Päättyvän vuoden vihatuin sana on korona. Pandemia ei helpottanut otettaan, päinvastoin loppuvuodesta pulpahti esiin uusin muunnos omikron. Kulkutautihuolien ohella maailmalla seurattiin niin Yhdysvaltain väkivaltaista presidentinvallan vaihtoa, länsimaiden äkkilähtöä Kabulista, kuin ilmaston lämpenemisen siivittämiä luonnonkatastrofeja. Paljon merkittävää jäi jälleen uutisvirran katveeseenkin. Mutta aloitetaan saarivaltiosta Pohjois-Atlantilla.
Suomessa kalenteri oli jo ehtinyt tammikuun puolelle, kun Britanniassa viisarit osoittivat 0:00 gmt.
Britit sulkivat kokonaan Brysselin-oven EU-eron siirtymäkauden päätyttyä. ”Ihana hetki tälle maalle”, pääministeri Boris Johnson tiivisti brexit-kansanosan tunnot uudenvuodenpuheessaan.
Ihanuus ei kestänyt kovin montaa kellonlyömää. Kotikonnuilla alkoi olla pulaa rekkakuskeista, maatilatyöntekijöistä, teurastajista, polttoaineesta ja ruoastakin.
”Taking back control” oli viimein totta, melkein. Bryssel-kädenväännössä Johnson yritti yhä kaulia ja kääntää Irlannin saaren tullirajamenettelyä allekirjoittamastaan sopimuksesta huolimatta.
Kalastus puolestaan ei ole millekään jäsenmaalle tai Britannialle taloudellisesti kohtalonkysymys. Niinpä siitä saatiin aikaan symbolinen käsirysy, joka tuo mieleen Asterixin ystäville tutut tappelut kalakauppias Amaryllixin tiskillä.
Trump horjutti demokratiaa
Vaarallisempi rähinä tapahtui Atlantin toisella puolella vain päiviä eurooppalaisen eron jälkeen.
Presidentti Donald Trumpin oli ollut mahdotonta niellä vaalitappiotaan Joe Bidenille. Seurasi häkellyttävän valheellisia yrityksiä kampittaa vallansiirto, toisin sanoen kaataa demokraattinen järjestelmä.
Kuudes tammikuuta Trump puhui ääni kiihkeän käheänä kannattajilleen Valkoisella talolla.
– Me emme anna periksi koskaan, me emme luovuta.
Illalla Suomen aikaa televisiokuvat Washingtonista todistivat, kuinka trumpistit tunkeutuivat väkivalloin kongressiin estääkseen vaalituloksen hyväksymisen.
Huomattavaa on, että vaalitulosäänestyksessä merkittävä määrä republikaaneista kongressissa nieli räikeät valheet, uskoen niihin, tai äänestäjiensä pelossa.
Tuon päivän tapahtumien tutkinta on yhä kesken kongressissa.
Yhdysvallat siirtyi uskollisuudenvaloja janoavasta, impulsiivisesta ja arvaamattomasta presidentistä asiakeskeisempään poliitikkoon.
Eri puolilla maailmaa huokaistiin helpotuksesta. Ei tosin Brasiliassa, Venäjällä, Unkarissa, Puolassa, Sloveniassa, Filippiineillä, ja monessa muussa populistijohtoisessa maassa.
Bidenin linjaukset, Putinin etupiiri
Maailmalla odotettiin Bidenin ulkopolitiikan ja pandemian haastaman talouspolitiikan tienviittoja.
Edeltäjäänsä verrattuna suurimmaksi eroksi muotoutuivat ilmastokysymykset, ja ainakin retoriikassa länsimaisen demokratian ja liittolaisten tärkeyden korostaminen.
Euroopassa turvallisuudentunne lisääntyi, kun Trumpin EU- ja Nato-vihamielisyys vaihtui vanhojen kumppanien huomioimiseen.
Biden lupasi tukea EU:ta yhä hermostuneemmaksi käyneen Vladimir Putinin Venäjän yhä kovempaa ja uhkaavampaa ärhentelyä vastaan.
Kreml vyörytti tutulta muistuttavaa suurvaltojen etupiirijakoa. Putin vaati nopeita vastauksia vaatimuksiinsa, ettei Nato saa ottaa uusiksi jäsenikseen Venäjän naapureita. Tähän joukkoon kuuluisi Suomi, vaikkei Putinin tarvinnut erikseen maita nimeltä mainita.
Viimeistään loppuvuonna huoli Ukrainan konfliktin kärjistymisestä suureksi sotimiseksi kasvoi akuutiksi, kun Putin kasasi suurta sotilasvoimaa lähelle Ukrainan itärajaa.
