Näkökulma: NHL:n tuhkimojoukkue marssimassa Stanley Cupin voittoon anarkistisella tyylillä – jääkiekon megatrendin voi heittää ainakin hetkeksi romukoppaan

Huippujääkiekkoilussa on viime vuosina suosittu yhä nopeampia ja pienikokoisempia pelaajatyyppejä. St. Louis Blues on noussut voiton päähän Stanley Cupista tyylillä, jossa varsinkin kookkaat puolustajat ovat syöneet hapen Boston Bruinsin pelaajilta. MTV Urheilun Marko Leppänen nostaa esiin Bluesin menestystarinan rosoisen puolen. 

Pittsburgh Penguinsin seuraaminen vuoden 2016 pudotuspeleissä oli hengästyttävää seurattavaa. Penguinsin pelin tempo oli jotain sellaista, jota ei oltu edes jääkiekon huipputasolla nähty ennen. 

Sen kullan kapellimestarina hääri Sidney Crosby, joka oli pari vuotta aiemmin johtanut samankaltaisella oktaanilätkällä Kanadan olympiakultaan Sotshin olympiaturnauksessa. 

LUE MYÖS: Tuukka Raskin valmentaja antoi palaa kohutilanteesta – "Se oli törkeää, NHL saa mustan silmän!"

Jääkiekossa on viime vuodet jauhettu siitä, miten laji on muuttunut pienikokoisempia ja vikkelästi liikkuvia pelaajia suosivaksi. Jääkiekon koko ajan lisääntyvä tempo on koettu jopa turvallisuusriskiksi. 

Vanhan lausahduksen mukaan sääntöä voi alkaa rikkoa, kun sen oppii. St. Louis Blues on erittäin lähellä Stanley Cupia anarkiakiekolla, joka repii nykyisen megatrendin kappaleiksi. 

(Juttu jatkuu kuvan alla)

St. Louis Bluesin Colton Parayko sulkee tehokkaasti David Pastrnakin tien maalille. 

Pituutta ei voi opettaa

Varsinkin Bluesin puolustus on rakennettu isokokoisten ja ulottuvien pakkien varaan. Kirahviosastoa johtaa Colton Parayko 198 sentin ruhollaan. Joel Edmundsonilla, Jay Bouwmeesterillä, Alex Pietrangelolla ja Robert Bortuzzollakaan ei ole ongelmia päästä Linnanmäen kaikkiin laitteisiin, sillä he ovat kaikki vähintään 192-senttisiä. Taitava ja hyvin liikkuva Vince Dunn (182 cm) edustaa ainoana keskimittaisempaa miestyyppiä.

Kaikki kunnia hienon tulokaskauden pelanneelle maalivahdille Jordan Binningtonille, mutta näiden herrojen edessä on ruhtinaallista pelata, kun he rouhivat maskit sivuun ja siivoavat irtokiekot. 

LUE MYÖS: Boston Bruinsin oma Ivan Drago ei pysty syömään eikä puhumaan murtuneella leuallaan, mutta pelaaminen Stanley Cupin finaaleissa onnistuu: "Hänessä on munaa"

San Jose Sharksin päävalmentaja Peter DeBoer kommentoi arvostavaan sävyyn Bluesin joukkueen koostumusta sen jälkeen, kun hänen joukkueensa oli hävinnyt lännen konferenssifinaalin kuudessa ottelusa. 

– Kaikki puhuvat taidosta ja pienikokoisista pelaajista, ja sille on tietenkin tilaa, mutta tämä ei ole vahinko. St. Louis Blues on raskastekoinen,  kova ja hyvin organisoitu joukkue. Siellä ei ollut yhtään tilaa, DeBoer sanoi. 

Kuten vanha koripallosanonta kuuluu "you can't teach height". Pitkäksi ei voi oppia. 

Bluesin hyökkäyskalusto ei ole aivan yhtä kookas, mutta fyysistä iskukykyä löytyy sieltäkin. Esimerkiksi Pat Maroon ja Oskar Sundqvist jakelevat painavia taklauksia. Ryan O'Reillyn kanssa ei ole kiva joutua kulmapainiin.  Vladimir Tarasenko on luonteeltaan maalintekijä, mutta hänen lempinimensä ei ole turhaan "Tankki" – 102-kiloisen hyökkääjä jalat ovat kuin kaksi ikitammea. 

LUE MYÖS: NHL-tähden poikkeuksellinen treeniohjelma herättää huomiota – ”Kukaan muu liigassa ei harjoittele näin”

Iso koko ei ole ehdoton avain onneen. Runkosarjan toiseksi viimeiseksi jääneen Los Angeles Kingsin pelaajat painavat Bluesiakin enemmän. Ero Kingsin ja Bluesin välillä tulee pelaajien taitotasossa, "pään nopeudessa" ja joukkueen yhtenäisyydessä. Bluesin isokokoiset puolustajat eivät ole ainoastaan isoja, vaan suhteessa hyvin liikkuvia ja älykkäitä. 

Bostonin puolustajat ovat välillä isossa pulassa, kun St. Louis Bluesin hyökkääjät ajavat kovaa päälle. Blues on parhaimmillaan, kun se pääsee röyhimään syvelle vastustajan päätyyn. Blues on pystynyt uuvuttamaan Bruinsia hyvällä kiekon suojaamiskyvyllä, terävillä paikanvaihdoilla ja hyvin ajoitetuilla lyhyillä syötöillä. 

(Juttu jatkuu kuvan alla)

St. Louis Bluesin puolustaja Roberto Bortuzzo antoi San Jose Sharksin Marcus Sörensenille konferenssifinaalissa. 

Treenitappelusta mestaruuden porteille

St. Louis Blues antaa muutenkin muistutuksen siitä, että vanhan ajan rosoinen puoli ei ole kadonnut NHL-jääkiekosta ainakaan kokonaan. 

Blues vaihtoi marraskuussa valmentajaa, kun Craig Berube hyppäsi Mike Yeon tilalle. Mistä Berube muistetaan parhaiten? Siitä, että hän oli NHL-urallaan hyvä tappelija. 

LUE MYÖS: Tuukka Raskilta viiltävä kuitti kysymykseen finaalipelin ratkaisseesta räikeästä tuomarivirheestä: "Mitä itse luulet?"

Blues rypi sarjan hännillä. Tilanne eskaloitui joulukuussa niin pahaksi, että Robert Bortuzzo ja Zach Sanfort tappelivat joukkueen treeneissä. 

Bluesin menestystarina viestittää, että voittaa voi monella eri tavalla.

Trendikkäimpiin muotivaatteisiin pukeutunut kolli ei välttämättä pokaa sitä baarin kauneinta misua – tai ainakaan fiksuinta.