Sakari Markkanen, 31, tiesi jo pienenä, että hän seuraa isänsä jalanjälkiä. Kun muut pikkupojat halusivat poliiseiksi ja palomiehiksi, Sakke tiesi, että hänestä tulee pankkiryöstäjä.
Aivan kuten oli hänen isänsäkin, koko Suomen tuntema ammattirikollinen, pankkiryöstäjä Matti "Volvo" Markkanen.
Sakari Markkanen kertoo tarinansa tänä keväänä ilmestyneessä kirjassa Rikolliseksi kasvatettu, Volvo-Markkasen pojan tarina (Johnny Kniga). Markkanen on kirjoittanut kirjan yhdessä toimittaja Kimmo Laakson kanssa.
Sakke oli 19-vuotias, kun hän hivuttautui toden teolla isänsä saappaisiin. Kirjassa Sakari Markkanen kuvailee, miten 19. syyskuuta 2008 oli hänen elämänsä hienoin päivä. Tuolloin nuori mies teki yhdessä toisen miehen kanssa pankkiryöstön Etelä-Ruotsissa, pienessä Lenhovdan taajamassa.
Huolellista valmistautumista
Rikosta oli edeltänyt kolmen viikon valmistelut ja viisi päivää pankin tarkkailua.
– Sitä oli harjoiteltu. Oikeastaan koko elämä oli ollut valmistautumista siihen. Isäkin oli aikanaan valmistautunut huolellisesti. Hän oli pestautunut jakeluauton kuljettajaksi voidakseen tarkkailla pankkisaleja, Markkanen kertoo kirjassa.
Ryöstö onnistui ja 19-vuotias nuori mies koki olevansa kuolematon.
– Tuli zenmäinen olo. Tyyni ja rauhallinen, hän kuvaili.
Puolta vuotta ennen tekoa isä oli opettanut pojalleen ryöstön tekemistä. Isä kutsui sitä oppisopimuskoulutukseksi. Opettajaksi tuli isän vanha tuttu, 48-vuotias rikollinen, jonka kanssa Sakke toteutti ryöstön.
– Isä piti huolellisesta suunnittelusta. Ryöstöjä suunnitellessaan hän kokeili etukäteen ryöstöjä varten varastamansa autot, ajoi pakoreitit lävitse varmistaakseen, ettei mitään jäänyt sattuman varaan.
Lue myös: Suomen kuuluisimman pankkirosvon poika vaihtoi rikollisuran tavallisen palkansaajan elämään – kertoo nyt mikä on ratkaisevin ero kahden maailman välillä
Poika mukana työkeikoilla
Sakari Markkasen isä Volvo Markkanen kasvatti pojastaan rikollista jo pienestä pitäen.
Kun Sakke oli vasta taaperoiässä, isällä oli bisneksiä Lappeenrannan suunnalla. Volvo Markkanen otti poikansa mukaan työkeikoille, kun tämä oli vasta kuuden vanha. Poika oli utelias oppimaan ja kuulemaan.
– Leikin lattialla leluautoilla ja samalla kuuntelin, kun isä ja Pertsa pitivät palaveria. Kuulin pätkiä keskustelusta. "Ammutaan polvet", isä sanoi. Silloin en vielä tiennyt miten polvia ammutaan. Parempi tulos saavutetaan takareiden puolelta. Luunsirpaleet lähtevät ulospäin ja polvi menee täydellisesti paskaksi.
Ampumista harjoiteltiin jo lapsena
Sakari Markkanen kasvoi ja asui lapsuutensa Helsingin Roihuvuoressa, missä perheellä oli kolmio.
Isä ja poika harjoittelivat ampumista jo Saken lapsuudessa ja se oli mukavaa yhteistä tekemistä. Äiti tunsi olonsa epämukavaksi, kun hän näki miten poika ihaili isäänsä.
Jo neljävuotiaana Sakke oli juossut kotitalonsa pihalla ja huutanut, että hänestä tulee pankkirosvo.
– Isän ihailu näkyi tosi voimakkaasti siinä vaiheessa, eräs naapurissa asunut tyttö muistaa.
Naapuruston lapset tiesivät, kuka Volvo Markkanen oli. Miestä pidettiin hauskana ja viisaana setänä, joka jutteli ja vietti aikaa pihalla.
Saken ollessa teini-ikäinen, isä opetti tälle miten räjähteitä valmistetaan.
– Se neuvoi, miten kassakaappi räjäytetään auki siten, että sisältö ei tuhoudu. Isä oli suurin vaikuttava tekijä, miksi minusta tuli rikollinen, Sakari Markkanen kertoo kirjassa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Isä Volvo Markkanen ja pieni Sakke.
