MM-sankari Saga Vannisen tukirahoista nousi kohu – näin ammattilaisuran rahoitus raavitaan kasaan

Suomen tämän hetken yleisurheilusensaatio Saga Vannisen tukirahapäätöksen ympärillä on ollut viime aikoina paljon kohua, sillä hän sai Opetus- ja kulttuuriministeriöltä vasta toisiksi suurimman urheilija-apurahan, eli 10 000 euroa.

Vanninen saavutti upeasti yleisurheilun MM-halleissa hopeaa viisiottelussa, ja ministeriön päätöstä jättää Vanninen ilman 20 000 euron tukisummaa on kritisoitu kovin sanoin.

Suomen olympiakomitean huippu-urheiluyksikön johtaja Matti Heikkinen kertoo, että Saga Vannisen saamien tukien yhteissumma on huomattavasti suurempi kuin pelkkä urheilija-apuraha.

– Hän saa esimerkiksi olympic solidarity -tukea, valmentajatukea, tehostamistuen kautta yksilötukea, ja jos ruvetaan vuotuisesti katsomaan, on tuen määrä rahalla mitattuna noin 30 000 euroa, Heikkinen kertoo.

10 000 euroa on OKM.n myöntämän urheilija-apurahan suuruus. Olympic solidarity -tuen määrä on 625 dollaria kuussa, eli noin 575 euroa, eli vuodessa se tekee noin 6 900 euroa. Loput noin 14 000 euroa tulevat valmentajatukeen ja yksilötukeen.

Mistä Vannisen rahoitus koostuu?

Pitkän linjan urheilumanageri Harri Halme osaa kertoa, miten yksilöurheilijat rahoittavat uransa, vaikka hän ei Saga Vannisen kohdalta tarkkoja lukuja tunnekaan.

– Tulonlähteitä on puolen tusinaa. Olympiakomitean, OKM:n ja Suomen urheiluliiton tuet, jotka rinnastan yhdeksi kokonaisuudeksi, Halme sanoo.

Tämän kokonaisuuden hän nostaa yksilölajin olympiaurheilijan tärkeimmäksi rahoittajaksi. Yleisurheilijan saamiin tukiin Halme heittää arvion kokemuksensa perusteella.

– Parhaimmillaan puhutaan noin 50 000 eurosta. Tämä tarkoittaa täyttä apurahaa, valmentajan sivutukea apurahan lisäksi, lajiliiton Team Finland -sopimuksen ja noin 10 000 euroa rahaa valmentajapalkkaukseen, Halme kertoo. 

Heikkisen ja Halmeen antamien tietojen perusteella Vanninen on OK:n, OKM:n ja SUL:n maksimitukien määrästä noin 20 000 euron päässä. Huippu-urheilijan uraa tuskin rahoitettaisiin pelkästään näillä tuilla, joten onneksi tulonlähteitä on lisää. 

– Lisäksi urheilija saa tukea seuralta, paikalliselta urheiluakatemialta tai urheiluopistolta. Sitten on yhteistyökumppanit, kilpailupalkkiot ja mahdollisesti varustekumppani, Halme luettelee tulonlähteitä.

– Aika harva saa yli 10 000 euroa omalta seuralta, Halme pohtii.

Omat henkilökohtaiset yhteistyökumppanit ovat tietysti myös tärkeässä osassa urheilijan rahoituksen kasaamisessa. Vanninen on vielä nuori urheilija, mutta menestys junioritasolla on tuonut jo ainakin yhden ison sponsorin, ja tuore menestys MM-halleissa lisää vain Vannisen kiinnostusta.

Kilpailupalkkiotkin ovat yhdessä merkittävässä osassa, kun puhutaan Vannisen tasoisesta urheilijasta. Esimerkiksi viime vuonna nuori tamperelainen sijoittui Kansainvälisen yleisurheiluliiton moniottelukiertueella kolmanneksi, mistä kilahti kassaan noin 14 200 euroa. MM-hopeamitali taas kartutti ottelijan tilipussia noin 18 400:lla eurolla.

– Kilpailupalkkioiden lisäksi maksetaan vielä starttirahaa, tulosbonuksia ja sijoitusrahoja, Halme luettelee.

Yleisurheilijoilla on myös mahdollisuus saada sopimus varustetoimittajan kanssa. Kovatasoisilla urheilijoilla onkin usein jonkinlainen varustesopimus, ja Saga Vanninenkin kuuluu Adidaksen tiimiin. Silti hän ei vielä ole sen tason tekijä, että pääsisi urheilujätin globaaliksi mainoskasvoksi. Sitä varten pitää kuulua maailman absoluuttiseen kärkeen.

– Siinä pitää olla maailmanmestari tai olympiavoittaja, niin sitten rupeaa varustejätit soittelemaan. Esimerkiksi Nike lopetti Daniel Ståhlin kanssa yhteistyön jossain vaiheessa. Sitten Daniel voitti uudestaan MM-kultaa ja Nike halusi hänet takaisin, Halme kertoo naapurimaan kiekonheittäjästä.

– Siellä on niin karmivan kova taso, että pääsee sinne.