Kananpoikien sukupuolen erottelulaite ei kelvannut lainan vakuudeksi, mutta melkein kaikki muu käy. Helsingin Pantissa panttilainaa otetaan kymmeniä tuhansia kertoja vuodessa, ja vakuudet vaihtelevat arvokoruista soittimiin ja jopa asunto-osakkeisiin.
– Meiltä lainaavat ihan kaikki, vaikea on sulkea mitään ryhmää pois, sanoo Helsingin Pantin Sörnäisten konttorinjohtaja Juhani Ketola.
Kirjava asiakaskunta näkyy myös konttoriin tuotavassa tavarassa.
– 1980-luvun lopussa tai -90-luvun alussa meillä oli kerran lainavakuutena vanupuikkojen valmistuslaite. Mutta on ollut myös Akseli Gallen-Kallelaa, Fabergé'ta, isoja timantteja ja rannekelloja, joiden ovh on 100 000 euroa, Ketola kertoo.
– Toinen ääripää ovat ihan pienet tuotteet, esimerkiksi pronssiset Kalevala-korut, joista on annettu 20 euron laina, Ketola jatkaa.
Operatiivinen johtaja Riku Järviö puolestaan kertoo, että kehitys näkyy myös panttilainaamoissa.
– Ennen oli yksi iso huone täynnä videonauhureita. Nyt niitä ei enää ole.
Lainoissa pientä kasvua
Maallikko voisi kuvitella, että yleisen taloustilanteen huonontuessa pankkikonttorien ovi kävisi tiuhempaan. Näin ei kuitenkaan ole, vaan ala seuraa suhdanteita, kertoo operatiivinen johtaja Riku Järviö.
– Piikit lainojen otossa tulevat, kun mennään lujaa ylöspäin tai lujaa alaspäin. Panttitoiminta on vakaalla pohjalla, Järviö sanoo.
Helsingin pantin myöntämissä lainoissa on nähtävissä pientä nousua. Viime vuoteen verrattuna kasvua on Järviön mukaan viitisen prosenttia.
Lainojen suuruus vaihtelee paljon.
– Pienin lainasumma on 10 euroa, yleensä myönnettävät lainat ovat 20 eurosta ylöspäin. Suurin on tällä hetkellä 100 000 euroa. Keskimääräinen lainasumma on 400 euroa, kertoo konttorinjohtaja Ketola.
Jalometalleja tuodaan eniten
Eniten panttilainaamoon tuodaan kultakoruja kuten kaulaketjuja ja sormuksia.
– Ne ovat pieniä ja käteviä tuoda. Elämä ei mullistu, jos sormessa on yksi sormus vähemmän kuin eilen, kun vertaa esimerkiksi siihen, että panttaisi puhelimensa, Järviö toteaa.
Seuraavina tulevat hopeaesineet, erityisesti pöytähopeoiden muodossa. Muita suosittuja tuoteryhmiä ovat kellot.
– Kohtuullisen mukavasti tulee arvokelloja. Merkkejä ovat Omega, Tag Heuer ja Rolex, sveitsiläiset kellot ylipäänsä ovat suosittuja. Myös design-kelloista on tullut suosittuja, esimerkkinä vaikkapa Michael Korsin kellot, kertoo konttorinjohtaja Ketola.
Muita ahkerasti pantattuja tuoteryhmiä ovat soittimet, pääasiassa kitarat, ja viihde-elektroniikka eli erityisesti puhelimet, tabletit ja kannettavat.
Jonkin verran pantataan myös taidetta, designia ja keräilyesineitä kuten rahoja ja mitaleja.
Joskus panttina asunto
Mutta on niitä arvokkaampiakin pantteja. Pantiksi kelpaavat myös vaikkapa asunnot ja arvopaperit.
– Tänä vuonna isoin laina on ollut 100 000 euroa ja siinä vakuutena on asunto-osake, Järviö kertoo.
Tällä hetkellä asunto-osakkeita on panttina noin 50. Pienin asuntoa vastaan myönnetty laina on 1000 euroa, ja suurin tällä hetkellä siis 100 000 euroa.
Mutta miksi joku panttaisi asuntonsa näinkin pienten summien vuoksi? Helsingin pantin mukaan syynä on helppous ja – joissakin tapauksissa – lainan halpuus.
– Jos laina ylittää 20 000 euroa, on lainakorko 1 prosentti kuussa. Jos 20 000 euron lainan maksaa takaisin kuukaudessa, tulee lainakustannuksiksi 206 euroa, joista 200 on korkoa ja 6 euroa käsittelykustannuksia. Mistä pankista saa lyhytaikaista lainaa näin edullisesti, kysyy Järviö.
Ketkä panttaavat?
Helsingin Pantin herrojen mukaan panttikonttorissa käyvät kaikki sosiaaliryhmät. Yksi ehto kuitenkin löytyy: jotain pitää olla, mitä pantata.
– Keskimääräinen asiakas on 40-50 ikävuoden välissä, koska pitää olla jo jotain omaisuutta, mitä pantata. Ihan köyhimmät eivät ole meidän asiakkaita, toteaa operatiivinen johtaja Riku Järviö.
Helsingin Pantilla on noin 70 prosentin osuus markkinasta. Lainakanta on noin 18 miljoonaa euroa, eli rahaa on lainattu ihmisille tämän verran.
Vuosittain myönnetään noin 120 000 lainaa. Tällä hetkellä lainoja on myönnettynä 45 000. Keskimääräinen laina-aika on 90 päivää.
