Näitä hautauskysymyksiä moni pohtii vasta kohdatessaan läheisen kuoleman: "Elämän arvostusta on myös se, kun mietitään, mitä sen jälkeen"

Jokainen meistä kuolee joskus. Kun vääjäämätön tapahtuu, tulee vainajan omaisten ja lähipiirin miettiä hautajaisjärjestelyjä.

Hautaustoimilain mukaan vainajan ruumis on viivytyksettä haudattava tai tuhkatta. Tyypillisesti vainaja toimitetaan hautaan 2–3 viikon kuluttua kuolemasta. Siunaus- tai toimitustilaisuutta voidaan tarpeen vaatiessa viivyttää – esimerkiksi jos lähiomaiset ovat matkoilla tai hautajaisia varten ei saada haluttuja tiloja, pastoria tai puhujaa. 

Vainajan hautapaikasta päättävät ensisijaisesti tämän puoliso ja lapset. Muutamassa viikossa omaisten pitää suunnitella, miten vainaja toimitetaan viimeiselle matkalleen.

HOK-Elannon hautauspalvelun Kallion toimiston toimistonhoitaja ja tiiminvetäjä Iina Lehtinen kertoi vastaukset kysymyksiin, joita moni tulee miettineeksi vasta kuoleman kohdatessa lähimmäisen.

Lue myös: Miten suomalaiset suhtautuvat kuolemaan? Asiantuntija näkee yhden olennaisen ongelman

Mikä on tavallisin tapa haudata ihminen?

Tavallisin hautaustapa on tuhkaus. Vuonna 2017 Suomessa tuhkattiin jo yli puolet vainajista. Helsingissä vainajista tuhkataan yli 80 prosenttia. Lehtinen uskoo, että tuhkauksen suosion merkittävin syy on perinteissä.

– Tuhkaus on ikivanha hautaustapa. Jo esihistoriallisella ajalla on vainajia tuhkattu, hän kertoo.

Erityisesti Helsingissä tuhkaamisella on pitkät perinteet. Suomen krematorioyhdistys on perustettu vuonna 1889. Maamme ensimmäinen krematorio valmistui vuonna 1926 Helsingissä sijaitsevan Hietaniemen hautausmaan lähelle. Nykyään krematorioita löytyy kaikista suurista kaupungeista. Tuhkauksen yleisyys kasvaa sitä mukaa, kun krematorioita perustetaan.

Perinteiden lisäksi tuhkauksen suosioon vaikuttaa hinta. Uurnahaudan lunastus on edullisempaa kuin arkkuhaudan. Osaa ihmisistä myös inhottaa ajatus tulla ”matojen syömäksi”. Mieluummin nopea polttaminen kuin mädäntyminen, moni ajattelee.

Tarvitseeko vainaja tuhkausta varten arkun?

Suomen lain mukaan arkku on aina pakollinen. Laille on käytännön perusteita.

– Itse palaminen tulee siitä arkusta, ei vainajasta, Lehtinen selittää.

Krematoriouunin kuumudessa arkku syttyy palamaan itsestään ja vainaja palaa arkun kanssa. Ilman arkkua ruumiin polttamiseen tarvittaisiin enemmän kaasua. Arkku kangasverhoiluineen valmistetaan puhtaasti palavista ja maatuvista materiaaleista, luonnon puista ja kuiduista.

Toinen arkkuvaatimuksen syy liittyy hygieniaan. Vainajista vuotaa aina nesteitä. Arkku kestää nämä nesteet, sillä niissä on kosteussuoja ja paksu lastuvillapatja, jotka imevät kosteuden. Esimerkiksi pahvilaatikko ei ruumisnesteiden valumista kestäisi. Pahvilaatikko ei myöskään pala yhtä hyvin kuin puu.

Miten vainaja puetaan viimeiselle matkalleen?

Tyypilliset vainajan vaatteet ovat pitkä valkoinen paita, joka on tehty puuvillasta, pellavasta tai luonnon silkistä, sekä pitkät valkoiset sukat. Vainajalle saa pukea myös omat vaatteet, joiden toivotaan olevan valmistettu luonnonkuiduista, ei keinokuiduista.

Palamatta jääneet ainekset erotellaan tuhkasta tarkoitukseen kehitetyssä laitteessa. Tämän vuoksi esimerkiksi vainajan tekonivelistä tai metallisista proteeseista ei tarvitse huolehtia.

Saako uurnan tehdä itse?

Uurnan saa tehdä itse, mutta sen täytyy täyttää tietyt vaatimukset.

