Musiikin monitaituri soitti progea vientiyhtye Wigwamin riveissä ja hauskuutti M.A. Nummisen ja Peteliuksen luottomuusikkona.
Muusikko Pedro Hietanen on kuollut 74-vuotiaana.
Hietanen kuoli itsenäisyyspäivänä pitkällisen sairauden jälkeen, omaiset kertovat STT:lle. Omaiset toivovat rauhaa suremiseen.
Hietasen laaja musiikillinen lajikirjo ulottui Wigwamin vakavamielisestä progressiivisesta rockista lystikkäisiin sävelmiin, joita hän esitti ja sovitti Mauri Antero Nummisen ja Pirkka-Pekka Peteliuksen aisaparina. Hän oli paitsi muusikko myös sovittaja, säveltäjä, tuottaja ja esiintyjä.
Hietanen oppi haitarinsoiton äidiltään jo alta kouluikäisenä 1950-luvulla. Musiikin ihmelapsi osallistui Kymenlaakson kulttuurikilpailuihin voittaen ne kaikki ja pääsi televisioonkin. Äiti opetti iskelmät, valssit ja sota-ajan rallit, ja poika meni pianotunneille.
Hietanen aloitti tanssiorkesterissa soittamisen alaikäisenä, jolloin hän tarvitsi jokaiselle ravintolakeikalle nimismiehen allekirjoittaman luvan.
Kun nuori lahjakkuus muutti 1960-luvun lopulla Helsinkiin, hän sai näyttävien viiksiensä ansiosta muusikko Dave Lindholmilta hellittelynimen Pedro, jonka myöhemmin virallisti ensimmäiseksi etunimekseen. Noihin aikoihin hän pääsi Pepe Willbergin Paradise-bändiin, jonka sointia värittivät puhaltimet ja neliääninen laulu. Hän revitteli keikoilla taitavia urkusooloja, mikä herätti maan eturivin muusikoiden huomion ja toi kutsun vientiyhtye Wigwamin riveihin.
Kosketinsoittajana hän pääsi 1970-luvulla Wigwamin kanssa yrittämään kansainvälistä läpimurtoa brittilevy-yhtiö Virginin huomassa ja konsertoi bändin jäsenenä muun muassa Lontoon Hyde Parkissa. Wigwamin vauhti kuitenkin hiipui.
– Olimme ehkä kuitenkin musiikillisessa mielessä muutaman vuoden myöhässä, kun yritimme läpimurtoa Englannissa. Silloin alkoivat jo tulla esimerkiksi punk ja reggae, joiden tieltä progebändit saivat väistyä, Hietanen arvioi STT:lle 2009.
Puoli metriä pitkät hiukset
Wigwamin keikkakalenterin ehdyttyä Hietanen pistäytyi rahapulassa Lo ve Recordsin konttorilla 1970-luvun lopulla ja törmäsi toimistolla artistipersoona M.A. Nummiseen. Hän vinkkasi osaavansa soittaa haitaria, jos Numminen joskus tarvitsisi säestäjän tuuraajaa.
Duon ensiesitys oli pian Jyväskylän Sokoksella: neljä puolen tunnin keikkaa päivän mittaan.
– Minulla oli haitari messissä ja puoli metriä pitkät hiukset. Näytin varmaan aika rankalta, Hietanen muisteli STT:n 70-vuotishaastattelussa.
Hietanen oli aivan ihmeissään, kun Jyväskylään mentiin lentokoneella edestakaisin, ja Numminen oli järjestänyt päivähotellin, jossa levättiin esitysten välillä.
– Tämä oli suurenmoista, ja sitä paitsi palkkio oli vieläpä erittäin hyvä.
Tästä alkoi vuosikymmenien mittainen yhteistyö, josta Hietanen kenties muistetaan julkisuudessa parhaiten.
Nummisen duopartnerina hän esiintyi kotimaan lisäksi Ruotsissa ja saksankielisissä maissa. Repertuaari ulottui vanhasta jatsista filosofisiin teksteihin, Schubertin liedeistä tangoon. Klubien lisäksi Hietanen esiintyi Nummisen kanssa kirjallisuustapahtumissa ja filosofikongresseissa. Numminen lauloi ja tarinoitsi yleisölle erikoiseen tapaansa kunkin kohdemaan kielellä.