EU:ssa puhuttiin Ranskan johdolla äänekkäämmin brysselinslangilla ”strategisesta kompassista”, eli oman turvallisuus- ja puolustusyhteistyön vahvistamisesta. EU:ssa turvallisuuteen kuuluu myös alueen houkuttelevuus turvapaikanhakijoiden mielissä.
Valko-Venäjä masinoi turvapaikanhakijoita rajoilleen
Niinpä kompassin neula heilahti yllättäen itärajalle kesällä, kun ensin Latvian ja Liettuan, ja myöhemmin Puolan, Valko-Venäjän vastaisille rajoille ilmestyi kuin tyhjästä turvapaikanhakijoita.
Heidät oli masinoinut sinne Valko-Venäjän diktaattoripresidentti Aljaksandr Lukashenka kostona EU:n asettamille pakotteille ja tuelle maan oppositiolle.
EU:ssa rajatapahtumat palauttivat mieliin vuoden 2015. Samaa oli kuitenkin vain yhä toimimaton ja uusiutumaton yhtenäinen turvapaikkapolitiikka. Muutaman tuhannen parempaa ja turvallisempaa elämää etsivien määrä Puolan raja-asemilla on murto-osa miljoonasta ihmisestä kuusi vuotta sitten.
EU:ssa ei kuitenkaan jäänyt huomaamatta, että Biden otti haltuunsa Barack Obaman valmistaman Aasia-viestikapulan.
Talouden, teknologian, aseiden, vaikutusvallan ja turvallisuuden maailmanvaltakisassa Peking on Washingtonin vastustaja numero 1. (Tämä arvovalta-asetelma kaihertaa Kremliä ja on osasyy Kremlin vihaisuuteen.)
Kiina Washingtonin ja EU:n kilpailijana
Ilmastokysymyksiä lukuun ottamatta yhteistä säveltapailua kommunistisen yksipuoluediktatuuri Kiinan kanssa oli vaikea löytää – kilpajuoksu avaruuteenkin kiihtyi.
Tämä pakotti EU:n ja sen jäsenmaat nostamaan pöydälle Peking-suhteet uudella tavalla, turvallisuuspolitiikasta ja demokratiasta teknologiseen omavaraisuuteen.
Kiina ei tykkää lainkaan, että Euroopan parlamentti nosti hyllylle EU:n ja Pekingin loppuvuonna 2020 tekemän investointisopimuksen. Keväällä EU asetti pakotteita kiiinalaisille uiguurivähemmistön kohdistuvan sorron takia.
EU on virtuoosi keksimään tutkijakammioisia ja kansalaisiaan vieraannuttavia termihirviöitä. Tuskallinen pähkäily ”strategisesta autonomiasta” Kiinan ja Yhdysvaltain mittelön keskellä kiihtyi.
Tätä EU:n omaa vahvaa ja itsenäistä asemaa ajoi erityisesti Ranskan presidentti Emmanuel Macron, hänen sanoin EU:n tulee olla "vahva, vapaa valinnoissaan ja oman kohtalonsa valtias".
27 jäsenmaan kesken tavoite osoittautui odotetun vaikeaksi alkaen siitä, että puolustuskysymyksissä Nato ja Yhdysvallat nähtiin yhä syrjäyttämättömänä selkänojana, sitä äänekkäämmin mitä idemmäksi unionin alueella maantieteellisesti mentiin.
Samalla EU:ssa vaihtui aikakausi.
Euroopan Mutti, Angela Merkel, siirtyi eläkkeelle 16 vuoden liittokanslerikauden jälkeen. Jos EU:ssa oli joku, jolle ulkovallat soittivat ensimmäisenä, hän oli Merkel. Nyt ”jokuna” olisi mieluusti Macron. Loppuvuodesta Macron ja Saksan uusi johtaja Olaf Scholz vakuuttivat Pariisi-Berliinin akselin kitkattomuutta.
Kaoottinen äkkilähtö Kabulista
Liittolaisuus oli Euroopassa velvoittanut tukemaan Yhdysvaltoja al-Qaidan pois ajamiseksi Afganistanista 20 vuotta sitten, WTC:n jihadististen terrori-iskujen jälkeen.
Afganistan oli painunut tärkeydessään taka-alalle vuosia sitten. Elokuussa se ja Keski-Aasia nousivat jälleen pääuutiseksi ja maailmanpolitiikan kartalle.
Yhdysvallat oli päättänyt vetää joukkonsa maasta jo Trumpin aikana. Bidenin päätös aikaistaa tätä rohkaisi taustatyönsä maakunnissa hyvin tehnyttä taleban-liikettä.
