Kommentti: Näkemiin, Huuhkajat-buumi – Palloliiton ”uusi normaali” vaihtui samaan vanhaan

Vuosi sitten Huuhkajat oli kaikkien huulilla ja menestystä tuli kentällä ja katsomossa. Nyt puhaltavat pelottavan tutut menneisyyden tuulet, kirjoittaa MTV Uutisten toimittaja Tino Vanhanen, intohimoinen jalkapallomies. 

– Mä en ehkä itse tykkää puhua buumista. Näen sen jopa uutena normaalina.

Näin totesi Palloliiton markkinointipäällikkö Mikko Laitinen MTV:lle lähes päivälleen 13 kuukautta sitten, kun häneltä kysyttiin sen hetkisen Huuhkajat-buumin taustoista.

Silloin koko kansan Huuhkajat liiteli oman EM-karsintalohkonsa kärjessä. Täyteen pakattu Olympiastadion oli valmiina huutamaan omansa viidenteen peräkkäiseen voittoon eikä väkivahvan Tanskan kohtaaminen herättänyt suomalaisfaneissa juurikaan pelon tunteita.

Markku ”Rive” Kanervan suojatit olivat viime vuoden syyskuussa ennen kaikkea organisoitu ryhmä, joka ei jättänyt yhtäkään kiveä kääntämättä pisteiden metsästyksessä.

– Isoin muutos on just se, että ihmiset haluavat tulla katsomaan Huuhkajia, eikä pelkästään vierasjoukkuetta, Laitinen sanoi ottelun alla, eikä ollut lainkaan väärässä.

Tanska haki lopulta Pierre-Emile Hojbergin maalilla arvokkaat kolme pistettä Helsingin illasta, mutta laulut ja kannustushuudot raikuivat vielä pitkään päätösvihellyksenkin jälkeen SMJK:n (Suomen Maajoukkueen Kannattajat ry) fanipäädyssä. 

Pettymys oli tuloksen myötä läsnä, mutta päällimmäisinä tunteina olivat ylpeys ja arvostus joukkueen työmoraalia kohtaan.

Usko ei horju

Koitti lokakuu ja seuraavaksi tuli ruma vierastappio Sloveniaa vastaan. Ohipeli, muistan ajatelleeni. Nyt vain kotivoitto Kazakstanista ja unelma paikasta Saksan EM-kisoihin olisi edelleen hengissä.

Mies Miamista, Robert Taylor, paukautti puolen tunnin pelin jälkeen unelmamaalin vapaapotkusta. Kotiyleisö repeää liitoksistaan ja yli kahden ottelun maaliton jakso on vihdoin historiaa. Huuhkajilla on vielä sanansa sanottavana.

Seurasi tukku loistavia paikkoja naulata ottelu ja varmistaa elintärkeä voitto. Helpottavan 2–0 osuman sijaan tarjolla oli kylmä suihku. Bakhtiyar Zaynutdinov ei jättänyt rangaistuspotkua hyödyntämättä ja Kazakstan tuli tasoihin. 

Eikä siinä kaikki. Suihkusta tuli virallisesti jääkylmä, kun Zaynutdinov puski voittomaalin kaksi minuuttia ennen täyttä aikaa.

Pettymys oli järkyttävä.

Totuus vasten kasvoja 

Marraskuussa tuli voitot Pohjois-Irlannista ja San Marinosta, mutta todellisuudessa katseet oli jo käännetty viimeiseen oljenkorteen, maaliskuun EM-jatkokarsintaan, jossa pitäisi kaataa ensin Wales vieraskentällä ja sitten hyvin todennäköisesti Puola kotona.

Viimeaikaisten esitysten myötä tehtävä vaikutti hyvin haastavalta, mutta ei suinkaan mahdottomalta. Wales oli kuitenkin tyly isäntä ja unelma toisista peräkkäisistä EM-kisoista oli lopullisesti haudattava.

Puolan kohtaaminen valtavien panosten ottelussa vaihtui Viro-harjoitusotteluun. Fanikatsomossa seisoessa olo oli epäuskoinen. Vielä hetki sitten johdimme EM-karsintalohkoa.

Menetetty mahdollisuus.

Seuraavat EM-kisat koittaisivat vasta vuonna 2028. Mahdoton edes ajatella niin pitkälle. Nuollaan haavoja ja palataan syksyllä asiaan Kansojen liigan merkeissä.

Väliin mahtui Palloliiton kiusallinen valmentajasekoilu. Kanervan aikakauden piti kaiken järjen mukaan tulla päätökseen ja uutta soihdunkantajaa etsittiin. Lopulta Kanervalle rustattiinkin kahden vuoden jatkosopimus. 

Oudon saagan kruunasi se, että valmennustiimi hänen ympärillään vaihtui, mutta se isoin ja tärkein muutos jäi tekemättä.

Kannattajayhteisössä päällimmäinen tunne oli hämmennys. Mitä järkeä tässä nyt oli? Rive tulee aina olemaan kansallissankari, mutta kaikista hienoimmatkaan matkat eivät voi jatkua ikuisesti.

Sekava ilmapiiri siirtyi kokoushuoneista kentälle ja Suomi hävisi Kansojen liigan avausottelussa Kreikalle tylyin numeroin. 

Englantia vastaan pisteitä ei odotettukaan, mutta puoliajalla tehdyt vaihdot epäonnistuivat räikeästi.

Vanha normaali

Sitten tuli torstai 10. lokakuuta 2024. Kasvojen pesun paikka. Vastassa todella heikkovireinen Irlanti. Nyt on aika kääntää laiva, palauttaa usko ja antaa positiivisten tuulten jälleen puhaltaa.

Puoliajalle päästiin kuin päästiinkin johtoasemassa. Vaikka Joel Pohjanpalo hyödynsi hienosti irlantilaispuolustajan sekoilun, Suomen ote pelistä ei tuntunut kovinkaan vankalta.

Vihreäpaitaiset vierailijat iskivät toisella jaksolla kahdesti ja alakuloinen Suomi oli lyöty. Kannattajapäädyssä moni riisui toisen kenkänsä ja nosti sen ilmaan: ”Rive, aika tullut on! Rive, aika tullut on!"

Palataan vielä ajassa yksi vuosi ja yksi kuukausi taaksepäin. Mitä Palloliiton markkinointipäällikkö Laitinen sanoikaan?

”Ihmiset haluavat tulla katsomaan Huuhkajia eikä pelkästään vierasjoukkuetta.”

Kanervan jatkosopimuksen ja muun valmennusryhmän muutosten myötä tilanne on kääntynyt melkeinpä päinvastoin.

Kun Englannin pelaajat astelevat loppuunmyydyn Olympiastadionin kirkkaisiin valoihin, valtaosa reilun 30 000 hengen yleisöstä saapuu paikalle katsomaan Harry Kanen, Jude Bellinghamin ja Cole Palmerin kaltaisia supertähtiä. Ei Suomen pelaajia.

Huuhkajat-buumista on turha edes puhua ja Laitisen "uudesta normaalista” – siitä ole tietoakaan.

Lue myös:

    Uusimmat