Erotarinoita on yhtä monta kuin eronneita parejakin. On monta tapaa erota, toiset loukkaavampia kuin toiset. Joistain eroista selviää vahvempana, toiset satuttavat vielä pitkänkin ajan päästä. Lue, miten AVAn lukijoita on erojen yhteydessä loukattu.
"Tapasin joskus vuonna 2000 aivan ihanan miehen, johon rakastuin todella. Aloimme seurustelemaan. Hän asui lastensa kanssa ja minä omieni. Tapailimme säännöllisesti. Neljän vuoden kuluttua menimme kihloihin, emme kuitenkaan muuttaneet yhteen. Kun yhteisiä vuosia oli kertynyt kahdeksan, aloin kyselemään, että josko laittaisimme kimpsumme ja kampsumme yhteen. Asiasta tuli pieni sanasota, hän lähti kotiinsa. Ei enää tullut mitään yhteydenottoa. Minä soitin hänelle ja hän kysyi, oltaisiinko vain kavereita. Kahdeksan vuoden seurustelu ja neljän vuoden kihlaus lopahti näin vain puhelimessa. Tästä tapauksesta on kulunut jo viisi vuotta, enkä vieläkään tiedä, miksi... Olen kysynyt häneltä sitä monesti, mutta vastausta en ole saanut. Jos vastaus hänen tekoonsa olisi tullut tietooni, olisin varmaankin selvinnyt tästä minua suuresti loukanneesta tapahtumasta paremmin ja nopeammin. Tällainen tapa hoitaa asioita on todella ... en osaa sanoakaan, kuinka ala-arvoista se on." Annie
"Olin asunut poikaystäväni kanssa yhdessä lähes neljä vuotta. Sitten eräänä iltana, kun olimme menossa nukkumaan hän kertoi, ettei ole oikein onnellinen. Kysyin häneltä, tietääkö hän siihen mitään syytä. Hän kierteli ja kiemurteli vastauksen kanssa aikansa, kunnes sai sanottua, että: "Luulen, etten enää rakasta sinua". Siitä alkoi useamman kuukauden mittainen rasittava taival kohti eroa. Itse olin valmis taistelemaan suhteemme puolesta ja niin mieskin vakuutti olevansa. Kuitenkin ajan kuluessa hän ei tehnyt oikeastaan mitään asian muuttamiseksi tai edes selittääkseen minulle, mistä mahdollinen tunteiden muutos saattaisi johtua. Lopulta itkun ja hampaiden kiristelyn jälkeen hän totesi, ettei tästä tule enää mitään ja siinä vaiheessa olin itsekin samaa mieltä. Niinpä erosimme ja muutin pois asunnostamme toiselle paikkakunnalle. Tämänkin jälkeen mies lähetteli minulle usein tekstiviestejä ja kyseli kuulumisiani, viimein väsyin tähän niin, että kerroin, etten tahdo kuulla hänestä enää koskaan enempää. Minulle on myöhemmin selvinnyt, että todennäköisesti eromme syynä oli toinen nainen, mutta miehellä ei ollut selkärankaa myöntää tätä asiaa minulle, vaan hän mieluummin jätti minut ilman selitystä ja keittymään omissa liemissäni ja syyttelemään itseäni. Nyt olen jopa onnellinen siitä, että erosimme, sillä olen päässyt elämässäni eteen päin nopeammin kuin olisin päässyt hänen kanssaan. Olen myös uskaltanut ottaa sellaisia riskejä, joita hänen kanssaan en olisi ottanut." JoKi
"Ei selitystä, ei edes keskustelua puhelimitse. Minut oli jätetty."
"Tapasin ex-miesystäväni vuoden 2011 syksyllä. Asuin Itä-Suomessa ja olin käymässä kotipaikkakunnallani ja lähdimme naisten kesken klubille tanssimaan ja viettämään sinkkuiltaa. Paikan DJ kuitenkin iski silmäni minuun ja oli tokaissut kaverilleen "Mä haluan tuon tumman pienen naisen, kuka se on?" Siitä meidän juttumme alkoi. Kaikki oli hurjan jännittävää, hän oli täysin erilainen kuin entiset poikaystäväni. Elimme hurmoksessa ja etenimme nopeasti. Emme käyttäneet mitään ehkäisyä. Lapsi saa tulla, jos on tullakseen. Itse olen aina tiennyt, etten voisi elää, ellei minusta joskus tulisi äitiä. Tammikuun 9. päivä päätin tehdä raskaustestin, kun menkat olivat viikon myöhässä; raskaana. Ja maailmani heitti kuperkeikkaa. Minäkö? Onko tämä vitsi? Olin aina pelännyt, että koska haluan niin palavasti vauvan, minulle ei sitä varmaan koskaan suotaisi. Tämä lapsen isä jopa itki, kun tulin vessasta ja huusin ja kiljuin onnesta. Hän oli iloinen asiasta. Mies asui Keski-Suomessa ja minä vieläkin Itä-Suomessa. Pitkän joululoman jälkeen palasin itään opiskelun pariin tämä iso asia sisälläni ja sydämessäni. Aloin suunnitella elämäämme, pitäähän meidän muuttaa yhteen, kun lapsikin on tulossa. Yritin jopa järjestää miehelle työpaikkaa tulevalta paikkakunnalta hänen puolestaan, kun hän ei ottanut asiaa vakavasti. Minusta meillä oli kiire, KOVA KIIRE saada elämämme yhteen. En myöntänyt itselleni missään vaiheessa, että miehen välinpitämättömyys asunnosta ja rahasta tarkoittaisi, ettei hän välttämättä haluaisikaan edetä kanssani näin nopeasti. Helmikuun 14. päivä, ystävänpäivä. Ensimmäinen neuvolakäynti, olin tehnyt juuri vuokrasopimuksen luhtitalon kaksiosta, jonne mahtuisi pieni perheemme. Kuulin vauvan sydänäänet, kaikki on mainiosti. Tulen kotiin tältä ihanalta käynniltä, istun koneen ääreen ja kirjaudun Facebookiin. Kirjoitan miehelle, mitä neuvolassa tapahtui ja hän kirjoitti minulle: "En muuta kanssasi enkä haluaisi vielä lasta." Sen jälkeen näin vain mustaa, pulssini nousi tuhanteen ja luin lausetta kerta toisensa jälkeen. Ensin hätäännyin, sitten raivostuin. Äitini hääräsi samassa huoneessa ja sain sanottua hänelle "**** jätti mut ja vauvan" ja aloin itkeä lohduttomasti. Kaiken lisäksi hänellä ei ollut puhelinta ja hän oli seuraavana päivänä lähdössä ulkomaille viikoksi. Hän siis vain katosi. Ensin Facebookista, sitten kaikilla muullakin tapaa tavoittamattomiin. Oli vain minä ja raskauteni. Ei selitystä, ei edes keskustelua puhelimitse. Minut oli jätetty." E.S.
