Isot ja tunteisiin menevät rikostapaukset saavat paljon huomiota ja synnyttävät keskustelua niin perinteisessä kuin sosiaalisessakin mediassa. Tämä takaa sen, että myös törkykommentteja riittää ja netin takia tai ansiosta näkyvät entistä suuremmalle joukolle ihmisiä.
Kohuttujen rikosasioiden puolustusasianajajat saavat yllättävän vähän törkyviestejä, ilmenee MTV Uutisten asianajajille tekemästä kyselystä. Asianajajat kertovat kuitenkin, että vaikka täyslaidallista tulee harvemmin, on internet lisännyt kritiikin näkyvyyttä.
Tamperelainen asianajaja Kaarle Gummerus on toiminut puolustusasianajajana monissa laajaa julkisuutta saaneissa rikosjutuissa. Hän on Turun puukotuksista syytetyn Abderrahman Bouananen puolustusasianajaja.
Gummerus on puolustanut syytettyä myös niin sanotussa Seinäjoen teinisurmassa ja raiskauksista syytettyjen kuubalaisten lentopalloilijoiden tapauksessa.
Entisen poliisipomo Jari Aarnion tapauksessa Gummerus avusti helsinkiläistä prostituoitua ja sai Aarnion kiinni valehtelusta ja keksittyjen tarinoiden kertomisesta.
MTV Uutisille Gummerus kertoo somen muuttaneen täysin asianajajien saaman "palautteen".
– Aiemmin tunteita purettiin yleisönosastoilla, nyt sosiaalisessa mediassa vailla kontrollia.
– Kynnys kirjoitella on matala. Keskustelupalstoilla on ylilyöntejä siitä, kuka pystyy sanomaan asiansa raflaavimmin, Gummerus sanoo.
Joskus viestit onnistuvat loukkaamaan
Kari Eriksson puolestaan on tullut tutuksi muun muassa sarjakuristajaksikin tituleeratun Michael Maria Penttilän asianajajana.
Erikssonin mukaan julkisuuden lisääntyminen on tarkoittanut myös sitä, että asianajajien työstä on tullut aiempaa näkyvämpää. Media voi seurata ja raportoida oikeudenkäyntejä lähes suorana. Silloin myös asianajajan tekemiset ovat suurennuslasin alla.
Erikssonin mukaan aina löytyy myös ihmisiä, jotka kyseenalaistavat hänen työnsä. Ihmiset saattavat esimerkiksi tuomita sen, että Eriksson puolustaa oikeudessa vakavista rikoksista syytettyä ihmistä.
– Asianajajan pitääkin selvittää itselleen, miksi työtä tekee.
Jotkut kirjoittajat ovat onnistuneet jopa loukkaamaan.
– Kirjoittaja puhui, kuin olisin joku rikollinen tai rikollisten puolustaja. En ole koskaan toiminut niin, että kannattaisin rikollista tai arvostelisin poliisia. Se minua on loukannut, Eriksson toteaa.
Lue myös: MTV:n erikoishaastattelussa Bodomista ja Aarniosta tunnettu asianajaja: "Välillä jutut menevät ihon alle, kun näkee pahuutta ja mitä teot aiheuttavat uhrille"
Turun iskujen aikaan viestejä tuli ulkomailta asti
Vaikka jotkut viestit voivat olla hyvinkin loukkaavia, kertoo asianajaja Kaarle Gummerus, että hänelle viestejä tulee määrällisesti hyvin vähän. Viestit liittyvät tapauksiin, joissa epäillyt ovat ulkomaalaisia.
Jengijutuista ei tule yhteydenottoja, jossa esimerkiksi pidettäisiin oikeudenkäyntiä verovarojen tuhlaamisena.
Gummeruksen toimiessa Turun terrori-iskun tekijän puolustajana viestejä tuli kuitenkin tavanomaista enemmän, jopa ulkomailta asti, ja viestit ovat jatkuneet myös hovioikeuskäsittelyn aikana.
