Jääkiekon alle 20-vuotiaiden MM-kisoissa Suomi eteni finaaliin, kun se kaatoi vakuuttavalla tavalla Sveitsin välieräottelussa loppulukemin 6-1. Nuorten Leijonien kasvutarina ei ole klisee. Tuoreet kehitysaskeleet varmistivat sen, että Suomi on marssimassa kohti maailmanmestaruutta, kirjoittaa MTV Urheilun toimittaja Ilari Savonen.
Kanada-puolivälieräottelun jälkeen maailmanmestaruus oli tavoite, jonka saattoi sanoa ääneen. Sveitsi-välieräpelin jälkeen maailmanmestaruus on piste, jota kohti Nuorten Leijonien joukkue marssii leuka pystyssä ja itseluottamusta uhkuen.
RAPORTTI: Nuoret Leijonat finaaliin! Suomelta häkellyttävä näytös välieräottelussa
Turnauksen sisällä Suomen tarina on ollut mykistävän upea. Alkulohkossa Nuorilla Leijonilla riitti ongelmia monella saralla. Hiljalleen ja peli kerrallaan jokainen ongelma on jäänyt unholaan. Välillä yksi kerrallaan, välillä kauhakuormalla jyräten.
Jo Kanadaa vastaan Suomi pelasi turnauksen parhaan pelinsä. Siihen nähden Sveitsi-ottelun alku oli jotain aivan käsittämätöntä.
Ison mestarisuosikin kaataminen olisi helposti voinut tuottaa henkisen ulospuhalluksen. Siitä ei näkynyt minkäänlaisia merkkejä, kun Suomi laittoi tuulemaan.
Maaleja tuli liukuhihnalta, mutta iso juttu niiden takana oli niiden sisältö ja olemus.
1-0: Jesse Ylönen ykkössektorissa.
2-0: Rasmus Kuparilta päättäväinen ajo maalia kohden ja Aarne Talvitie korjaa hedelmän talteen.
3-0: Sama toisintona, Kuparin ajaa päättäväisesti ja esimerkillisesti Sveitsin maalille. Talvitie sutii irtokarat sisään.
4-0: Siniviivalaukaus Henri Jokiharjulta. Maalin tärkeä sisältötekijä: vahva maskipelaaminen.
5-1: Eeli Tolvaselta vahva ajo maalille, Aleksi Heponiemi valppaana kakkoskiekossa.
6-1: Kaapo Kakko päivystää maalilla, jossa hän petaa varman maalin Kuparille.
Olennaista?
Aiemmin turnauksen aikana Suomen tehottomuus johtui maalinteon tukitoimista ja niiden vajavuudesta. Nyt maalikuvailut kertovat kaiken.
Ennen kaikkea tärkein juttu oli se, että petrausliikettä johti avainpelaaja Rasmus Kupari. Kärppä-hyökkääjän nokka oli koko ajan kohti maalia, eikä hän pelännyt ottaa osumia vastaan. Vahvoja, päättäväisiä nousuja, joita Suomen hyökkääjät tukivat nälkäisesti.
Suomi teki käytännössä kaikki maalit ykkössektorista.
Maalien yhteydessä yksi iso kysymysmerkki katosi kuin tuhka tuuleen. Vielä Kanada-pelin jälkeen Suomen avainpelaajilta odotettiin enemmän.
Nyt esimerkiksi Kupari (1+2) ja Heponiemi (1+3) vastasivat huutoon toden teolla. He olivat Sveitsiä vastaan aidosti johtavia pelaajia. He näyttivät suuntaa. Vaikka Heponiemi oli pelannut jo pari hyvää peliä, nosti hän pelinsä aivan uudelle tasolle.
Toki, Suomen rynnistyksessä on yksi sangen erikoinen yksityiskohta. Kuka olisi uskonut, että Nuoret Leijonat on finaalissa, vaikka Eeli Tolvanen ei ole tehnyt yhtään maalia?
Tuo vain kertoo Suomen leveydestä ja iskukyvystä.
Voiko Suomi voittaa finaalissa USA:n? Ei sitä tarvitse kysellä.
Suomi voittaa, mikäli se jatkaa yhtä kovalla tasolla kuin missä se oli Sveitsi-ottelussa. Varsinkin silloin, kun pelissä oli vielä jotain panosta.
Tätä väitettä voi perustella monella argumentilla.
1) Suomen maalivahtipeli on kunnossa.
2) Suomi pelaa pelillisesti turnauksen parasta lätkää. Parempaa kuin USA.
3) Suomi on huomattavasti valmiimpi nyt kuin mitä se oli alkulohkon ottelussa jenkkejä vastaan. Tuolloinkin Suomi hallitsi tappiosta huolimatta kenttätapahtumia.
4) Suomi puolustaa tiiviisti ja ennen kaikkea hyvin jäähyttömästi, mikä on iso kehitysaskel turnauksen alkuun nähden.
5) Suomen maalinteon tukitoimet ovat nyt kunnossa.
Tähän kaiken päälle lisätään tyly fakta olemassa olevasta taitotasosta. Nuorilla Leijonilla on vaikka kuinka paljon erinäköistä osaamista.
Ja nyt kärkipelaajat ovat kuumia.
Vapise, USA!