Jos mietitään puhtaasti urheilujulkisuutta, NHL-tähti Patrik Laine on Suomen kaikkien aikojen suosituin jääkiekkoilija. MTV Urheilun Marko Leppänen kertoo miksi ja miten se ilmenee.
Sekä perinteinen että moderni sosiaalinen media räjähtivät, kun Patrik Laine myytiin Winnipeg Jetsistä Columbus Blue Jacketsiin.
Vastaavaa mediamylläkkää suomalaispelaajan siirrosta ei ole tullut koskaan aiemmin. Teemu Selänteen myyminen Winnipegistä Anaheimiin olisi voinut sykähdyttää yhtä paljon, mutta 1990-luvulla tiedotuskanavaputki Atlantin takaa oli nykyistä monin verroin tukkoisempi.
LUE MYÖS: Kommentti: Patrik Laineen siirto nostatti huolenaiheen – menneisyyden haamuja turha kauhistella
Laine dominoi nettilehtien luetuimpien palstoilla yhtä railakkaasti kuin ylivoimalla, kun hän saa poikittaissyötön b-pisteen kaarelle.
Laine on toki ylivoimainen magneetti ihan arkitasollakin. Patrik Laineen keskusteluketju avattiin Jatkoaikaan vuonna 2016, ja lukukertoja on jo kolme miljoonaa.
Mikael Granlund oli aikakautensa kansallissankari ja nuorisoidoli: hänen ketjullaan on lukukertoja miljoona, mikä on sekin paljon. Jesse Puljujärven puolen miljoonan potti on edes lähellä Laineen mittoja.
Sebastian Aho on loistava pelaaja, mutta hänen ketjuaan on luettu alle 570 000 kertaa.
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
Patrik Laine on tottunut olemaan median tentissä. Tässä hän on kysymystulvan keskellä Heritage Classic -ulkoilmapelissä.
Tuttu kanadalainen kiekkotoimittaja ihmetteli tulokaspelaaja Lainetta, joka antoi etähaastattelun kotoaan tukka pystyssä ja iloinen virne kasvoillaan.
Mikä jätkä hän oikein on, kaveri kyseli. Niin, hyvä kysymys.
Laineen kiinnostavuuden salaisuus piilee taitoihin jäällä ja siihen, ettei hänen ympärilleen ole rakennettu minkäänlaista tietoista brändiä. Se on rakentunut persoonan vetoavulla itsestään.
LUE MYÖS: Patrik Laineen uudelta joukkuekaverilta hurja väite suomalaispelaajasta – "En malta odottaa"
Laineen tasoista huumaa on kiekkohistoriassa saanut aikaan vain Selänne, jonka ajat Jokereissa 1990-luvun alkupuolella nostivat kiekkojulkisuuden uusiin mittoihin Suomessa.
Selänteenkään brändiä ei sinänsä muovattu mihinkään suuntaan, mutta erona Laineeseen oli se, että hän suhtautui varsinkin uransa alussa hyvinkin myötämielisesti jääkiekon ulkopuolisiin haastatteluihin lemmikkilehtiä myöten.
Eikä häntä siitä sovi moittiakaan, Teemu vain valitsi erilaisen linjan.
Laine antaa jääkiekon ulkopuolisia haastatteluja vain 2–5 vuodessa. Lähinnä hän on haasteltavissa hallilla pelien ja treenien jälkeen.
Koronakauden aikana on käytetty monessa yhteydessä etuliitettä "hiljaiseloa pitänyt". Ei hän sen enempää ole radiohiljaisuutta pitänyt. Sattuneesta syystä syksyllä oli aika vähän NHL-joukkueiden pelejä ja harjoituksia.
LUE MYÖS: ”Mitä sinä oikein tarkoitat?” – Patrik Laineen salamannopea kuitti sai NHL-toimittajan repeämään
Esimerkiksi NHLWAM-ohjelman hemmot ovat joutuneet tyytymään Laineen hauskuuttamiseen hallilla, vaikka useimmat NHL-pelaajat päästävät heidät kotiinsa.
Laineessa on paljon samaa kuin Miikka Kiprusoffissa, sillä erotuksella, että Kiprusoff piiloutui median saapuessa fysioterapeuttien työhuoneeseen.
Laine on aina valmis mikrofonien ja nauhureiden eteen. Useimmiten suusta tulee ulos värikästä ja rehellistä sisältöä, joka saa automaattivastauksiin tottuneet pohjoisamerikkalaisetkin toimittajat hykertelemään onnesta.
Muiden muassa Jetsiä seuraava toimittaja Mike McIntyre kutsui Lainetta "lausuntoautomaatiksi".
Someviisaat ja kommenttiboksien vankkumattomat työmyyrät kritisoivat usein sitä, että Laine-juttuja pukataan julki jatkuvasti. Aivan kuin Laine ja hänen läheisensä niitä julki koko ajan puskisivat.
Totuus on, että 99 prosenttia Laineelle osoitetuista pyynnöistä jää toteutumatta.
Lainetta on pyydetty jokaiseen suomalaiseen tv-ohjelmaan, jossa on vieraita. Hänelle on ehdotettu kymmenen erilaista dokumentti- ja kirjaideaa.
Laine-juttuja tehdään yksinkertaisesti siitä syystä, että niitä halutaan lukea, nähdä ja kuunnella.
Tesomalaislähtöisen luonnonlapsen tapaus antaa toivoa siitä, että urheilija voi olla kiinnostava pelkästään urheilijaminänsä ja suorituksiensa kautta. Ei tarvita mitään kiinnostavaa ulkourheilullista tarinalinjaa tai massiivista sometykitystä.
Laine ei käy sekoilemassa yössä, eikä hän käytä alkoholia. Suurin pahe on, että hän pelaa joskus ylipitkiä sessioita videopelillään ja hurjastelee ylinopeutta autollaan.
Hän tekee komeita maaleja, pelaa näyttävästi ja välillä fyysisestikin, jakaa värikkäitä kommentteja ja käyttäytyy siviilissä siivosti.
Voiko urheilijalta ihan hirveästi enemmän vaatia?
(Juttu jatkuu kuvan alla) 
Kyle Connor osasi arvostaa sitä, kun Patrik Laine puolusti häntä Calgar Flamesin Noah Hanifinin taklauksen jälkeen.
Suomessa tuntuu olevan erittäin vaikeaa käsittää, että peli itsessään on Laineelle ylivoimaisesti suurin motivaattori pelata jääkiekkoa.
Ei hän halunnut pois Winnipegistä rahan tai kaupungin takia, vaan puhtaasti pelillisistä syistä.
Laineelta löytyy ehkä alaikäisenä tehtyjä tuittupäisiä tempauksia (keneltäpä ei löytyisi), mutta aikuisiältä saa hakea pelikaveria, joka ei arvostaisi hänen joukkuepelaajan ominaisuuksia.
Esimerkkinä siitä toimii Kyle Connorin toteamus sen jälkeen, kun hän oli hypännyt puolustamaan joukkuekaveriaan.
– Sellainen jätkä hän on.