– Parhaimmillaan näkee, että aamulla tuodaan ja illalla haetaan pois, kertoo Sörnäisten konttorin johtaja Juhani Ketola.
Suurin osa asiakkaista, noin 80 prosenttia, on Järviön mukaan sellaisia, joita voi kutsua kanta-asiakkaiksi.
– On paljon asiakkaita, jotka käyvät pari kertaa kuussa ottamassa lainaa, ja kuittaavat sen palkkapäivänä. Seuraavassa kuussa voi sitten tulla uudelleen, hän sanoo.
– Toisille asunto tai koru on ikään kuin henkilökohtainen luottokortti ja he hakevat sitä vastaan lainaa. Lainaa ei ole pakko ottaa koko arvolle, vaan sitä voi hallinnoida kotoa nettipankkitunnuksilla, vaikka korottaa lainasummaa tai maksaa sen kokonaan pois, kertoo Järviö.
Järviö kertoo, että on myös niitä, jotka tuovat omaisuutensa loman ajaksi panttilainaamoon säilytykseen.
– Loma-aikaan tuodaan arvoesineitä holviin turvaan. Täällä ne ovat säilössä ja samalla tulee vähän lisää lomarahaa, Järviö kuvaa.
Lähes jokainen maksaa velkansa
Suomalaiset ovat myös kunnostautuneet panttivelkojensa maksajina.
Helsingin Pantin asiakkaista 90 prosenttia hoitaa velkansa. Ne tavarat, jotka jäävät yritykselle korvaukseksi hoitamattomasta lainasta, huutokaupataan.
Huutokaupassa lähtöhinta asetetaan niin, että sen on määrä kattaa yhtiölle syntyneet kustannukset. Jos lopullinen hinta ylittää kustannukset, tilitetään ylimenevä osuus kokonaisuudessaan asiakkaalle.
Panttilainaamossa harmitellaankin sitä, että elokuvat antavat väärän kuvan bisneslogiikasta Suomessa.
– Se Amerikasta väärin ymmärretty malli ei pidä paikkaansa, että lainataan vähän asiakkaalle ja myydään kalliilla, Järviö sanoo.
Miten panttikonttori sitten varmistaa sen, että se saa omansa takasin?
– Tuotteen arvosta vain tietty osuus käy vakuudeksi. Ja jos lainaa ei lunasteta, vakuus huutokaupataan. Huutokaupassa kaikki menee kaupaksi, sanoo Ketola.
Mutta ei panttitoiminta mitään hyväntekeväisyyttä ole, ja korot ovat lyhyissä lainoissa hyvinkin korkeat.
Lainan korko riippuu summasta
Laina-ajat Helsingin Pantissa ovat pisimmillään neljän kuukauden mittaiset, korot ja käsittelykustannukset maksetaan lainan erääntyessä.
Lainan korko taas riippuu lainatusta summasta. Pienissä lainoissa korko on vajaat neljä prosenttia ja isommissa lainoissa yksi prosentti kuussa.
Lainakustannukset neljän kuukauden laina-ajalla:
200 euron lainan kustannukset ovat 36,40 euroa, mikä sisältää 3,8 euron kuukausikoron ja 6 euroa maksavan panttikuitin nimellä kulkevan lainan käsittelykustannuksen. Todellinen vuosikorko on 48,6 prosenttia.
2000 euron neljän kuukauden laina maksaa korkoina ja käsittelykustannuksina 207 euroa, ja todelliseksi vuosikoroksi muodostuu 39,9 prosenttia.
20 000 euron lainassa kuukausittainen korkoprosentti on yksi, ja neljän kuukauden laina tulee maksamaan 806 euroa. Todellinen vuosikorko on 12 prosenttia.
Lainan voi maksaa pois aiemminkin, jolloin kustannukset jäävät pienemmiksi.
Tämä tarkoittaa hurjaa vaihtelua todellisista vuosikoroista puhuttaessa.
200 euron lainassa todellinen vuosikorko on neljän kuukauden laina-ajalla 48,6 prosenttia. 20 000 euron lainan todellinen vuosikorko puolestaan on 12 prosenttia, eli yli neljä kertaa pienempi.
Pienissä lainasummissa panttitoimistot kilpailevatkin lähinnä niin sanottuja pikavippejä myöntävien lyhytaikaisia ja kovakorkoisia kulutusluottoja myöntävien yritysten kanssa.
Netissä tehtyjen vertailulaskelmien perusteella pikavippiyhtiöiden todelliset vuosikorot liikkuvat vajaasta 50 prosentista jopa yli 100 prosenttiin.
Miksi ihmiset sitten käyttävät panttikonttoria? Eikö pankista voi ottaa lainaa, jos takuut ovat kunnossa ja omaisuutta voi muuttaa käteiseksi myös myymällä?
– Meidän myyntivalttimme on se, että tämä on nopeaa ja halpaa. Lainan saa useimmiten saman tien. Pankista on vaikea saada pieniä lainoja, ja luottotietojen puuttuminen voi estää lainansaannin. Meille kelpaavat kaikkien luottotiedot, kuten meidän mainoksessammekin sanotaan, koska meille jätetään tänne vakuus. Tämä on myös siinä mielessä turvallista, että vaikka lainaa ei lunastaisi, ei siitä tule luottohäiriömerkintää, konttorijohtaja Ketola mainostaa.