HPK:n päävalmentaja Antti Pennanen adjutantteineen ovat luoneet vahvan peli-identiteetin Hämeenlinnaan. Sen ansiosta HPK marssi vakuuttavasti sekaisin olleen Turun Palloseuran yli ja eteni välieriin, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Otto Leinonen.
Hämeenlinnassa on huippu-urheilu keskiössä.
Pelaajat ovat menneet tällä kaudella aimo harppauksin eteenpäin. Jokainen heistä on kehittynyt urheilijana ja he ovat sitoutuneet huippu-urheilijan elämään.
Otetaan esimerkiksi vaikkapa Jere Innala. Nuori hyökkääjä mätti runkosarjassa 24 maalia ja oli ennen tätä kautta osunut vaivaiset seitsemän kertaa tolppien väliin SM-liigassa.
Innala on kunnianhimoinen harjoittelija, mutta oikeanlaisessa ympäristössä ja oikeanlaisen kulttuurin ympäröimänä hänestä on kasvanut tai kasvamassa huippu-urheilija.
Muitakin esimerkkejä löytyy: Teemu Turunen, Petteri Nikkilä, Robert Leino – tähän voisi nostaa melkein kenet vaan.
Pelaajat ovat sitoutuneet HPK:n sisäisiin arvoihin ja ottaneet myös itse vastuuta omasta kehityksestään. Sisältöosaaminen on HPK:ssa kovaa luokkaa. Hämeenlinnaan on luotu vahva urheilullinen kulttuuri, joka vie pelaajia eteenpäin.
Tällä tavoin HPK on saanut itselleen kilpailuetua moniin muihin seuroihin nähden. HPK on luonut kilpailuetua myös ja etenkin pelin kautta.
Alivoimaisten hyökkäysten toteutuksessa uutta ajattelutapaa
Pennanen pohti Jatkoaika.comin haastattelussa vuoden 2017 keväällä, että alivoimaiset hyökkäykset ovat "helvetinmoinen tabu" suomalaisessa jääkiekossa.
– Alivoimainen hyökkäys ei ole alivoimainen, jos se on meille laadullisesti ylivoimainen. Pääsemme liian helpolla, jos tuomitsemme alivoimaisen hyökkäyksen paskaksi hyökkäykseksi, Pennanen totesi haastattelussa.
Pennanen onkin suunnitelmallisesti harjoituttanut pelaajien hyökkäyspelitaitoja. Laadukkaan valmentamisen kautta HPK:n pelaajien kiekonkäsittelytaidot ja peruspelitaidot ovat kehittyneet ja sitä kautta pelaajien itseluottamus on kasvanut.
Tämä puolestaan on auttanut Pennasta muovaamaan alivoimaisten hyökkäysten ajattelutapaa ja toteutusta. HPK onkin tässä jonkin uuden äärellä.
HPK repi eroa TPS:ään nähden nimenomaan alivoimaisilla hyökkäyksillä. Siinä missä TPS räiski summittaisesti päätykiekkoja alivoimaisissa hyökkäyksissä, HPK lähetti systemaattisesti ja toisteisesti kiekkoja ristikulmaan tai kovaa rännin kautta painottomalle puolelle.
HPK:lla oli jokaisen päätykiekon lähettämisessä joku selvä suunnitelma ja ajatus siitä, mihin ja millä tavoin kiekko lähetetään päätyyn, jotta se voidaan voittaa heti takaisin. Näin HPK säilytti itsellään kiekkokontrollin ja pystyi ostamaan itselleen aikaa ja odottamaan muita pelaajia mukaan hyökkäykseen.
TPS ei missään vaiheessa tähän sopeutunut ja joutui puolustamaan pitkiä aikoja puolustusalueella.
(Juttu jatkuu kuvan jälkeen).
Jere Innala ja Valtteri Puustinen ovat kehittyneet kauden aikana.
Päätypelaaminen laadukasta
Päätykiekkojen toisteisuuden ja päätypelaamisen laadukkuuden takia HPK:n peli jatkuu hyökkäysaluella koko ajan jatkumona.
Kun kiekollinen pelaaja suojaa kiekkoa päädyssä, yksi HPK:n hyökkääjä tulee lähelle auttamaan ja tarjoamaan syöttösuuntaa. Pienten kosketusten ja lyhyiden syöttöjen turvin HPK pystyy luomaan laadullisia ylivoimia ja ratkaisemaan tilanteita.
Mikäli kiekko menetetään, ovat pelaajat lähekkäin toisiaan ja valmiina riistämään kiekon heti takaisin.
HPK myös vierittää kiekkoja laitoja pitkin painottomalle puolelle ja siniviivalle päätypelaamisessa. Näin peliin syntyy jatkuvasti uusia vaihtoehtoja ja pelin virtaus on Pallokerholla.
TPS:ää vastaan huomionarvoista oli kiekottomien pelaajien liikkeet suhteutettuna vallitsevaan tilanteeseen. HPK:n pelaajat olivat liikkeessä koko ajan ja mikäli maalin eteen oli vapautumassa tilaa, ennakoi kiekoton pelaaja tämän ja liikkui sinne.
HPK:n pelaajat olivat myös äärettömän kamppailuhalukkaita ja he osasivat nimenomaan kamppailla.
TPS voi syyttää kuinka ja paljon tuomareita ja HPK:n pelaajia filmaamisesta, mutta fakta on, että HPK voitti kaksinkamppailutilanteet mennen tullen.
Parantuneen fysiikkaharjoittelun avulla HPK:n pelaajat ovat myös erittäin jaksavia pelaajia, eli he jaksavat taistella ja luistella, vaikka ottelu etenisi jatkoeriin.
Pystyy haastamaan Tapparan
Kaikki nämä edellä mainitut asiat luonnistuvat, sillä HPK pelaa tiiviin viisikon kiekkokontrollijääkiekkoa. Pallokerho rytmittää peliä kaikkien pelin rytmien kautta. HPK ei pakota peliä, vaan pyrkii aina pelaamaan sen mukaan, mitä peli kutsuu tekemään.
Pallokerho kunnioittaa peliä ja sen lainalaisuuksia.
HPK puolustaa aggressiivisesti eteenpäin, mutta luottaa myös trap-pelaamiseen tilanteen niin vaatiessa. HPK:n hyökkäyspelinopeus on kovaa, mutta myös puolustuspelinopeus on valttia.
Kun pelaajat ovat kehittyneet, se on näkynyt heti pelitavan laadussa ja sen toteutuksessa. Ja, kun pelitapa on ollut laadukas, on se tuonut selkänojaa pelaajille.
Tulevassa välieräsarjassa HPK pystyykin haastamaan tasaväkisesti Tapparan, mutta kysymysmerkkinä on maalinteon tehokkuus.
HPK luo ottelusta toiseen laadukkaita maalipaikkoja, eikä anna vastustajalle kovin paljoa maalipaikkoja. Silti maalinteon tehottomuus on nostanut tasaisin väliajoin päätään ja melkein maksanut voittoja HPK:lle.
Runkosarjassa HPK pystyi voittamaan Tapparan, mutta välierissä tason pitää vielä nousta.
Muuten finaalipaikka karkaa.