Mursun pelastusoperaatioon osallistunut meribiologi: Operaatio oli haastavampi kuin sivulliset voivat edes kuvitella

Kotkassa Kaakkois-Suomessa elettiin eilisiltana Suomeen tuhansia kilometrejä matkanneen mursun kohtalonhetkiä.

Heikkokuntoinen, Kotkassa paikallisen talon pihalle ryöminyt mursu oli tarkoitus viedä hoidettavaksi villieläinsairaalaan Helsinkiin.

Siirtoa varten mursu nukutettiin, nostettiin pressun avulla kuljetuslaatikkoon ja pantiin eläinkuljetukseen sopivan kuorma-auton kyytiin. Puolimatkassa Kotkasta Korkeasaareen eläinlääkäri kuitenkin totesi mursun kuolleeksi.

Lue myös: Mursun matkalle Korkeasaareen surullinen päätös: "Se menehtyi matkalla" – näin haastava pelastusoperaatio eteni

”Kukaan ei osannut odottaa tätä edes villeissä unissaan”

Siirto-operaatiossa mukana ollut meribiologi Maiju Lanki kertoo Facebook-kirjoituksessaan, että hankkeen kokoluokka ja haastavuus valkenivat hänelle itselleen vasta eilisiltana. 

– Miten ihmeessä tuollainen voimakas, oikeasti potentiaalisesti vaarallinen ja järjettömän kokoinen merinisäkäs, joka ei ole ihmisarka, siirretään mihinkään näissä oloissa, jollei se olisi kaukana maalla kuten nyt oli, Lanki kysyy päivityksessään.

– Yleisö huutaa, että siirto olisi pitänyt tehdä heti, kun eläin ensimmäisen kerran rantautui ja oli vielä kohtalaisesti voimissaan, mutta miten? 

Lanki toteaa, että vastaavaa tilannetta ei kukaan Suomessa ollut osannut odottaa ”edes villeissä unissaan”. Hänen mukaansa ulkomaisilla kollegoillakaan ei ollut antaa kunnollisia ohjeita aikuisen mursun siirtämiseen elävänä. 

Lue myös: Korkeasaari MTV Uutisille: Mursun nukuttaminen oli "ainoa keino auttaa" – tämän takia eläimen kunto näytti romahtavan hetkessä

Merinisäkkään nukuttaminen on riski

Lanki tähdentää, että jo villin mursun nukutuksessa ovat omat haasteensa.

– Se on paksuine ja kovine ihoineen ja kokonsa puolesta ihan eri asia kuin esimerkiksi kotoinen harmaahylje. Ylipäätään merinisäkkään nukuttaminen on aina haastavaa ja monella tapaa riskialtista.

Toisaalta mursu pakenee nopeasti luonnolliseen elementtiinsä veteen, jos sitä yritetään nukuttaa rannalla. 

Lisäksi mursun kokoisen ja muotoisen eläimen tarkan painon arvioiminen ilman punnitsemista on hyvin vaikeaa. Kun rauhoittavia lääkkeitä annostellaan ”konservatiivisesti”, jotta eläin ylipäätään kestäisi nukutuksen, tilanne venyy entisestään. 

– Entä nukutetun eläimen siirto? Millä ja miten oikeasti siirretään 700 kiloa velttoa mursua kivikosta, puiden välistä tai mistä tahansa muualta kuin upottamattomalta tasaiselta pinnalta, Lanki ihmettelee.

Yksi kysymys on se, mihin mursu pantaisiin eläinsairaalassa mahdollisen pitkän hoitojakson aikana.

–  Ei meillä ole olemassa kunnollisia pitkäaikaistiloja tuonkokoisille merinisäkkäille. Siirto suoraan kotivesille olisi pitkä ja hankala. Nukutetun eläimen siirtäminen on iso riski, mutta niin on hereilläkin olevan. Ei mahdoton, mutta hyvin vaikea tehtävä, johon ei ymmärrettävästi ole etukäteen varauduttu, Lanki listaa.

Lue myös: Pelastusoperaatioon osallistunut Nina Trontti kertoo hetkestä, kun mursun todettiin kuolleen – "Parhaamme yritettiin"

Miksi mursua ei ruokittu ennen siirtoa?

Lanki ottaa kirjoituksessaan kantaa myös siihen, miksi eläimelle ei annettu ruokaa ennen kuin sitä alettiin siirtää, jotta se olisi vahvistunut. 

Lanki muistuttaa, että mursulle ei olisi välttämättä edes ruoka maistunut hyvin stressaavassa tilanteessa. Toinen kysymys on se, mitä sille olisi syötetty ja missä muodossa.

– Tonnikalaa purkista suuhun heiteltynä vai K-kaupan tuoreita tursaita? Mursun ravinnosta yli 90 % koostuu simpukoista ja loputkin pääosin muista nilviäisistä, elävistä sellaisista. (Kuollut) kala kelpaa tai sitten ei.

Nappi otsaan vai hoitoa?

Mursun hoito-operaatio on kerännyt sosiaalisessa mediassa kiivaita kannanottoja puolesta ja vastaan. Osa ihmisistä on ollut sitä mieltä, että mursu pitää hoitaa kuntoon ja saattaa takaisin turvallisille vesille. Osa olisi antanut mursulle ”armollisesti” kuulan kalloon.

Lanki toteaa, että jo lain mukaan pulassa olevia luonnonvaraisia eläimiä on autettava. 

– Meikäläisten liipaisinsormi ja eutanasiaherkkyys ovat usein turhankin nopeita, vaikka eläimellä oikeasti olisi vielä selviämismahdollisuus – jokainen elämä on tärkeä, myös muiden kuin ihmisten, Lanki kirjoittaa.

– Edelleen, meillä on moraalinenkin velvollisuus auttaa, eikä tappotuomio ole auttamista kuin vakavasti sairaiden tai vammautuneiden, tuskissaan olevien kohdalla. 

Näppiksen takaa on helppo huudella

Luonnonvaraisen eläimen hoidossa on otettava huomioon se, miten paljon hoito ja ihmisen läheisyys stressaavat sitä.  

– Entä pystyykö se selviytymään luonnossa vapautuksen jälkeen? Yksisilmäinen kana tai kolmijalkainen koira pärjäävät mainiosti ihmisen avustamana, mutta silmäpuoli haukka tai jalkapuoli ilves eivät omillaan. 

– Onko ihmisen hoivissa vietetty aika turhaa kidutusta ja vääjäämättömän pitkitystä, jos eläin ei tule selviämään luonnossa, joutuu nopeasti saaliiksi tai nälkiintyy? Nämä ovat todella vaikeita kysymyksiä, joita jokainen luonnonvaraisia eläimiä auttava joutuu pohtimaan.

Lanki toteaa, että ”näppiksen takaa” on helppo huutaa toimintaohjeita, mutta luonnon kanssa toimiessa asioilla on paljon enemmän kuin kaksi puolta. 

– Se ei ole helppoa se, Lanki summaa.