Rauhaton ja villi lapsi
Isä opetti vasta ekaluokkalaista Sakaria ajamaan autoa. Takapuolen alle laitettiin muutama tyyny, jotta pää näkyi ikkunasta ja poika yletti polkimiin.
Pian pojan koulun aloittamisen jälkeen isä joutui vankilaan.
Välillä elämä Roihuvuoren asunnossa oli rauhatonta. Matti Markkasen tutut rikolliskuvioista saattoivat tulla koputtamaan ovelle ja pyrkimään sisään. Elämä oli kaoottista.
Opettajan mukaan Sakari oli rauhaton lapsi ja erityisen villi.
Sakarilla epäiltiin ja selvitettiin adhd:tä, mutta tutkimukset jäivät kesken, kun vanhemmat eivät enää vieneet poikaansa tutkimuksiin. Äidin mukaan monet pojan oppimisongelmista johtuivat koulusta.
Isä puolestaan vannotti opettajalle, että hän laittaa pojat, eli omat rikolliset kaverinsa asialle, jos Sakaria kiusattaisiin.
Rikolliskaverit luokassa
Isä toteuttikin uhkauksensa sen vuoksi, että Sakari oli liian vauhdikas ja hän häiritsi muita luokassa.
Isä laittoi rikolliskaverinsa istumaan luokkaan huoneen perälle. Aina kun Sakari yritti äännellä, mies huusi "Sakke". Pojan käytös muuttui.
Markkasen vanhemmat riitelivät perheen kireästä taloustilanteesta ja isän kyvyttömyydestä lopettaa rikollista uraansa, vaikka hän olikin niin luvannut.
Äiti oli ammatiltaan kirjanpitäjä ja hän olisi halunnut säännöllistä ja tavallista perhe-elämää.
Äidille oli sokki, että puoliso ei pystynyt jättämään menneisyyttään ja rikollista elämäänsä ja että tämä johdatti vielä lapsensakin rikollisille poluille.
Pojalle ei kerrottu isän vankilassaolosta
Kun Volvo Markkanen sitten joutui vankilaan, pääsi Sakari äitinsä mukaan katsomaan välillä isää.
Katajanokan vankilan käytävillä Sakari sai rullaluistella, 7-vuotiaasta pojasta Suomenlinnan vankila oli kiva. Siellä sai istua isän sylissä. Poika ei tosin oikein edes tiennyt, mihin isä oli kadonnut.
– Oli kiellettyä kertoa minulle, että isä on vankilassa. Se oli kaikkien muiden tiedossa ennen minua.
Naapurit alkoivat kyräillä Markkasten perhettä sen jälkeen, kun isä otettiin kiinni. Äiti pelkäsi, että jotkut vahingoittaisivat Sakaria. Niinpä isä järjesti vankilasta käsin Helvetin enkelit vartioimaan Sakarin koulutietä.
– Enkeleitten kanssa faija tuli hyvin juttuun. Joittenkin ihmisten on vaikea käsittää, että olet pienestä pitäen tappajien ja moottoripyöräkerholaisten kanssa. En muusta tiennyt. Se oli minulle perusjuttu.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Pikku-Sakke ihaili isäänsä.
Äiti masentui
Kun Sakari oli alakoulussa, hänen äitinsä masentui ja voi huonosti. Volvo Markkanen vapautui vankilasta syksyllä 1996 ja melko pian tämän jälkeen Sakarin äiti yritti itsemurhaa.
Helmikuussa 1997 äiti vietiin yliannostuksen vuoksi ambulanssilla sairaalaan.
– Eka äiti vei tapaamaan isää vankilassa, nyt isä vei tapaamaan äitiä pöpilässä, Sakari kertoo.
Äiti oli hoidossa muutaman kuukauden. Jouluna 1997 Sakarille syntyi pikkusisko. Poika oli tuolloin 9-vuotias.
Kaikesta huolimatta Sakari Markkasella oli onnellinen lapsuus.
Lue myös: Pankkiryöstäjä Volvo-Markkasen poika Sakke seurasi isänsä jalanjälkiä – näin hän muistelee lapsuuttaan Rikospaikalle: "Kotona pyöri ammattirikollisia ja tappajia"
Muutti yksin takaisin Suomeen
Vauvan synnyttyä äiti halusi muuttaa pois Roihuvuoresta. Volvo Markkanen ei ollut enää ihannoitu yhteisössä. Niinpä perhe muutti Espanjaan.
– Äiti mietti taka-ajatuksena sitä, että isä pääsisi eroon rikollisista ympyröistä Suomessa.
Sakari kävi Espanjassa koulua, kunnes hän lopetti koulun 15-vuotiaana. 16-vuotiaana hän muutti yksin Helsinkiin. Muu perhe jäi ulkomaille.
