Munasolun luovuttajista jatkuva pula – palkkiona rahakorvaus ja auttamisen ilo

Lapsettomuus on suuri suru monelle pariskunnalle, ja apua haetaan hedelmöityshoidoista. Useita muita hedelmöityshoitoja tehokkaammaksi osoittautunut konsti on saattaa vauva alulle luovutettujen sukusolujen avulla. Luovutetuista munasoluista syntyy vuosittain Suomessa noin 150 lasta, mutta moni joutuu odottamaan pienokaistaan todella pitkään hoitojonossa, sillä munasolunluovuttajia ei ole tarpeeksi.

– Todella monet luovuttajat ovat sanoneet, että eivät olleet tienneet luovutus mahdollisuudesta aikaisemmin. Luulen, että luovuttajia olisi paljon enemmän, jos tietoisuus asiasta olisi parempi ja nuorille naisille tulisi mieleen, että näinkin voi auttaa, lapsettomuusklinikka Fertinovan vastaava lääkäri Marika Mikola pohtii.

Luovuttajaksi kelpaa 18–36-vuotias terve nainen, jolla ei ole periytyviä sairauksia. Omia lapsia ei tarvitse olla.

– Luovuttajat käyvät läpi lääkärintarkastuksen, jossa käydään läpi terveydentila ja tarkistetaan ultraäänellä kohtu ja munasarjat. Ennen luovutusta varmistetaan, ettei luovuttajalle itselleen ole mitään fyysistä tai psyykkistä haittaa luovutuksesta, Mikola kertoo.

Käytännössä munasolunluovutus on noin 3-4 viikon projekti, joka ei vaikuta arkeen klinikkakäyntejä enempää – tosin e-pillereistä tulee luovutuksen ajaksi luopua.

– Munasolunluovutusprojektissa tehdään hyvin samanlainen hoito kuin koeputkihedelmöityshoidossa. Noin 10 päivän ajan otetaan päivittäin hormonipistoksia, joilla  kypsytetään munasoluja munasarjoissa. Kahden viikon aikana muutaman kerran ultraäänellä tarkistetaan, miten munasoluja sisältävät munarakkulat kasvavat. Kun munasolut ovat tarpeeksi kypsiä, ne kerätään pienessä toimenpiteessä, Mikola kuvailee.

Toimenpiteeseen saa tehokkaan lääkityksen, eikä siitä tulisi aiheutua kipua.

Lapsella oikeus selvittää luovuttajan henkilöllisyys

Hoitoon tulevat pariskunnat saavat lain mukaan esittää toiveita luovuttajan hiusten, silmien ja ihon värin sekä rodun ja pituuden suhteen, mutta Mikolan mukaan toiveet ovat usein varsin väljiä. Lähinnä toiveissa on, että luovuttajan piirteet vastaavat omia.

Klinikoiden tiedot luovuttajista rekisteröidään Valvirassa. Luovuttaja saa halutessaan tietää, onko raskaus alkanut ja lapsi syntynyt, mutta enempää tietoja ei anneta. Vuonna 2007 voimaan astunut hedelmöityshoitolaki antaa luovutetuista soluista syntyneelle lapselle kuitenkin oikeuden saada täysi-ikäisenä tietoonsa luovuttajan henkilötiedot. Sen sijaan esimerkiksi lapsen vanhemmat eivät tietoja saa.

Lain mukaan yhden luovuttajan sukusoluja voi saada enintään viisi eri perhettä, joten pelkoa 18 vuoden jälkeen paljastuvasta jälkeläisten yhteydenottojen vyörystä ei ole.

Vaivanpalkkana luovuttajalle maksetaan kulukorvaukset ja 250 euroa. Raha ei motivoi Suomessa sukusolujen luovuttajia, vaan halu auttaa.

– Kaikki sanovat, että haluavat auttaa lapsettomia. Osalla on taustalla se, että he voivat olla verenluovuttajia tai luuytimen luovuttajia, jolloin tämä on lisätapa auttaa. Heillä voi olla ystäväpiirissä tai sukulaisten joukossa lapsettomuudesta kärsineitä, joten asia on voinut tulla sillä tavalla tutuksi, Mikola kertoo.

– Noin puolella luovuttajista on omia lapsia ja he haluavat antaa mahdollisuuden vanhemmuuden onneen myös niille, joille se ilman lahjamunasoluja ei olisi mahdollista.