Elokuussa talebanit valtasivat Kabulin vauhdilla, vastoin Yhdysvaltojen parasta (eli heikkoa) tiedustelukykyä ja -analyysiä.
Länsimaissa tuli kiire evakuoida kansalaisiaan, ja länttä auttaneita afganistanilaisia pois äärivanhoillisen liikkeen kostolta. Suomikin sai ennen kokematonta käytännön yhteistyöoppia ihmisten pikalennätyksistä kaaoksen ja pommi-iskujen keskeltä.
Aasia, Aasia, Aasia
Afganistan muistutti tylysti osaltaan, että vanhan kylmän sodan ajan melkein kahtiajaosta toden totta on siirrytty moninapaiseen isojen, melkein isojen ja pienempienkin valtojen, sekä G20- ja G7-maiden kaltaisten vaikuttajien intressirihmastojen maailmaan.
Kabulin kautta Kiinalle avautui tilaisuus kasvattaa vaikutustaan Keski-Aasiassa, joskaan ei Yhdysvaltain tapaan sotilasvoimaa esitellen. Pois lukien vastakkainasettelu maan kiistellyllä vuoristoraja-alueella Intian kanssa.
Pakistanin ja lännen pakotteiden kurjistaman Iranin merkitys kasvoivat Aasian uudessa pelissä. Poliittinen maantiede siirtyi siirtymistään Aasiassa Kauko-Itään ja Tyynellemerelle.
Siksi Kiinan ja Washington-johtoisen länsileirin välinen köydenveto Taiwanista ärhäköityi.
Siksi Britannia ja Yhdysvallat syyskuussa sopivat huippusalaisen ydinsukellusveneteknologian myymisestä Australialle.
Siksi neljän turvallisuuspoliittisesti samanhenkisen valtion (Australia, Intia, japani, Yhdysvallat) kirjainyhdistelmä Quad tuli tutuksi hieman laajemminkin kuin vain alan nörttien parissa.
Maaliskuussa Quad-maat vannoivat vapaan ja avoimen indopasifisen alueen nimiin julistuksessaan.
Lähi-itä unohtui, korona jylläsi Latinalaisessa Amerikassa
Vuonna 2021 Lähi-idän ja Persianlahden ulkopuolella harva muisti Irakia, Syyriaa, Jemeniä tai Israel/Palestiinaa.
Latinalainen Amerikka ja Afrikka ovat jääneet mainitsematta, vaikka aihetta olisi ollut.
Kyllä, näilläkin mantereilla Kiina ja Yhdysvallat kamppailivat hegemoniasta, vaikka eivät yhtä näkyvästi kuin Aasiassa.
On väärin puhua näistä alueista korostetusti koronapandemian ja ilmastonmuutoksen yhteydessä, mutta pahoittelen, teen nyt niin.
Sahelin alueen jihadismikin olisi oman uutistaustakirjoituksen aihe, kun katsoo vuotta 2021 taakse päin.
Tai sisällissota mantereen suurvallassa Etiopiassa.
Siellä Nobelin rauhanpalkinnon 2019 saanut pääministeri Abiy Ahmed sotilaineen ja entiset vallanpitäjät, Tigrayn alueen vapautusrintama TPLF, kävivät oletettavasti armotonta kamppailua vallasta. Oletettavasti siksi, että tietoja tihkui vähän. Yleensä tämä tietää laajoja julmuuksia ja rikoksia ihmisyyttä vastaan.
Ilmaston lämpeneminen tuo ensimmäisenä mieleen metsähakkuut Amazonin alueella.
Glasgow'n ilmastokokous pettymys
Syksyllä elonkehän kattavan teeman tunnussana oli Glasgow, loka-marraskuussa pidetty YK:n ilmastokokous, jonka ympärille rakennettiin etukäteen jopa startupmaista pöhinää.
Sovuista ja lupauksista huolimatta, ilmaston lämpenemisen hillitsemisen ja luontokadonkin kannalta, kokouksen lopputulos oli kuin sää Slush-tapahtuman ulkopuolella marraskuisessa Helsingissä.
Glasgow’n kokouksen puheenjohtaja Alok Sharman nimittäin pyysi anteeksi päättäjien lyhytnäköisyyttä. Nimet muistiin jälkipolvia varten. He antavat oman tuomionsa.
Takaisin Brasiliaan. Kesällä sikäläinen avaruustutkimuslaitos Inpe-tutkimuslaitos kertoi, että sademetsien katoaminen oli suurinta 15 vuoteen Brasiliassa.
Tieto ei hätkähdyttänyt oikeistopopulistista presidenttiä Jair Bolsonaroa. Häntä ei hetkauttanut koronapandemiakaan, joka koetteli kovalla kädellä jättivaltiota ja mannerta koko vuoden.