Hänen tai hänen läheistensä muun muassa toivottiin kokevan saman kuin uhrit. Suoranaisia uhkauksia ei kuitenkaan ole tullut.
– Tuli viestejä, jotka arvostelivat tai halveksivat sitä, että tällaista henkilöä mennään puolustamaan. Syytetään rahanahneudesta ja vääristelystä, jossa autetaan henkilö pois vastuusta, hän kertoo.
Hän kertoo, etteivät ihmisten viestit osu häneen henkisesti.
– Työ tulisi raskaaksi, jos alkaisi miettiä, että taas tässä tulee sitä kuraa niskaan.
– Koen ne tunteenpurkauksiksi. Nämä ihmiset eivät pohdi, miten nämä asiat pitäisi hoitaa. Että pitäisikö syytetty tuoda kahleissa saliin, tulkki kertoo mistä syytetään ja sitten tuomitaan ilman puolustusta, Gummerus kysyy.
"Asetelma on raskas"
Erikssonin mukaan keskeistä puolustusasianajajalle on hoitaa oma työ mahdollisimman hyvin, oli lakimies itse asiasta sitten mitä tahansa mieltä.
Tekoa ei tarvitse hyväksyä, mutta asianajajan tulee puolustaa epäillyn etua parhaansa mukaan – yleisestä mielipiteestä välittämättä.
– Paljon julkisuutta saavissa rikostapauksissa se voi tuntua ihmisistä röyhkeältä tai väärältä, Eriksson arvioi.
Esimerkiksi tunteisiin käyvistä oikeuskäsittelyistä käyvät henkirikokset.
– Koko asetelma on raskas. Tiedät, mikä tuska uhrin omaisilla on. Mutta myötätuntoasiat eivät saisi lainkaan vaikuttaa puolustuksen rakentamiseen.
Erikssonin mukaan hyvä omatunto tuleekin siitä, että tekee kaikkensa asiakkaan hyväksi.
– Kerran yksi vanhempi avustaja sanoi, että kannattaa aina muistaa, että jokaisella tekijällä on äiti. Että jokainen on ihminen, Eriksson muistaa.
Samoilla linjoilla on myös Kaarle Gummerus.
– Yhtälailla lääkäri hoitaa kaikki vakavasti sairaat riippumatta siitä, mitä on tämä on tehnyt.
Puolustusasianajaja muistuttaa myös, että totuuden selvittäminen ei ole helppoa.
– Monta kertaa on niin, että totuutta eivät tiedä kuin osapuolet itse, ja joskus eivät edes he. Mutta kun ihmistä tuomitaan, kynnys on se, onko esitetty riittävä näyttö. Jos esitetty todistelu ei riitä, ei häntä voida tuomita vain siksi, että hän on "varkaan näköinen", Gummerus kärjistää.
Ihmistä ei voida tuomita mielipiteiden vaan näytön perusteella.
"Jotkut jutut jäävät painamaan"
Asianajajan työssä on erityisesti tietynlaisissa rikoksissa tiettyä raskautta, vaikka pitkä ura auttaa rutinoitumaan. Myös asiakkaan teon ja elämän läpikäyminen voi olla raskasta.
– Jotkut tietyt jutut jäävät painamaan. Mutta ne asiat, mitä asiakas uskoo minulle, niistä en voi puhua kenellekään, Eriksson toteaa.
Gummerus puolestaan kertoo joskus tuttujenkin päivittelevän, miten hän jaksaa tehdä töitä raskaiden asioiden kanssa. Hän muistuttaa, että monissa muissakin ammateissa ollaan vakavien, ikävien ja järkyttävien asioiden äärellä.
Silloin työhön tulee asennoitua oikein, ja osata myös irtautua.
– Jos asiat jäävät painamaan tai kaivelemaan, tämä menisi vaikeaksi. Jotkut kollegat eivät tee tällaisia toimeksiantoja. Mutta kun pitää erillään siviili- ja työelämän, niin kyllä tämän kanssa pystyy ihan hyvin olemaan, Gummerus toteaa.