Aikuisen ihmisen ruumiista tulee poltettaessa noin neljä litraa tuhkaa. Uurnan tulee olla riittävän iso, jotta kaikki tuhkat saa siihen mahtumaan. Suomessa tuhkia ei saa lain mukaan jakaa, vaan ne täytyy sijoittaa yhteen paikkaan.

Uurnan tulee olla lisäksi puhtaasti maatuva. Uurna voi olla esimerkiksi puuta, luonnonmateriaaleista valmistettua kangasta tai poltettua mutta ei lasitettua savea.

Saako tuhkaa säilyttää kotona?

Tuhka on lain mukaan haudattava vuoden kuluessa. Krematorion ylläpitäjä saa luovuttaa tuhkan vasta, kun uurnan tai tuhkan sijoituspaikka on tiedossa. Käytännössä kukaan ei kuitenkaan lähde kulkemaan omaisen perässä vaan laki perustuu siihen oletukseen, että sitä noudatetaan.

Mihin vainajan tuhkat saa sirotella?

Tuhkia ei saa sirotella minne vaan haluaa, vaan asiaan täytyy aina olla maanomistajan lupa. Omalle maalleen tuhkat saa siis sirotella, mutta esimerkiksi kaupungin omistaman vuokra-asunnon kukkapenkkiin ei. Puistoihin tuhkia ei saa sirotella.

Merialueilla on määrättyjä paikkoja, joihin tuhkat saa sirotella ilman erillistä lupaa. Esimerkiksi Helsingissä tuhkat voi sirotella Harmajan luoteispuolella sijaitsevan Aabrahaminluodon tuntumaan. Sinne pääsee Helsingin Hautauspalvelun veneellä, taksiveneellä tai omalla veneellä.

Miten ja minne kirkkoon kuulumattomat haudataan?

Hautajaiset ovat hyvin tasa-arvoinen rituaali, joka ei katso vainajan vakaumusta tai uskontokuntaa. Vainaja voidaan vakaumuksestaan riippumatta haudata kristillisin menoin, jos tämä on eläessään niin toivonut. Toisaalta jos vainaja on toivonut maallisempia hautajaisia, niihin voidaan tilata papin sijasta siviilipuhuja tai tilaisuudessa voidaan kuunnella vain musiikkia.

Seurakuntayhtymien hautausmaat ovat yleisiä hautausmaita, joihin voidaan haudata myös kirkkoon kuulumattomia tai muihin uskontokuntiin kuuluvia vainajia.

Suomessa on lisäksi tunnuksettomia hautausmaita, jotka on tarkoitettu uskonnollisesti neutraaliksi hautapaikkavaihtoehdoksi. Tunnuksettomatkin hauta-alueet ovat seurakuntien tai seurakuntayhtymien ylläpitämiä. Yksityisiä hautausmaita on harvassa, joskin niitäkin löytyy. Esimerkiksi Hyvinkäältä on pieni Rautatieläisten hautausmaa ja joillakin kartanoilla on omat hautausmaansa.

Tuhkat voi haudata myös anonyymiin muistolehtoon. Tällöin vainajan tuhkan sijainti on vain hautausmaan ylläpitäjän tiedossa eikä tuhkien sirottelupaikkaan jää muistomerkkiä.

Myöskään kirkkoon kuuluvien ei ole pakko tulla haudatuksi uskonnollisin menoin, vaan vainaja voidaan yhtä lailla haudata maallisempia rituaaleja noudattaen.

Kirkkoon kuuluvien ja maistraattilaisten hautajaismenoihin liittyy nykyisin enää pieni maksuero.

– Jos siunaus tapahtuu seurakunnan kappelissa, niin maistraattilainen joutuu maksamaan kappeli- tai kirkkovuokran. Jos kuuluu seurakuntaan, se on maksuton, Lehtinen sanoo.

Mikä on halvin tapa haudata ihminen?

Edullisimmillaan hautaus maksaa noin 900 euroa, Lehtinen arvioi. Summa sisältää arkun kuljetuksineen, tuhkausmaksun sekä muistolehtomaksun. Hautakiveä halvempia vaihtoehtoja ovat esimerkiksi puusta tai raudasta valmistettu risti tai muistolaatta.

Hautauskulut maksetaan lähtökohtaisesti aina vainajan varoista.

– Ketään omaista ei tietenkään velvoiteta niitä maksamaan, ellei hän itse halua maksaa, Lehtinen sanoo.

Jos vainajalla ei ole varoja tai rahaksi muutettavaa omaisuutta, sosiaalitoimi auttaa hautajaiskuluissa. Sosiaalitoimi hautaa ihmisen sillä periaatteella, että se tehdään mahdollisimman edullisesti. Hautausavustukset käsitellään aina pikaisina päätöksinä.