"Asun yksin ja mietin edelleen, miksi en hänelle kelvannut?"
"Minun ensirakkauteni jätti minut kuin salamaniskusta. Seurustelimme päivälleen puoli vuotta, että sellainen puolivuotis lahja... En ollut ikinä uskaltanut avautua kenellekään samalla tavalla ja luottaa mieheen siten, kuten luotin häneen. Kerroin jopa, että rakastan häntä ja hän sanoi rakastavansa minua. Eräänä kauniina kevättalven päivänä tulin kotiin ja hän oli siellä. Näin aika pian, että jokin on vinossa. Menin istumaan hänen syliinsä ja kysyin, mikä on. Ja sain kuulla, että hän on miettinyt jo jonkin aikaa, että ei tunnu samalta kuin ennen ja hän ei tiedä, mitä hän haluaa, mutta hän ei halua tätä. Hän sanoi myös, että minä en ole tehnyt tai sanonut mitään, mikä tähän olisi vaikuttanut. Kertoi, ettei minua kohtaan ole oikein jatkaa, kun nähtävästi minä tunnen enemmän. Kun kysyin, onko jotain tapahtunut, hän sanoi että ei, eikä ketään muuta ole, että ennemmin hän vetäisi ranteet auki kuin pettäisi. Enkä usko, että ketään toista on ollutkaan. Minä olin tuossa tilanteessa pelottavan rauhallinen, itkin, mutta olin rauhallinen. En raivonnut, mikä on kummallista, vaikka ensirakkaus jättää. Mitään en voinut aavistaa. Tiesin, että hän käy henkilökohtaista kriisiä, mutta en uskonut, että hän miettii tämmöistä, minun jättämistäni. Varsinkin, kun meillä oli viikko ennen eroa keskustelu, jossa minä kerroin, kuinka tärkeä hän minulle on ja hän sanoi samaa ja kuinka hän välittää. Sitä olen miettinyt, että kyllä hän varmaan kuitenkin välittikin, koska hän jätti hyvin rehellisesti ja minua kunnioittaen. Aivan kamalaa olisi tosiaan ollut jokin lappu tai tekstiviesti. Mutta tästä jättämisestä seurasi se, että elämältä putosi pohja. Jotenkin oli jatkettava, varsinkin, kun jättö tapahtui kolme viikkoa ennen opinnäytetyön palautusta. En tiedä, miten sen työn sain tehtyä (kirjoitin ja itkin, itkin ja kirjoitin), mutta sain ja valmistuin tavoiteajassa. Pahinta oli, että se tapahtui niin kuin salama kirkkaalta taivaalta. Mitenkään ei voinut valmistautua. Erosta on ollut vaikea päästä yli. Sitä vaikeutti se, että hän halusi olla ystävä ja piti yhteyttä. Eräänä yönä humalassa vonkasikin, mutta jollain voimalla kieltäydyin. Minä toivon, että tässä auttaisi aika. Suurin toive on, että voisin katsoa tulevaan valoisammin ja ehkä tavata miehen, jonka kanssa en pelkäisi koko ajan, että tulen jätetyksi." Jätetty
"Olin tavannut tämän kyseisen miehen noin kolme vuotta sitten. Asuimme yhdessä ja minä kuvittelin, että olimme onnellisia ja näin elämme hamaan loppuun asti. Kunnes yhtenä iltana tv-uutisten jälkeen miesystäväni ilmoittaa minulle kylmän rauhallisesti, ihan normaalilla äänellä ja aivan kuin kertoisi jostain ihan jokapäiväisestä asiasta. "Olen miettinyt asiaa ja tullut siihen tulokseen, että et ole se henkilö, jonka kanssa haluan viettää loppuelämäni. Olethan ystävällinen ja muutat kahden viikon sisällä pois yhteisestä kodistamme." Olin aivan lyöty, sillä olin noin kahdenkymmenen yksinäisen vuoden jälkeen uskaltanut rakastua ja lähteä juttuun mukaan täysillä ja koko sydämestäni. Nyt aikaa on kulunut vajaa vuosi, asun yksin ja mietin edelleen, miksi en hänelle kelvannut? Ehkä joku päivä helpottaa ja löydän vastauksen." pähkinä
Miten sinut on jätetty? Kommentoi!
LUE MYÖS:
Katso AVAn
-sarjan päätösjakso tiistaina 6.11. klo 21.00!
AVA
Kuvat: Shutterstock