Sitä jännitetään nyt koko tammikuu: kuinka alas aluevaalien äänestysprosentti todella jää. Kiinnostaisivatko aluevaalit, jos alueilla olisi enemmän valtaa, verotusoikeus ja hauska nimi?
Aluevaalien äänestysprosentti uhkaa jäädä alle 40 prosentin, Kunnallisalan kehittämissäätiö otsikoi kyselytutkimuksensa tuloksen. Vain 35 prosenttia suomalaisista ilmaisee olevansa hyvin kiinnostuneita äänestämään aluevaaleissa, selviää puolestaan EVA:n Arvo- ja asennetutkimuksesta.
Jopa vaalien demokraattista legitimiteettiä uhkaavan alhaista äänestysintoa on selitetty muun muassa sillä, etteivät ihmiset tietäisi, mistä vaaleissa tarkalleen äänestetään. Vain kolme prosenttia väestöstä katsoo tuntevansa erittäin hyvin hyvinvointialueisiin liittyviä asioita, käy ilmi EVA:n tutkimuksesta.
Kerrataan vielä, että aluevaaleissa valitaan valtuustot 21 hyvinvointialueelle, jotka vastaavat sosiaalihuollon, terveyden ja pelastustoiminnan järjestämisestä. Näistä tehtävistä vastasivat ennen kunnat, mutta nyt hyvinvointialueilla on näissä käytännössä itsehallinto.
Ehkäpä ongelma on, että hyvinvointialue kuulostaa liian epämääräiseltä eikä alueille siirry tarpeeksi valtaa?
"Vähäisten tehtävien ja epäitsenäisen rahoituksen yhdistelmä kaikkein ei-toivottavin"
Kaikki voisi olla myös toisin. Nyt on otettu ensimmäiset askeleet kohti itsenäisempää aluehallintoa, mutta mitä jos asia vietäisiinkin niin pitkälle, että Suomi olisi liittovaltio ja vaaleissa valittaisiin valtuutetut osavaltioiden johtoon?
EVA julkaisi marraskuussa raportin otsikolla Suomen Yhdysvallat: Näin alueuudistus pitäisi tehdä. ”Ajatuskokeessa” Suomen liittovaltiosta on paljon eroja nykyisiin hyvinvointialueisiin ja se perustaa, raportin otsikosta poiketen, ajatuskokeensa tietoon ja käytännön kokemuksiin lähinnä Sveitsin järjestelmästä.
Siinä, missä nykyiset hyvinvointialueet ovat vastuussa vain sote-palveluista ja pelastustoimesta, osavaltiot olisivat vastuussa myös toisen asteen koulutuksesta, työllisyyspalveluista, elinkeinopolitiikasta, poliisivoimista ja infrastruktuurista.
Nyt hyvinvointialueita on 21, mikä vastaa edellisiä maakuntia ja Uuttamaata jaettuna neljään hyvinvointialueiseen. EVA:n visiossa niitä olisi 10. Näin alueet olisivat raportin mukaan tarpeeksi suuria, jotta ne voisivat toimia järkevästi, mutta samalla myös tarpeeksi pieniä, jotta kansalainen voisi muuttaa naapuriosavaltioon, mikäli omalla alueella toteutettu politiikka ei miellytä eli ikään kuin kilpailuttaa asuinalueensa.
Lisäksi alueilla olisi EVA:n visiossa verotusoikeus. Nykyisten hyvinvointialueiden budjetti on määritelty valtion budjetissa ja sen rahoituspohja on 20,63 miljardia euroa.
– Kaikista mahdollisista hallinnon hajauttamisen muodoista vähäisten tehtävien ja epäitsenäisen rahoituksen yhdistelmä on kaikkein ei-toivottavin: uudet hallinnolliset yksiköt toimivat pelkkinä menovirastoina. Vaarana on, että julkisista palveluista tulee kalliimpia ja tehottomampia kuin koskaan, EVA:n raportissa kirjoitetaan.
