbohm palasi Eurooppaan. Paikka löytyi Sveitsin A-liigasta, Ville Peltosen valmentamasta Lausannen joukkueesta. Joukkue eteni liigan semifinaaleihin asti, ja samalla Lindbohmista tuli vakiokasvo Jukka Jalosen leijonaryhmässä.
KHL olisi ollut Euroopassa yksi vaihtoehto, mutta Sveitsin liiga ja kuvankaunis Lausanne ovat sopineet Lindbohmille tässä kohtaa uraa erinomaisesti.
– Ehkä halusin itse päästä paikkaan, jossa saa vastuuta vielä enemmän ja sellaisilla osa-alueilla, joissa ei ole yleensä saanut. Olen pystynyt kehittämään itseäni kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi ja siinä mielessä Sveitsi on ollut minun mielestäni hyvä vaihtoehto.
– Se ei ole vain sitä, että pelaat nolla–nollaa, alivoimaa ja puolustusvoittoista peliä. Lausannessa saan pelata pelien lopussa, tiukoissa paikoissa ja isoja minuutteja. Silloin se lätkäkin on hauskempaa, Lindbohm kehuu aikaansa Sveitsissä.
Petteri Lindbohm taisteli soturin lailla Leijonien MM-kultaan johtaneissa Bratislavan kisoissa. Hän iski 1-1-tasoitusmaalin Slovakian verkkoon ja elintärkeän 2-3-kavennuksen puolivälierässä Ruotsia vastaan.
Helppo olla onnellinen St. Louisin mestaruudesta
Tämän kesän mestari St. Louis omistaa Lindbohmin NHL-oikeudet vielä parin vuoden ajan, minkä jälkeen hän saa vapaana pelaajana tehdä sopimuksen mihin tahansa seuraan. Sitä hän ei kuitenkaan vielä mieti, vaan uraa on ajateltava kausi kerrallaan.
– Ensi kaudellakin oma tavoitteeni on saada pysyä terveenä ja nauttia kiekosta. Sitä se on ollut Sveitsissä. Tulevaisuus näyttää sen, minne matka vie, hän sanoo.
Neljän vuoden ajanjakso Pohjois-Amerikassa jätti hänelle vastoinkäymisistä huolimatta selvästi enemmän positiivisia kuin negatiivisia tunteita. Oppia on tullut, vaikka monissa asioissa kantapään kautta.
– Sillä hetkellä se ei vain riittänyt. Toivottavasti se riittää jollain toisella kertaa jossakin, onko sitten St. Louis vai joku muu seura.
– Kun olin parhaimmillani, peli sujui ja näin sen, että pystyn pelaamaan NHL:ssä. Oma junnumaisuus ja se, etten pystynyt pitämään sitä tasoa, ratkaisivat sen, ettei siitä sitten tullut sen enempää, Lindbohm tunnustaa.
Pelillisen opin lisäksi nuorukainen muistaa lämmöllä myös St. Louisissa ja Chicagossa luotuja ihmissuhteita. Monien aiempien pelikavereiden juhlat Stanley Cup -voiton jälkeen ovat tuoneet iloa myös Lindbohmille.
– Itselläni jäi tosi hyvä kuva kaikesta siellä. Kävi vielä hyvä tsägä, että siellä oli hauskoja suomalaisia samaan aikaan. Molemmat olkapäätkin on leikattu St. Louisissa, ja he hoitivat ne asiat tosi hyvin. Ei ole kyllä jäänyt sillä tavalla mitään valitettavaa, vaan päinvastoin. Oli kyllä ilo katsoa, kun he voittivat Stanley Cupin sinne.
– Oli kiva nähdä, miten lupaukset pääsivät pelaamaan. Samuel Blais, Joel Edmundson, Colton Parayko, Vince Dunn ja Jordan Binnington ovat kaikki tavallaan kasvaneet yhdessä AHL:ssä ja ehkä saaneet sitä kautta tietynlaisen yhteishengen.
– Se on ehkä se, mikä ratkaisee. Meidän MM-kisamenestyskin perustui pitkälti siihen, että hitsauduttiin yhteen. Varmasti paljon samaa oli molemmissa joukkueissa.
– Chris Butlerkin taisi lopettaa nyt uransa tuohon, joten se oli upea lopetus. Ei voi olla muuta kuin iloinen hänen ja monen muun puolesta, Lindbohm hymyilee.
Paluukausi Euroopassa huipentui MM-kultajuhliin Bratislavassa.