Jääkiekon SM-liigassa Lahden Pelicans on kuulunut tämän kauden iloisimpiin yllätyksiin ja se taisteleekin tiukasti sarjataulukon kärkipäässä. Menestyksen taustalta löytyy loogisia syitä, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Otto Leinonen.
Pelicans on voittanut edellisistä 10 ottelustaan peräti yhdeksän.
Lahtelaiset ovatkin olleet tällä kaudella vahvoja hyökkäyssuunntaan sekä puolustussuuntaan.
Tämä ilmenee myös tilastoista: viime kaudella Pelicans teki runkosarjassa 2.75 maalia ottelua kohden, tällä kaudella vastaava lukema on 2.90. Oma verkko puolestaan heilui viime kaudella 2.91 kertaa ottelua kohden, kun taas tällä kaudella se on pöllynnyt vain 2.26 kertaa.
Mitkä asiat ovat johtaneet näin merkittävään parannukseen? Miksi Pelicans on yhtäkkiä parempi joukkue kuin mitä oli viime kaudella?
Vastaukset löytyvät pelitavasta sekä yksilöistä.
Monipuolista hyökkäyspelaamista
Pelicans pyrkii ensisijaisesti voittamaan tilaa, eli avaamaan peliä nopealla rytmillä.
Pelicans on vahva suunnanmuutosjoukkue ja se kääntää peliä kiekonriiston jälkeen hyökkäyssuuntaan salamannopeasti muutamalla nopealla lyhyellä syötöllä. Vaikka lahtelaisjoukkue pyrkii etenemään lyhyin syötöin, peliä saa avata myös pitkillä syötöillä.
Pelicans vyöryttää hyökkäyksiä parhaimmillaan neljällä pelaajalla suoraan kohti vastustajan maalia.
Pelicans ei ole kuitenkaan pelkkä sunnanmuutosjoukkue. Se pyrkii rytmittämään kiekollista pelaamistaan kiekkokontrolliteoin – hitaat kontrollilähdöt ovat myös sallittuja.
Pelicans hyökkääkin usein tasapainoisesti tiiviinä viisikkona, pitäen samalla puolustusvalmiuden yllä.
Kaiken kaikkiaan Pelicans pyrkii kiekollisessa pelaamisessa tekemään pelitekoja, joita peli kutsuu tekemään. Peliä ei pakoteta.
Pelicansin monipuolinen kiekollinen pelaaminen näkyy myös maalipaikoissa. Lahtelaiset rakentavat monipuolisesti laadukkaita maalipaikkoja: välillä suorista hyökkäyksistä, joskus päätypelaamisen kautta ja toisinaan kiekonriiston jälkeisistä tilanteenvaihdoista – riippuen vastustajan puolustuspelaamisesta.
Oliwer Kaski (oik.) on lyönyt toden teolla läpi SM-liigassa.
Puolustuspelaaminen rautaista
Pelicansin puolustuspelaaminen on ollut rautaista tällä kaudella – etenkin paineistus- ja riistopelaaminen on ollut laadukasta. Sen on mahdollistanut laadukas hyökkäyspelaaminen.
Pelicans hyökkää hyvällä viisikonrakenteella, joten se pystyy paineistamaan tasapainoisesti.
Pelicans paineistaa vähintään kahdella pelaajalla. Mikäli vastustajan kiekollinen pelaaja kierrättää kiekon rännin kautta painottomalle puolelle, Pelicansin kolmas karvaaja pyrkii ennakoimaan tämän, ja iskemään tähän, jos se vain on mahdollista.
Jos paine ei tuota kiekonriistoa, jatkavat Pelicans-pelaajat luistelua omiin päin, tarjoten sivu-, ja takapainetta.
Pelicansin pelaajat ovat vahvoja kaksinkamppailuissa sekä luisteluvoimaisia, joten he ovat omimmillaan näissä tilanteissa.
