Presidentti Sauli Niinistö arvioi Kari Lumikeron toimittamassa Surun aalto -dokumentissa selvinneensä Aasian tsunamista jouluna 2004 sattuman ansiosta. Tapaus muistuu mieleen nykyään lähinnä vuosipäivinä.
Aasian rannoille vyörynyt tsunami hukutti tapaninpäivänä 2004 alleen yli 230 000 ihmistä Intian valtameren reunavaltioissa. Yksi hyökyaallosta hengissä selvinneistä oli tasavallan presidentti Sauli Niinistö.
Kun tsunami iski, Euroopan investointipankin varapääjohtajana tuolloin toiminut Sauli Niinistö ja hänen kaksi aikuista poikaansa olivat lomamatkalla Thaimaan Khao Lakissa.
”Kohtalo on monen sattuman summaa”
Niinistö korostaa toimittaja Kari Lumikeron haastattelussa sattuman osuutta pelastumisessaan.
– Sattumalla oli erittäin suuri osuus kaikkeen. Oli sattumaa, että havaitsin tsunamiaallon ja onnistuimme kipin kapin pelastautumaan ihan viime tipassa.
Kun pahin oli ohi, kaikki tuntui epäuskottavalta.
– Mahdollisen raja oli ylitetty, sen jälkeen sitä vain otti vastaan ja ihmetteli, että mitä vielä tulee. Eikä maiseman muutoskaan enää merkittävästi vaikuttanut.
”Kas vain, paikalliset ovat piknikillä”
Niinistön pelastui hukkumiselta kiipeämällä sähköpylvääseen. Lieviä vammoja hän sai laskeuduttuaan takaisin maalle, jossa hän putosi veden peitossa olevaan viemärikaivoon.
Niinistö ja hänen poikansa vietiin tapauksen jälkeen sairaalaan sidottaviksi ja sieltä edelleen linja-autolla Phuketin lentokentälle. Phuketista heidät lennätettiin Thaimaan armeijan sotilaskoneessa 10 muun suomaisen kanssa Bangkokiin. Sieltä matka jatkui Finnairin vuorokoneella Helsinkiin.
Linja-automatkasta Phuketiin hän muistaa erityisesti yhden huomion.
– Maasto oli hyvin kumpuilevaa ja minulle tuli sellainen hassu ajatus, että kas vain, paikalliset harrastavat noin paljon piknikkiä. Kunnes tajusin, että kumpareitten päällä oli perheitä paossa tsunamia. Koko ajanhan tuli erilaisia huhuja jälkijäristyksistä ja -aalloista.
“Selviämme yhdessä kotiin asti”
Kotiin tulon jälkeen tsunamin kokeneet pyrkivät toipumaan kokemastaan kukin omalla tavallaan. Niinistö kertoo selvinneensä tapauksesta ajan oloon.
– Se vain siinä sitten vuosien mittaan on tasaantunut, Niinistö hymähtää.
Heti tapauksen jälkeen kokemuksen työstämisessä auttoivat muut saman kokeneet.
– Phuketin keräyskeskuksessa meitä kokoontui yhteen aika mielenkiintoinen pienryhmä. Mahdollisesti sillä oli vaikutusta omaankin ajatteluun, että kuuluu johonkin ryhmään; että nyt meitä on tässä porukka, ja me selviydymme tästä kotiin asti.
Vuosipäivät nostavat muistot pintaan
Myöhemmin Niinistö ei ole ollut kohtalotovereihinsa enää yhteydessä.
– Siinä kävi niin, että emme ehtineet paljon vaihtaa yhteystietoja. Mutta on minulla ainakin yksi hyvä tuttu siltä ajalta.
Tsunamimuistotkaan eivät tule mieleen enää kovin usein.
– Muistot tulevat mieleen lähinnä silloin, jos niille on jokin selvä laukaiseva tekijä, kuten vuosipäivä. Muistot heräävät myös, jos puhutaan Thaimaasta. Mutta 10 vuotta on aika pitkä aika, ja yhä harvemmin niin käy.