Isä kehui Sakaria kylmäpäiseksi ja se vahvisti Sakarin uskoa siitä, että hänestä tulisi hyvä ammattirikollinen.
– Espanjan jälkeen Sakari oli ihan erilainen tyyppi. Sillä oli syvä poliisiviha, eräs kaveri kuvasi kirjassa.
– Se palasi Espanjasta nuorena miehenä takaisin. Kun nähtiin, ajattelin, että kaveri on tuhoon tuomittu. Rikollisuus huokui siitä. Jos ollaan rehellisiä, se on traaginen tarina. Lapsi, jolla on ollut vaikea lapsuus, yrittää glamorisoida isäänsä ja rikollista elämää, toinen tuttu kuvaili Sakkea.
Isän kuva sellin seinällä
Nuori Sakari aloitti rikokset ja jatkoi niitä vuosien ajan. Oli ryöstöjä ja huumerikoksia.
Yhteensä hän istui vankilassa yli kuusi vuotta huume- ja väkivaltarikoksista. Vankiloissa tuli tuttuja alamaailmasta ja jengeistä.
Vankilasellin seinällä Sakarilla oli kuva isästään.
– Isä eli minun kautta, tavallaan. Se halusi olla mukana, kun fyysisesti ei itse enää pystynyt, tuolla tavalla pystyi olemaan. En hirveästi sille kertonut yksityiskohtia, varsinkin kun on huumebisneksistä kyse. Se tiesi, että elän rikollista elämää, se oli kannustavasti mukana siinä.
Vuonna 2016 Volvo Markkanen kuoli, kun Sakari oli suorittamassa tuomiotaan Sörnäisten vankilassa. 78-vuotiaaksi elänyt ammattirikollinen kuoli 2. maaliskuuta. Kuolinsyy oli määrittämätön munuaisten vajaatoiminta.
Markkasella oli kuolintodistuksen mukaan myös aikuistyypin diabetes, verenpainetauti, eteisvärinä ja vuonna 2008 liuotettu aivoinfarkti.
Poika oli käynyt katsomassa isäänsä kahdesti sairaalassa vankilasta, mutta kuolinhetkellä hän ei voinut olla läsnä. Vasta kun poistumislupa vankilasta heltisi, Sakari luuli menevänsä vielä sairaalaan isäänsä katsomaan.
Äidiltään hän kuuli puhelimessa, että isä oli kuollut jo edellisenä iltana. Medialle oli vannotettu, että uutista ei saisi kertoa ennen kuin poika saisi tiedon häneltä.
Pitkän vänkäämisen jälkeen Sakari pääsi hyvästelemään isänsä patologian laitokselle.
– Tunsin, miten kylmä iho oli. Tosi kylmä. Sen silmät oli puoliksi auki. Tajusin, että isä on kuollut. Se ei tule enää takaisin. Me ei pystytä enää keskustelemaan. En pysty enää soittamaan sille, niin kuin vankilasta olin tottunut tekemään. Tuli niitä kyyneliä. Tunsin surua. Samalla tunsin iloa siitä, että tunnen surua. En ollut ikinä kokenut semmoista. Olin vieraantunut surun tunteesta.
Isä tatuoituna rintaan
Maaliskuussa 2016 Sakari tatuoi isän kuvan rintaansa, sydämen kohdalle
Sakke vapautui vankilasta tammikuussa 2017. Tuomio oli kärsitty. Hän marssi ulos vankilasta ja matkusti äidin ja siskon luokse kohti Kauniaisia.
Isän kuoleman jälkeen hän oli alkanut miettiä, että lopettaisi rikokset ja alkaisi tekemään jotain rehellistä. Hänellä ei ollut kuitenkaan ideaa, mitä se voisi olla.
Sakari kertoi ajatuksistaan äidilleen. Ammattirikollisen uran lopettaminen ei ollut helppoa ja aluksi tuli suuret tyhjyyden tunteet.
– Se, mistä aikaisemmin on saanut arvostusta, pyssynheiluttelu, kamanheitto, kilokauppa, onkin yhtäkkiä jotain, mitä yhteiskunta sietää vain kirjoissa ja elokuvissa.
Sakari ryhtyi tekemään töitä rakennusalalla ja kirjoitti kirjan rikollisesta elämästään. Parisuhdekin tuli vankilavuosien jälkeen, mutta se päättyi eroon viime syksynä.
– Olen erittäin tyytyväinen siihen, mitä nykypäivänä olen. Jos katuisin elämääni ja mitä olen, miten voisin olla tyytyväinen siihen mitä olen tänä päivänä. Kokemukseni ovat muokanneet minusta sellaisen kuin olen, hän sanoi MTV Uutisten haastattelussa.