Kaikkihan tietävät, että se aito ja oikea Joulupukki asuu Korvatunturilla, Suomen Lapissa. Itsepäisissä pohjoismaisissa naapureissa ollaan kuitenkin hiukan eri mieltä asiasta.
Tanskalaislapset väittävät tiukkaan, että joulupukki asuu Nuukissa, Grönlannissa. Tarinan mukaan pukki sai alkunsa seuraavasti:
"Kerran, kauan sitten, jääkarhu käveli öiseen aikaan hangilla. Yhtäkkiä se sokaistui valosta. Valo puhui sille ja kertoi tarinan kahdesta veljeksestä, Valosta ja Pimeästä. He eivät jakaneet enää päivää ja yötä sovussa, vaan Pimeä yritti saada maan päälle ikuisen yön. Estääkseen tämän Valo antoi karhulle taikakiven. Kun jääkarhu hieroi kiveä, siitä hyppäsi ulos tulihaltia, ja samaan aikaan jääkarhu muuttui ihmishahmoiseksi. Karhulle kasvoi pitkät valkoiset hiukset ja pitkä valkoinen parta. Haltia antoi hahmolle lämpimän punaisen takin, punaisen hatun, kamikit eli grönlantilaiset hylkeennahkasaappaat, karhunnahkahousut, lapaset ja sauvan. Hänelle annettiin tehtävä matkustaa etelään ja pelastaa valo takaisin maailmaan."
Ei vähempää kuin 13 pukkia
Islantilaiset eivät sitten tyydy pelkkään yhteen joulupukkiin. Ei, heillä pitää joulu-ukkoja olla peräti kolmetoista – joidenkin mukaan pukkeja on vain yhdeksän. Joka tapauksessa lahjat islantilaislapsille jakaa nyttemmin melko tutunnäköinen Jolasveinn. Mutta jo 12. joulukuuta saakka tontut ovat jakaneet lapsille pikkulahjoja ikkunalaudalle asetettuun kenkään – ehkä. Sarkahousuihin ja villapaitaan pukeutuneilla pahankurisilla Jolasveinar-tontuilla on kaikilla omat nimensä. Jolasveinar tarkoittaa "joulunajan poikia", ja melkoisia kloppeja nämä tontut ovatkin.
Kun joulu lähestyy, tontut hiipivät joka päivä tunturilta yksi toisensa perään ihmisten pariin tekemään kepposiaan. Esimerkiksi 18. joulukuuta Hurthaskellir eli Ovenpaiskoja säikyttelee ihmiset sekopäisiksi ja 20. joulukuuta Bjugnakräkir eli Makkarakoukku varastaa joulumakkaran. Seuraavana päivänä Gluggagägir kurkkii ikkunoista ja jouluaattona sitten Kynttilänkärttäjä varastaa juuri valetut kynttilät.
Tontut asuvat tuntureilla vanhempiensa ja muun peikkoväen kanssa. Gryla, tonttujen äiti, on ilkeä noita, joka syö kaikki tuhmat lapset. Leppaluthi-laiskimus on heidän isänsä. Joulun pimeydessä tontut ja peikot, kauhistuttava joulukissa, keijut ja metsänneidot tulevat talojen ja pihojen nurkille – silloin kannattaa olla Islannissa varuillaan. Loppiaisena, kolmantenatoista päivänä eli Threttandinnina, vietetään suuria ulkojuhlia. Silloin nämä pimeyden asukit jättävät ihmiset ja pakenevat taas tuntureille ja kallionkoloihin laulettuaan ja tanssittuaan kokon ympärillä keijukaiskuninkaan ja -kuningattaren kanssa.
Staalo ja pelottava rautaputki
Jos on Islanti melkoinen satujen saari, on saamelaisillakin omat versionsa. Joulustaalo on iso, ylimielinen, tyhmä ja ahne haltija. Se ajaa joulun aikaan eläinraidolla. Raidossa ovat vetojuhtina metsän villieläimet hiirestä karhuun. Jos kodassa meluttiin, staalon raidon villieläimet vauhkoontuivat ja staalo suuttui. Se hyökkäsi kotaan pahat mielessään ja pisti säkkiinsä kaiken minkä ehti, vaikka sitten lapsia.
Staalon saa suuttumaan myös se, että pihalla on roskia, suksia tai leikkikaluja pitkin tannerta. Näetsen staalon raidassa ensimmäisenä oleva hiiri ei pääsekään rojun yli, ja raita pysähtyy. Staalo raivostuu, syöksähtää sisälle ja ottaa povestaan rautaputken, jolla se imaisee talon asukkailta aivot päästä.
Testaa itsesi:
AVA - STT-MARIKA KATAJA
Kuvat; Shutterstock