Thaimaan siirtolais- ja turistipastori Jyrki Markkanen saapui ensi kertaa Khao Lakin tuhoalueelle uudenvuodenpäivänä 2005, kuusi vuorokautta sen jälkeen, kun hyökyaalto oli iskenyt.
Markkanen muistaa hyvin matalan rannan. Ja koko maisemaa hallitsevan hävityksen.
– Tuollaisella hyökyaallolla on valtavan suuri voima, hän lausuu hitaasti kaiveltuaan ensin muistikuviaan tuolta päivältä.
– Aalto oli vienyt mennessään kaiken pintakasvillisuuden, rannassa olevista ravintoloista huonekalut, päivänvarjot ja niin edelleen.
Markkanen tapasi uhrien omaisia ja muita pelastuneita suomalaisia vain vähän. Hänen työtään oli olla suomalaisen poliisin mukana ”hiljaisten uhrien”, eli vainajien kotiuttamisessa.
– Olin thaikielen taitoisena aluksi tulkkina ja poliisin kanssa käymässä läpi tuhoalueita. Olin mukana myös asiakirjojen kääntämisessä, kun uhreja alettiin kotiuttaa.
Vainajien lähtiessä kotimatkalle hän toimitti lentokentällä hartaustilaisuuden.
Tsunami puhuttaa muttei pelota
Ihmiset eivät ainakaan merkittävissä määrin pelkää uuden tsunamin mahdollisuutta, vaikka aika ajoin paikallisissa lehdissä uutisoidaan maanjäristyksen ja hyökyaallon kohonneesta riskistä.
– En ole näitä ajatuksia matkailijoiden suusta kuullut, paikallistenkin harvemmin. Sellaiset ihmiset, jotka sitä pelkäävät, valitsevat matkakohteekseen jonkin toisen alueen, Markkanen arvelee.
Länsimaalaisten turistien ihmismieli lienee sillä lailla rakennettu, että ei kuolemanvaaraa lomalla niin aktiivisesti ajatella.
Tsunamionnettomuuden jälkeen myös Intian valtamerelle perustettiin kuitenkin kansainvälisellä tuella tsunamivaroitusjärjestelmä. Sen ansiosta Intian valtameren rantavaltioissa on evakuoitu ihmisiä turvaan rannoilta useita kertoja maanjäristystilanteissa.
Thaimaan lisäksi vuoden 2004 tsunami koetteli Sri Lankaa, Indonesiaa, Intiaa, Malediiveja ja Myanmaria. Sen vaikutus ulottui myös Afrikan rannikolle.