Päivätolkulla työstetyistä jutuista on hänen mukaansa kuitenkin helppo päästää irti. Hän vertaa oikeuskäsittelyä urheilusuoritukseen, jonka alettua jännitys häviää, ja jonka loppumista seuraa osapuolille helpotuksen tunne. Pitkään puitu asia on lopulta niin kaluttu, että jälkikäteen pohdittavia asioita ei päähän jää.
Gummerus kertoo, että tapausten herättämiä tunteita käydään läpi työyhteisössä, ja uskoo työporukan tuen olevan monelle asianajajalle tärkeä apu.
Osa asioista jää silti väistämättä mieleen.
– Oli yksi tapaus, jossa lapsi kuoli tapaturmaisesti. Se tilanne, jossa tutkintaa suoritettiin, on jäänyt ja tulee välillä mieleen, Gummerus kertoo.
Samalla Eriksson kuitenkin kehuu työtään mielenkiintoiseksi ja hän kokee olevansa tärkeä osa oikeuden toteutumista ja länsimaista oikeuskäytäntöä. Hän arvelee, etteivät arvostelijat olisi siitäkään tyytyväisiä, jos Suomessa olisi puolueettoman oikeuden sijaan poliisivaltio.
Myönteistäkin palautetta tulee
Eikä aina palaute yleisöltäkään ole niin karua.
– Rovaniemen kuninkuusraveissa tapasin paljon tuttujani. Moni kysyi selvästi myötätunnolla sitä, miten olen pärjännyt ja toivotti hyviä voimia. Kannustukset liittyvät vastikään päättyneeseen Michael Penttilän juttuun ja huoleen minun jaksamisestani. Toivotukset tuntuivat hyvältä, Eriksson muistelee.
Gummerus myös muistuttaa, että valtaosa asianajajan työstä on sellaista perustyötä, joka ei julkisuudessa näy. Vasta isoimmissa jutuissa henkilö voi päätyä parrasvaloihin.
Asianajajaliiton hallituksen jäsen Antti Riihelä kertoo, että asianajajien saamat viestit ovat sidoksissa siihen, miten kansalaiset mieltävät asianajajan roolin ja työnkuvan. Hänen mukaansa ihmiset ovat viime vuosina alkaneet ymmärtää asianajajan roolia yhä paremmin.
– Esimerkiksi Aarnion tapauksen käsittelyssä Riitta Leppiniemi antanut hienosti kasvot tälle ammatille. Ihmiset hahmottavat, että Aarnio on rikosasian vastaaja, ja hänelle kuuluu meidän oikeusjärjärjestelmässä avustaja, joka hoitaa omaa rooliaan. Asianajaja on oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin välikappale, Riihelä tiivistää.
Suurta yleisöä kuohuttavissa rikoksissa saattaa kuitenkin unohtua, että puolustusasianaja tekee vain työtään.
– Suurta mediahuomiota saavissa jutuissa, joissa vastaajan teko aiheuttaa yleistä paheksuntaa, ei varmasti tule yllätyksenä, että somekirjoittelussa asianajajakin saa osansa.
– Silloin tunteet käyvät kuumina ja varsinkin someympäristössä ihmisten kontrolli saattaa pettää. Siellä ylilyönnit voivat näkyä.
Riihelä toivoo, että rikosuutisoinnissa tehtäisiin jatkossakin selväksi, miten oikeus Suomessa toimii ja mikä on asianajajan rooli tässä järjestelmässä.
– Ei tietenkään ole oikeudenmukaista, että ihmiset, jotka hoitavat tätä ammattia, joutuvat ikään kuin sylkykupiksi tai saavat osakseen vihakirjoittelua – varsinkin, kun asianajajat hoitavat tehtäväänsä, jota ilman meillä ei olisi oikeusvaltiota.
Riihelä kuitenkin arvioi, ettei vihakirjoittelu ole asianajajien piirissä suuri ongelma.
– Mutta voin olla väärässäkin, koska ihmiset eivät välttämättä puhu asiasta.