Pelicans puolustaa myös trap-pelaamisen kautta. Jos oma hyökkäys ei ole ollut rakenteeltaan hyvä, tukkii Pelicans keskialueen tiiviillä trap-muodostelmalla kiekosta luopumisen jälkeen. Trap-muodostelma ei kuitenkaan ole passiivinen, vaan se pyrkii olemaan liikkeessä ja jopa puolustamaan eteenpäin, jos vain mahdollista.
Kun Pelicans pystyy puolustamaan tiiviisti keskialueella, heijastuu se heti omalle puolustusalueelle, jossa Pelicans puolustaa vahvasti keskustan kautta.
Vaikka Pelicans puolustaa viisikkona hyvin, täytyy myös huomioida Jussi Olkinuora-Jakub Skarek maalivahtikaksikko. Molemmat ovat tarjonneet useassa ottelussa mahdollisuuden voittoon vahvalla maalivahtipelaamisellaan.
Yhtä kaikki, Pelicansin tiivis puolustuspelaaminen antaa mainiot jalansijat laadukkaalle hyökkäyspelaamiselle.
Jussi Olkinuora on torjunut vahvasti tällä kaudella.
Kehityskohteita
Mikään puolustuspelaaminen ei ole täysin aukotonta – ei myöskään Pelicansin.
Omalla puolustusalueella havainnointi on ollut ajoittain vajavaista, mikä on näkynyt reagoimisen hitautena ja merkkausvirheinä. Myös laitahyökkääjät pudottavat ajoittain hieman liikaa omaa maalia kohti, jolloin siniviivalle jää liikaa tilaa.
Paineistuspelaaminen on ollut myös ajoittain myöhässä, jolloin vastustajat ovat murtaneet ensimmäisen prässilinjan yhdellä syötöllä ja päässeet ylivoimahyökkäykseen.
Pudotuspelejä ajatellen, lahtelaisjoukkueen pitää myös oppia pelaamaan johtoasemassa vieläkin paremmin.
Tämä on ollut koko kauden Pelicansin Akilleen kantapää: johtoasemassa Pelicans passivoituu hieman liikaa. Tämä on ymmärrettävää, sillä ihmismieli vain on sellainen, että se turvaa johtoa mieluummin, kuin itse hyökkäisi.
Pelicans voisikin lisätä kiekollisuutta napsun verran johtosemassa pelaamiseen. Jos Pelicans saisi oman hyökkäyspelaamisen soljumaan, ja kiekon pysymään omalla joukkueella johtoasemassa, helpottuisi paine omiin huomattavasti.
Pelitapa tukee pelaajien vahvuuksia
Pelicansin joukkue oli ajettu henkisesti ja pelitavallisesti loppuun viime kauden jälkeen. Petri Matikainen-Pasi Nurminen-kaksikko piti vaatimustasoa todella korkealla ja pelitapa oli äärimmäisen aggressiivinen. Pelaaminen meni ajoittain jopa yli.
Ville Nieminen on pystynyt pumppaamaan ja kohentamaan joukkueen ilmapiiriä sekä pelaajien uskoa itseensä. Vapautuneempi ilmapiiri on ollut samalla vaativa. Vaikka Matikainen vaihtuikin Niemiseen, ei vaatimustaso ole pudonnut tippaakaan.
LUE MYÖS: Näkökulma: TPS:n on tehtävä jotain, muuten voi käydä kalpaten – tämänhetkinen pelaaminen ei riitä
Moni pelaaja onkin mennyt tällä kaudella eteenpäin ja pelaa uransa parasta jääkiekkoa. Muun muassa Oliwer Kaski taistelee puolustajien pistepörssin voitosta sekä tuntematon hyökkääjä Niko Kivelä on nakuttanut 11 maalia tällä kaudella.
Pelicans pelaa yhteistyön jääkiekkoa. Pelitapa tukee pelaajien vahvuuksia ja siihen on lisätty pari ripausta järkeä sekä kiekollisuutta verrattuna viime kauteen.
Pelaajat ovat sitoutuneet huippu-urheilijan elämään sekä nykyiseen pelitapaan. Urheilu onkin keskiössä Lahdessa.
Tästä on syntynyt keitos, mikä vie jokaista pelaajaa joka päivä eteenpäin.
Ja, se näkyy sarjataulukossa.