Suomen naisten jalkapallomaajoukkue palaa muistorikkaaseen maahan, kun Englannissa pelattava EM-lopputurnaus alkaa Helmareiden osalta perjantaina Espanjaa vastaan. Reilu 17 vuotta sitten nykypelaajien edeltäjät juhlivat Englannissa suomalaista jalkapallohistoriaa, kun ensimmäisessä aikuisten arvoturnauksessa saavutuksena oli välieräpaikka.
– Kyllä se on meillä kaikilla niin hyvin muistissa. Olen etuoikeutettu, että sain tehdä töitä niin hienojen ihmisten kanssa ja olen yhä niin ylpeä heistä kaikista, joukkuetta valmentanut Mikael Käld herkistyy muistellessaan kesää 2005.
Käldillä oli luotsattavanaan ryhmä, joka oli kenties vielä epävarma itsestään karsintojen alussa. Mutta muun muassa Laura Kalmarin, Anne Mäkisen ja Sanna Valkosen tähdittämä tasaisen hyvä joukkue löysi pelinsä ja ennen kaikkea uskon itseen, asian joka siivitti myöhemmin myös miehet historialliseen arvoturnausdebyyttiin.
LUE MYÖS: Kommentti: Helmarit tarvitsee puolittaisen ihmeen EM-kisoissa – tämä voimavara antaa Suomelle kuitenkin mahdollisuuden
Lopputurnauspaikka sinetöityi Moskovassa jatkokarsinnan toisessa osassa.
– Ratkaisupeli Moskovassa kertoi vielä, miten huonosti naisfutista silloin arvostettiin. Alla kotivoitto (karsinnan avausosassa) ja katsomossa tasan yksi Suomen kannattaja. Eikä televisiointia, Käld kertoo.
– Mutta meillä oli vain voitettavaa. Kukaan ei uskonut, että pääsisimme edes sinne (jatkokarsintaan). Mutta itseluottamusta oli, ja pelaajat uskalsivat ottaa vastuuta.
Sanat hukassa
Lopputurnauksen avauspelistä järjestäjämaata Englantia vastaan 25 000:n katsojan edessä tuli 2–3-tappio, mutta kannattajia historiallinen turnaus oli jo vetänyt paikalle muitakin kuin tuon yhden Moskovassa olleen. Ja sadat fanit saivat palkintonsa Suomen venyessä ensin Ruotsin kanssa tasapeliin ja sitten 2–1-voittoon Tanskasta Kalmarin ja Heidi Kackurin maaleilla ja maalivahti Satu Kunnaksen loistopelillä.
– Se oli pakkovoitto, mutta emme ajatelleet sitä sellaisena vaan suurena mahdollisuutena saavuttaa jotain. Oltiin joukkue, jossa yksikään ei ollut tärkeämpi kuin toinen, Käld tiivistää joukkueen "salaisuuden".
– Välierä! Ei sitä voinut tajutakaan. Minulla muuten suu käy, mutta silloin oli sanat hukassa.Välierä naisjalkapalloa hallinnutta Saksaa vastaan suli 12 minuutissa Saksan tehtyä kolme maalia.
– Täytyy myöntää, että tankki oli meiltä tyhjä siinä pelissä. Mutta jaettu kolmossija, olihan se huippusaavutus, Käld huokaa.
Konkreettisempaa ei joukkueelle "moraalisesta pronssisijasta" jäänyt. Ainoana todisteena on Palloliitossa seinällä oleva plakaatti. Mutta muistoja mielessä on senkin edestä, myös kotiinpaluusta naisjalkapalloon "heränneeseen" Suomeen.
LUE MYÖS: Helmarien tähtipelaaja siirtyy Liverpooliin
– Tultiin tyytyväisinä ja iloisina takaisin. Vastaanotto oli sellainen, mitä ei osattu edes odottaa.
– Ennen turnausta lasten paitojen selkämyksissä olivat sellaiset nimet kuin Litmanen ja Hyypiä. Mutta sitten paitoihin tulivat nimet Mäkinen, Kalmari tai Valkonen. Se oli ilo huomata, Käld miettii pientä esimerkkiä naisten pelin noususta.
Nykymaajoukkueen kokenut kapteeni Tinja-Riikka Korpelakin jäi Käldille EM-huumasta mieleen.
– Oltiin Oulussa kisojen jälkeen maaottelussa Hollantia vastaan, ja pelaajien nimmareita jonotti valtava määrä ihmisiä. Yhtenä heistä Tinja-Riikka, ja nyt hän on maajoukkueen kapteeni.
Pelko pois
Nyt Englannissa turnauksensa aloittavalle maajoukkueelle ex-luotsilla on yksinkertainen neuvo, vaikka Käldkin myöntää alkulohkon olevan "kivenkova".
– Mutta sitäkin voi ajatella positiivisen kautta: on hienoa saada pelata niin hyviä vastaan EM-finaaliturnauksessa. Ja nähdä tämä isona saavutuksena ja mahdollisuutena: pelata, nauttia, eikä pelätä.