"Todennäköisesti alueet tulevat olemaan suurempia ja saamaan lisää tehtäviä"
Osavaltiomalliin tuskin siirrytään Suomessa tulevaisuudessakaan, toteaa aluetutkija ja aluekehittämisen konsulttitoimiston MDI:n johtava asiantuntija Timo Aro.
Sitä Aro pitää kuitenkin todennäköisenä, että mentäisiin EVA:n hahmottelemaan suuntaan.
– Todennäköinen kehityskulku on, että hyvinvointialueet tulevat olemaan suurempia ja ne saavat lisää tehtäviä, Aro summaa.
Maaseudun Tulevaisuuden uutispäällikkö Niklas Holmberg huomautti Journalisti-lehden haastattelussa, että toimittajatkin lienevät hämmentyneitä siitä, että aluevaltuustojen rinnalle jäävät vielä maakuntaliitot ja maakuntavaltuustot. Aro uskoon, että esimerkiksi tämä tulee muuttuman ja tehtäviä siirretään maakuntien liitolta hyvinvointialueille.
Lisäksi Aro pitää aluejakoa maantieteellisesti epäluontevana. Sote-uudistusta on rukattu 15 vuotta: se, että alueiden pohjaksi on otettu maakuntalähtöisyys, ja Uudenmaan jakaminen neljään alueeseen, on vuosien poliittisen väännön tulosta.
– Asiantuntijat ovat esittäneet 5–12 aluetta eikä nykyinen malli vastaa asiantuntijoiden esityksiä.
Aro pitää EVA:n raportin tapaan myös ongelmallisena sitä, että hyvinvointialueiden budjetti on valtion käsissä. Kun Ylen aluevaalitentissä kysyttiin tiistaina, pitäisikö alueilla olla verotusoikeus, vain vasemmistoliiton Jussi Saramo ja vihreiden Atte Harjanne kannattivat. Aiemmin tänä vuonna maakuntavero oli kuitenkin vielä suunnitteilla.
Aro huomauttaa, että vaikka mallissa, jossa budjetti on valtiolla, on ongelmansa, verotusoikeus nykyisillä hyvinvointialueilla johtaisi siihen, että alueiden eriytyminen olisi voimakkaampaa.
– Alueet ovat tällä hetkellä hyvin eri kokoisia esimerkiksi asukasluvultaan eikä se olisi esitetyllä mallilla optimaalista.
Vähäväkisessä ja kuntavetoisessa Suomessa liittovaltiomalli tuskin toimisi
Mutta jos alueet saavat jatkossa todennäköisesti enemmän tehtäviä ja valtaa, miksei liittovaltiomalli toimisi Suomessa? Kuulostaahan se, että alueet voisivat kilpailla myös toisiaan vastaan erityispiirteillään ja päätökset tehtäisiin lähellä kansalaista suorastaan populistisen herkulliselta. Osavaltiot voisivat kilpailla toisiaan vastaan vaikkapa toisen asteen veroasteella ja vaikkapa toisen asteen koulutuksen laadulla, osavaltioilla olisi jopa omat poliisivoimat.
Osin syyt mallin toimimattomuuteen liittyvät Aron mukaan historiaan ja siihen, että Suomeen on muodostunut lainopillisesti vahva valtio-kunta-akseli.
– En näe, että siihen olisi tulossa muutoksia, vaan vahvat peruskunnat ovat edelleen vastaamassa tehtävistä, Aro sanoo.
EVA hahmottelee raportissaan tulojen tasausjärjestelmää alueiden välille. Tasattaisiin sekä verotuloja että kompensoitaisiin luonnonoloista johtuvia maantieteellisiä eroja esimerkiksi saaristossa ja epäsuotuisaa väestörakennetta eli ikääntyvää väestöä. Valtio ei rientäisi heikosti taloutensa hoitaneen osavaltion avuksi.
Aro on kuitenkin skeptinen sen suhteen
– Olemme myös 5,5 miljoonan asukkaan kansakunta, jonka väestö alkaa ennusteiden mukaan vähetä 2030-luvun puolivälissä.
– Osavaltioiden täytyisi olla todella suuria, että kilpailu olisi realistista.