Kun yhdistää syvän eriarvoisuuden ja köyhyyden tiukkoihin rajoituksiin ja suuriin epävirallisiin työ- ja kauppamarkkinoihin, kulkutauti puri tänäkin vuonna sosiaalisesti syvemmin Latinalaisessa Amerikassa kuin Euroopassa ja Yhdysvalloissa, missä aiemmin tässä kuussa ylittyi murheellinen 800 000 kuolleen rajapyykki.
Maine, jota Etelä-Afrikka ei halunnut
Erityisesti Afrikan yhteydessä puhuttiin rokotteiden patenteista sekä poliittisen tahdon puutteesta saada mantereelle koronarokotteita. Muun muassa tämän ja paikallisten epäluulojen takia rokotustaso pysyi keskimäärin matalana.
Loppuvuodesta Etelä-Afrikka sai ”mainetta”, jota se ei hakenut. Siellä havaittiin ensimmäinen omikronmuunnos, maan hyvin toimivan tartuntatautien seurannan ja tutkimuksen ansiosta.
Kreikkalaisissa aakkosten mukaan nimetyissä virusmuunnoksissa päästiin siis pitkälle, pieneen o:hon, eli omikroniin. Alkoi ihmetys. Miten äkkiä hypättiinkin d:stä eli deltasta 10 aakkosta omikroniin?
Vastaus oli epidemiologinen ja maailmanpoliittinen.
Maailmanlaajuisen deltan jälkeen tänä vuonna ilmeni paikallisempia koronamuunnosryöpsähdyksiä. Vain aakkoset nyy ja ksii jäivät Maailman terveysjärjestöltä WHO:lta käyttämättä.
Nyy muistutti liikaa englannin sanaa new eli uusi. Ja ksii, kuinka ollakaan, toi mieleen Kiinan presidentin Xi Jinpingin. Pandemia sai alkunsa Wuhanista. Pekingille tämä tosiasia teki ja tekee kipeää.
Koronapandemia mursi talouskurivaatimukset
Koronapandemia mursi tiukoiksi vasaroituja, mutta osin kroonisesti periksi antavia, talouspoliittisia sulkuja.
EU-johtajat sopivat heinäkuun helteillä 750 miljardin euron koronatukipaketin. Yhteisen velan haamu astui kaapista esiin.
EU:n vakaus- ja kasvusopimuksella ryhdyttiin heittämään vesilintua. Pohjoisten jäsenmaiden tiukat vaatimukset pitää kiinni kansallisten budjettien alijäämän ja valtionvelan rajoista käytännössä muuttuivat toteuttamiskelvottomiksi pandemian seurauksena.
Yhdysvalloissa Bidenin ensimmäisiä asioita presidenttinä oli ryhtyä ajamaan omaa jättimäistä koronatukipakettia.
Pandemia vaikutti osaltaan myös globaaleihin tuotanto- ja toimitusketjuihin. Puolijohdepula syveni, kun liikkuminen ja tavaroiden liikuttelu rajoittui, ja mikrosirujen kysyntä kasvoi kotielektroniikasta autoihin.
Siruja onneksi ei välttämättä tarvitse rahdata laivakontteihin.
Vauraassa pohjoisessakin ryhdyttiin huolestumaan lähestyvän kesän kaasugrilleistä ja tulevan joulun kovien lahjapakettien puutteesta jo maaliskuussa, kun 18 300 tavarakonttia kuljettava Ever Given juuttui Suezin kanavaan. Jumittunut jättiläinen manifestoi globaalin kaupan fyysisiä ja teknisiä pullonkauloja.
Rokotteet vuoden hyviä uutisia
Päätetään mollien vuosikatsaus kuitenkin duuriin.
Koronapandemiaan liittyy tieteen tämän vuoden merkittävin ja tuntuvin saavutus.
Tuntuvin ei tarkoita nipistystä olkavarressa, vaan kyvyssä vähentää akuutisti koronakuolemia ja vakavia sairastumisia jopa pysyvine long-covid-seurauksineen.
Kyseessä on mRNA-rokote eli lähetti-RNA-rokote, joka teki läpimurtonsa tänä vuonna. Koronan lisäksi sen toivotaan auttavan monissa muissa sairauksissa.
Aiemmista rokotteista poiketen siinä ei ole esimerkiksi osia tautiviruksesta, vaan taudinaiheuttajan geneettisellä koodilla ”ohjeistettu” mRNA-rokote laittaa elimistön itse ryhtymään vastarintaan tautia vastaan.
On myös toinen, vuosikymmeniä odotettu, rokoteuutinen. Lokakuussa WHO suositteli malariarokotteen käyttöönottoa lapsille Afrikassa.