Keskimäärin hautajaiset tulevat maksamaan noin 3600 euroa, mutta hautajaisiin saa helposti upotettua enemmänkin rahaa. Yksistään hautakiven hinta on tuhannesta eurosta ylöspäin. Arkut maksavat noin 400–3500 euroa. Kun mukaan vielä laskee kuolinilmoituksen, muistotilaisuuden ja hautapaikan, tulee tyyriimpien hautajaisten hinnaksi helposti 10 000 euroa.

Lue myös: Viimeinen pila haudan takaa – mies jätti sukulaisilleen huvittavan ääniviestin omiin hautajaisiinsa: "Päästäkää minut ulos"

Kuinka paljon hautapaikka maksaa?

Hautapaikan hinta riippuu vainajan kotipaikkakunnasta. Esimerkiksi Ylöjärvellä arkkuhautapaikka maksaa kunnan asukkaalle 280 euroa ja vieraan kunnan asukkaalle 600 euroa. Malmin hautausmaalla Helsingissä uusi hautapaikka perushoidolla maksaa yli 2000 euroa.

Hautapaikat ostetaan aina 25 vuodeksi haudattiin vainaja sitten arkussa tai uurnassa. Ainaishautoja ei enää myönnetä puhtaasti tilan puutteen vuoksi.  Samaan hautapaikkaan voidaan haudata niin monta ihmistä, kuin jolle se on varattu. Jos esimerkiksi vainajan puoliso kuolee kymmenen vuoden kuluttua edellisestä hautaamisesta, ei omaisten tarvitse lunastaa hautapaikkaa toistamiseen.

Jos suku tai omaiset eivät halua jatkaa hautaoikeutta 25 vuoden jälkeen, hauta palautuu hautausmaalle. Muutaman vuoden kuluttua hautapaikan mullat vaihdetaan ja siihen kaivetaan paikka seuraavalle vainajalle. Hautakivi viedään murskaamolle.

– Näin hautausmaa uusiutuu, Lehtinen sanoo.

Montako ihmistä voi haudata yhteen hautapaikkaan?

Yleisimpiä ovat 2–4 arkun hautapaikat. Ensimmäiset arkut kaivetaan syvälle, jotta päälle mahtuu seuraava. Uurnia 2–4 arkun paikalle mahtuu 18–36.

Kun arkkuhautapaikat ovat täynnä, pitää odottaa 25 vuotta ennen kuin niihin voi haudata uuden arkun.

Uurnan voi laittaa arkkuhautaan, mutta arkkua ei voi laittaa uurnahautaan. Tästä syystä esimerkiksi puolisoiden, jotka haluavat tulla haudatuksi eri tavoin, on hyvä miettiä asiaa etukäteen.

Lue myös: Kuinka usein ajattelet omaa kuolemaasi? Et kovin usein, ja syykin on selvä – ihmisaivoista löytyi hämmästyttävä ominaisuus

Kannattaako hautajaisia miettiä etukäteen?

Yksikään suomalainen ei jää hautaamatta sen vuoksi, ettei hän ole eläessäeen suunnitellut hautajaisiaan. Omaisten taakkaa kuitenkin helpottaa, jos vainaja on eläessään kertonut hautajaisia koskevista toiveistaan tai kirjoittanut ne ylös. Vaikka nuorena ajattelisi, että kuoleman jälkeen millään ei ole mitään väliä, voi ajatus muuttua iän myötä esimerkiksi vanhempansa haudattuaan.

– Kun ikää tulee, elämää rupeaa arvostamaan vielä paljon enemmän ja rupeaa miettimään, kuinka äkkiä aika on mennytkään. Elämän arvostusta on myös se, kun mietitään, mitä sen jälkeen, Lehtinen sanoo.

– Jokainenhan me halutaan, että meidät jotenkin muistetaan.

Iina Lehtinen muistuttaa, että kuolleita sukulaisia ja läheisiä voi tietysti muistella missä vaan. Toisille se paikka on hauta, jolla vieraillaan säännöllisesti. Toiset muistavat läheisiään luonnossa liikkuessaan tai kotona kynttilän äärellä.

Lue myös: Sinä aamuna vanhemmat heräsivät perhe yhtä jäsentä pienempänä – hautajaisissa Jonna keräsi voimansa ja kantoi pienen vauvansa hautaan

Lue uusimmat lifestyle-artikkelit.

Osittaislähde: Krematorio.fi