– Kun esiintyminen alkoi, viiden minuutin kuluttua jengi oli myyty. Ei tarvinnut välttämättä edes soittaa mitään.
Numminen ja Hietanen pääsivät esiintymään myös länsinaapurin suosittuun Allsång på Skansen -yhteislaulutapahtumaan.
– Tässä on erikoista se, että ruotsalaiset eivät yleensä kutsu Skansenin lauluillan esiintyjiksi ulkomaalaisia. Me saimme nyt armon, kertoi Hietanen STT:lle kesällä 2007.
Lapsiyleisölle kaksikko esiintyi kotimaassa myös Gommi ja Pommi -lauluduona, jossa Numminen esitti Gommi-nimistä jänistä ja Hietanen Pommi-kissaa.
Musiikillisia kontrasteja
Hietanen perusti 1980-luvun taitteessa lähinnä levytyksiä varten oman yhtyeen nimeltä Pedro's Heavy Gentlemen, jonka albumeilla on soittanut eri aikoina kymmenet huippumuusikot. Hän halusi tehdä sovituksia omalla tyylillään, kokeilla musiikillisia ja kielellisiä kontrasteja sekä vaihtuvia solisteja.
– Parhaiten ideaa kuvasti ensimmäisellä levyllä venäläinen kappale Huopikkaat, jonka skånelainen mies Peps Persson laulaa suomeksi, ja se on reggae, hän kertoi.
Hietanen työskenteli 1980-luvulla myös EMI-levy-yhtiön tuotantopäällikkönä ja tuotti monia menestyslevyjä, esimerkiksi Lapinlahden Lintujen, Topi Sorsakoski ja Agentsin ja Pave Maijasen albumeja. Hän kertoi halunneensa levy-yhtiössä toimiessaan nähdä aidan toiselta puolelta, millä ja kenen ehdoilla levyjä pitää saada kaupaksi ja mikä on mahdollista, mikä ei.
Pedro Hietaselle hyvin tärkeitä olivat laulaja-näyttelijä Ritva Oksasen kanssa tehdyt teatteriesitykset, joissa Hietanen toimi kapellimestarina ja pianistina. He tekivät esityksiä 2000-luvun alkupuolelta alkaen yhdessä parinkymmenen vuoden ajan: lauluja, runoja, monologeja, konsertteja.
Oksanen on Nummisen ja Peteliuksen ohella yksi Hietasen pitkän linjan yhteistyökumppaneista.
Helikopterilla juhannuskeikoilla
Peteliuksen Hietanen tapasi ensi kertaa 1980-luvun alussa Velipuolikuu-sketsisarjan tekijäkaartin miitingissä.
Hietanen oli kutsuttu kapellimestariksi viihdeohjelmaan, josta tulikin erittäin suosittu. Ohjelman sukseen myötä kaksikko sukkuloi vuoden 1984 juhannuksena helikopterilla keikkapaikalta toiselle. Hietanen säesti, kun Petelius lauloi Muistan sua Elainea ja esitti sketsihahmojaan, kuten Fylli-tätiä ja Fakiiri Kronblomia.
Kun Hietaselta kysyi, miten pokka pysyi moista seuratessa, hän vastasi, ettei se pitänyt.
– Mauri Anteron (M.A. Numminen) kanssa pokka pysyy paremmin, siinä pystyy keskittymään toisella lailla, hän vertaili STT:lle 70-vuotishaastattelussaan.
Hietasen ja Peteliuksen keskinäinen hauskanpito johti myös hulvattomiin radiosketsiohjelmiin, joilla on yhä vannoutunut ihailijapiiri. Hietasen juontajahahmo Heikki haastatteli Peteliuksen loihtimia erikoisia persoonia ohjelmissa, jotka sittemmin julkaistiin Serpien kylässä -nimisinä kokoelmina.
Pedro Hietanen harrasti lukemista ja shakkia, jonka pelaamisen aloitti Wigwam-vuosinaan Jim Pembroken kanssa.
Pedro Heikki Kalevi Hietanen oli syntynyt 5. toukokuuta 1949 Jaalassa Verlan kylässä Kymenlaaksossa.