Aikanaan maagisena rajana pidettiin vähintään 200 000 asukkaan aluetta, jotta esimerkiksi leikkaukset voidaan toteuttaa laadukkaasti. Nyt näitä kipurajan alittavia alueita olisi peräti yli puolet suunnitelluista sote-maakunnista. Yhdistämiset ovatkin mahdollisia.
Hallituksen sote-luonnoksessa sote-maakuntien rahoitus tulisi pitkälti valtiolta, joka myös valvoisi toimintaa. Päätöksenteko haluttaisiin kuitenkin pitää lähellä, sillä ylimpänä päättävänä elimenä olisi sote-maakuntavaltuusto. Päättäjät tulisivat siis läheltä ja heidät valittaisiin vaaleilla.
Helsingissä tehtävää hoitaisi poikkeuksellisesti Helsingin kaupunginvaltuusto. Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen sosiaalipolitikan professori Heikki Hiilamo pitää Helsingin erityisasemaa poikkeuksellisena ratkaisuehdotuksena.
– Sille on vaikea löytää sosiaali- ja terveyspoliittisia perusteita. Ehkä siinä on enemmän kunnallispoliittiset perusteet.
Hiilamoa huolestuttaa, miten Helsinki asemoituu muuhun maahan nähden.
– Jos Helsinki on ainoa kunta, joka voi itse järjestää sosiaali- ja terveyspalveluita, korostaako se edelleen Helsinkiä. Pullistuuko Helsinki vielä enemmän Suomen kartasta? Tätä kysymystä joudutaan varmaan perustuslakivaliokunnassa pohtimaan.
Hiilamon mukaan muissa Pohjoismaissa pääkaupunkiseudulle ei ole räätälöity omanlaistaan sote-ratkaisua muuhun maahan verrattuna.
Lue myös: Hyvinvointiala: Sote-esitys on epäonnistunut, tavoitteita ei saavuteta: "Vetää todella vakavaksi"
Kuinka käy Kainuun ja Keski-Pohjanmaan?
Sotea on väännetty Suomessa jo vuosikausia ja välillä on pidetty jonkinmoisena kynnyskysymyksenä sitä, että väestömäärä olisi alueella vähintään 200 000. Uusimmassa hallituksen luonnoksessa näitä alle 200 000 ihmisen alueita olisi yli puolet.
Nyt onkin mielenkiintoista nähdä, kuinka esimerkiksi Kainuussa ja Keski-Pohjanmaalla pystytään sote järjestämään niiden pienen asukasluvun vuoksi. Kainuussa asukkaita on yli 70 000 ja Keski-Pohjanmaalla alle sen.
– Siellä on isoja haasteita näillä kaikkein pienimmillä alueila saada rahoja riittämään. Jos halutaan tehdä laadukasta, erityisesti erikoissairaanhoitoa, tarvitsee olla aika paljon asukaspohjaa, sanoo professori Heikki Hiilamo.
Sote-alueen perustamisen alarajana on pidetty 200 000 asukasta, vaikkakin arviot ovat vaihdelleet vuosien saatossa.
Hiilamon mukaan 200 000 asukkaan raja perustui aikanaan empiiriseen analyysiin tilanteesta. Hän pitää 21 sotemaakuntaa ja sen lisäksi Helsinkiä omana alueenaan "kohtuullisen suurena määränä". Onhan aikanaan suunnitelmissa ollut vain viisi sote-aluetta.
– Tietysti on hyvä edetä askeleittain, että katsotaan mihin päästään. Jos tämä ei osoittaudu toimivaksi, sen jälkeen voidaan ehkä mennä maakuntien yhdistämiseen.
Lue myös: Sote-uudistus nytkähti taas eteenpäin – tällainen on hallituksen esitysluonnos
Talous pysyttävä kuosissa ja palvelut turvattava
Soten mielekkään järjestämisen kriteerejä ovat muun muassa taloudelliset seikat sekä palvelujen turvaaminen kansalaisille.Jos sote-alueella ei onnistuttaisi taloudessa tai palvelujen turvaamisessa, on valtiovarainministeriön mukaan mahdollista että alueita yhdistetään.
– Sote-maakuntien yhdistäminen on mahdollista joko vapaaehtoiselta pohjalta tai arviointimenettelyn kautta. Myös tahdon vastainen liittäminen on periaatteessa mahdollista, kertoo neuvotteleva virkamies Erkki Papunen valtiovarainministeriöstä.
Tahdon vastaiset yhdistämisiä on nähty esimerkiksi kuntaliitosten yhteydessä. Jos sote-maakuntia pitää yhdistää, luonnollisin paikka olisi aina sotevaalikauden taitteessa. Kausi on nelivuotinen.
Valmista vuonna 2023, kenties
Luonnos hallituksen esityksestä sote-malliksi on nyt tehty ja seuraavaksi se etenee lausuntokierrokselle. Lausuntoja antavat muun muassa ministeriöt, kunnat, pelastuslaitokset ja sairaanhoitopiirit.
Suunnitelma käy läpi perustuslaillisen tarkastelun. Eduskunnassa soten pitäisi olla loppuvuonna. Sote voisi olla todellisuutta Suomessa tämänhetkisen arvion mukaan vuonna 2023.