Asianajaja Riitta Leppiniemi: "Aarnion juttu on yksi pisimmistä ja rankimmista, joissa olen ollut"

Asianajaja Riitta Leppiniemi tutustui Jari Aarnioon jo vuosia sitten, kun Aarnio toimi vielä Helsingin huumepoliisin päällikkönä. Toisinaan he kohtasivat eri rikosjuttujen yhteydessä. Myöhemmin Leppiniemestä tuli Aarnion oma avustaja, kun ex-poliisia syytettiin virka- ja huumerikoksista ja viimeisimpänä jopa murhasta.

Ensimmäisen kerran Leppiniemi avusti Aarniota, kun häntä ja muutamia muita poliiseja syytettiin virkarikoksista. Vuonna 2010 Aarnion syytteet kaatuivat.

Vielä paremmin he tutustuivat toisiinsa, kun Leppiniemi alkoi avustaa Aarniota erittäin laajassa virkarikos- ja huumevyyhdissä, joka sai alkunsa vuonna 2013. Oikeudenkäyntejä on ollut niin käräjä- kuin hovioikeudessa ja istuntopäiviä kaksikolle on kertynyt lähes 300.

– Päämiehelle on toki raskaampaa, kun jutut kestävät näin kauan, mutta on tämä rankkaa asianajajallekin, Leppiniemi kertoi MTV Uutisille SuomiAreenassa.

Aarnio tuomittiin murhasta

Viimeisimmän tuomionsa Aarnio sai viime joulukuussa, kun Helsingin käräjäoikeus tuomitsi hänet epävarsinaisena laiminlyöntirikoksena Volkan Ünsalin murhassa.

– Tuomio oli järkytys Aarniolle, kuten puolustuksellekin. Kyse on hyvin poikkeuksellisesta jutusta. Epävarsinainen laiminlyöntirikos on itsessään harvinainen ja henkirikosjutuissa sitä ei ole käytetty, Leppiniemi sanoo.

Aarnio on valittanut tuomiosta ja asian käsittely alkaa hovioikeudessa elokuussa. Kokenut juristi ei näe mahdottomana sitäkään, että juttu etenisi aikanaan jopa korkeimpaan oikeuteen.

– Edetään tietenkin askel ja oikeusaste kerrallaan. Mutta on mahdollista, että tämä etenee KKO:hon, koska tässä on tiettyjä oikeudellisia kysymyksiä, Leppiniemi toteaa.

"Julkisuus tuo omat erityispiirteensä juttuun"

Vaikka Leppiniemi on totuttu julkisuudessa näkemään Aarnion avustajana, hän on hoitanut sen rinnalla lukuisia muita oikeusjuttuja.

– Kaikki tapaukset eivät onneksi ole yhtä seurattuja tiedotusvälineissä. Julkisuus tuo aina omat erityispiirteensä juttuun.

– Aarnion juttu on yksi pisimmistä ja rankimmista, joissa olen ollut. Vakavien syytteiden hoitaminen suuressa oikeusjutussa, johon kohdistuu valtava mediahuomio, on rankkaa, hän kertoo.

Katiskan mediahuomio yllätti

Hiljattain Leppiniemi avusti Niko Ranta-ahon siskoa Katiska-oikeudenkäynneissä. Katiska2-jutussa siskon syytteet hylättiin.

Myös Katiska-oikeudenkäynnit ovat saaneet valtavasti julkisuutta.

– Se hieman yllätti, miten iso julkisuus Katiskan ympärillä oli. Huumejuttuja on paljon eri oikeuksissa, mutta tässä jutussa henkilöt taisivat olla sellaisia, jotka kiinnostivat ja herättivät huomiota.

Katiska-jutussa Leppiniemi kokee, että median kautta Ranta-ahon siskosta välittyi vääränlainen kuva.

– Olen kuullut jopa kokeneelta kollegalta, että hänelle tuli tiedotusvälineiden kautta kuva, että sisko oli mukana yrittämässä tuoda huumeita Suomeen. Siitä häntä ei edes syytetty ja häneen kohdistettu syytekin hylättiin. 

Suuri julkisuus oikeusjuttujen ympärillä asettaa omat vaatimuksensa myös asianajajille.

– Pitää miettiä, mitä sanot medialle ensimmäisenä oikeustalolle saapuessasi ja tauoilla annetaan haastatteluja. Puolustuksen on tärkeää kommentoida asiaa tasapuolisuuden vuoksi, koska syyttäjät antavat haastatteluja.

Jutuilta ei voi välttyä

Leppiniemi ei seuraa aktiivisesti mediasta niitä juttuja, joissa hän itse toimii asianajajana.

– Tietenkään niiltä ei voi täysin välttyä, kun jutut tulevat silmille lööpeistä, lehdistä ja tv-uutisista. Väkisinkin juttuihin ja otsikoihin törmää, vaikka niitä ei ehdoin tahdoin luekaan.

Leppiniemi haluaa kuitenkin uskoa, että oikeuden päätöksiin julkisuus ei vaikuta.

– Minun on asianajajana pakko luottaa siihen, että juttu ratkaistaan sen näytön perusteella, mikä istuntosalissa annetaan.

– Toisaalta huomaan itsekin, että jutuissa, joissa en ole mukana, saatan muodostaa käsityksiä ja mielikuvia tapahtumista pelkän mediakirjoittelun perusteella. Pitkään julkisuudessa esillä olleesta jutusta voi olla sitä käsittelevillä tuomareilla jonkinlainen ennakkokäsitys ja varmasti se on myös yleisöllä.

Poissa somesta

Leppiniemi toivoisi, että toimituksissa pohdittaisiin rikosjuttujen tasapuolista käsittelyä. Sitä, että sekä puolustuksen että syyttäjän kannat tuodaan esiin – mahdollisimman objektiivisesti.

– Median kannattaisi miettiä sitä, että toimittajat eivät ottaisi puolia oikeusjutuissa. Jos toimittaja on kaivamassa jotakin asiaa pinnalle, hänestä ei saisi kuitenkaan tulla jutun asianosaista.

Sosiaalisessa mediassa Leppiniemi ei ole lainkaan eikä hän seuraa eri rikosjuttujen somekeskusteluja.

– En koe, että hyödyn siitä viestinnästä eikä se aina ole kovin miellyttävääkään.

Lue myös:

    SuomiAreena-videot

    Uusimmat